Aurinko paistaa yhtäläisesti kaikelle, niin hyviä ominaisuuksia kehittäneille kuin vähemmän hyviä ominaisuuksia kehittäneillekin. Paluu kotiin, taivaallisiin oloihin on odottamassa. Mutta miten on mahdollista, että kaikissa maailman henkisissä perinteissä kerrotaan paljon karummista oloista kuin jopa nämä nykyisetkin? Eikö brinalais-lennonilainen anarkistinen jumaluus/kaikkeus olekaan tosi, jossa tasaisesti loistavan rajattoman vapaan kasvatuksen aurinko ylläpitää taivasta kaikkialla, ja kaikki kurinpito korkeammalta käsin on käsittämätön ajatus?
Tokihan sellainen tavattoman kärsivällinen ja pitkämielinenkin ikuisesti loistava aurinko on olemassa, mutta anarkismin vapaa kasvatus alkaa ajan myötä tuottaa löyhkääviä myrkyllisiä piikkikasveja, jotka tukahduttavat kaiken alleen, niin ettei valon puutteessa enää mikään kauniskaan kasva. Jotta kohtalonamme ei olisi kaikkiallinen helvetti jonka on synnyttänyt anarkismi yhdistyneenä ymmärryksen vajauteen, aurinkoisuus ryhtyy toisinaan paikallisiin toimenpiteisiin (ankaristisiin toimiin), jotta auringon valo olisi suurimmalle joukolle yhä näkyvä.
Ankarismilla luotujen lokaalien helvettien avulla vältytään anarkismin luomalta globaalilta helvetiltä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa lähes kaikki näkevät suurimman osan aikaa valon, jälkimmäisessä "kehityksen" päästessä etenemään vapaasti ei enää kukaan. Lokaalit helvetit eivät välttämättä ole odottamassa vain fyysisen kuoleman rajan takana, vaan jopa ennen kuolemaa, aivan kuten taivaatkin. Lokaaleilla helveteillä taotaan ymmärrystä kaaliin, kunnes ymmärryksen kajo omista teoista ja syiden ja seurauksien ketjuista alkaa vihdoin sarastaa, ja aidon ymmärryksen sarastaessa kohde alkaa muuttaa itseään, ja siten aiheuttamiaan seurauksia maailmalle. Lopulta sellaisesta taotusta tulee itsekin loistava aurinko, joka loistaa kaikille, niin hyviä kuin vähemmän hyviä ominaisuuksia kehittäneillekin. Jokainen sellainen aurinko on yhtä; jokainen niistä jatkuvan kokemuksellisen yhteyden kautta tietää olevansa Lähde itse, yhtä Lähteen kanssa.
Tokihan sellainen tavattoman kärsivällinen ja pitkämielinenkin ikuisesti loistava aurinko on olemassa, mutta anarkismin vapaa kasvatus alkaa ajan myötä tuottaa löyhkääviä myrkyllisiä piikkikasveja, jotka tukahduttavat kaiken alleen, niin ettei valon puutteessa enää mikään kauniskaan kasva. Jotta kohtalonamme ei olisi kaikkiallinen helvetti jonka on synnyttänyt anarkismi yhdistyneenä ymmärryksen vajauteen, aurinkoisuus ryhtyy toisinaan paikallisiin toimenpiteisiin (ankaristisiin toimiin), jotta auringon valo olisi suurimmalle joukolle yhä näkyvä.
Ankarismilla luotujen lokaalien helvettien avulla vältytään anarkismin luomalta globaalilta helvetiltä. Ensimmäisessä vaihtoehdossa lähes kaikki näkevät suurimman osan aikaa valon, jälkimmäisessä "kehityksen" päästessä etenemään vapaasti ei enää kukaan. Lokaalit helvetit eivät välttämättä ole odottamassa vain fyysisen kuoleman rajan takana, vaan jopa ennen kuolemaa, aivan kuten taivaatkin. Lokaaleilla helveteillä taotaan ymmärrystä kaaliin, kunnes ymmärryksen kajo omista teoista ja syiden ja seurauksien ketjuista alkaa vihdoin sarastaa, ja aidon ymmärryksen sarastaessa kohde alkaa muuttaa itseään, ja siten aiheuttamiaan seurauksia maailmalle. Lopulta sellaisesta taotusta tulee itsekin loistava aurinko, joka loistaa kaikille, niin hyviä kuin vähemmän hyviä ominaisuuksia kehittäneillekin. Jokainen sellainen aurinko on yhtä; jokainen niistä jatkuvan kokemuksellisen yhteyden kautta tietää olevansa Lähde itse, yhtä Lähteen kanssa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Anarkismi eli vastuun ottaminen omista pienyksiköistä on todellakin helvetti. Niitä sanotaan tiimeiksi työpaikoilla.
Tarkoititko todellakin anarkismia, vaiko arkismia? Anarkismissahan ei vallattomuuden takia kukaan voi ottaa vastuutakaan omista pienyksiköistään.