Kamuttaja kysyy koulukiusaamisesta!

Oikein hyvä juttu kun kiusasiiva sinuu

Minun kouluaikanani pahimpia kiusaajia koulussa olivat opettajat. Silloin suhtauduttiin opettajiin pelonsekaisin tuntein eikä heitä auktoriteetteina ollut sopivaa kyseenalaistaa missään tilanteessa. Nykyään ollaan jo toisessa äärilaidassa kun opettajat joutuvat oppilaiden väkivallan kohteiksi ja pelkäämään oppilaitaan.

Minä olin hiljainen, ujo ja kiltti oppilas, mutta jouduin syntyperäni vuoksi opettajan silmätikuksi heti kansakoulun ensimmäiseltä luokalta alkaen. Ensimmäiset sanat, jotka opettaja sanoi minulle ensimmäisenä koulupäivänä olivat: "ai niin, sinä olet se". Nuo sanat tulen muistamaan aina. Syntyperäni takia hän ei pitänyt minusta ja sen hän osoitti monin tavoin ja hyvin selvästi myös muiden oppilaiden nähden ja kuullen. En ollut vammainen enkä jälkeenjäänyt.

Opettajan käyttämät nimittelyt tunneilla tuntuivat pienestä koululaisesta pahimmilta kun ne kohdistuivat omaan perheeseen tai ulkonäköön. Tiesimme, ketkä kuuluivat niin sanottuihin parempiin perheisiin. Se näkyi parhaiten vaatetuksesta. Paikatut kierrätys- tai lahjoitusvaatteet hävettivät silloin. Häpeän tunne oli siedettävä hammasta purren.

Kahdeksan luokkaisen oppikoulun kävin 50-luvun lopulta 60-luvun puolivälin paikkeille. Kaikilla aineilla oli eri opettaja eivätkä he varmaankaan tienneet minun syntyperästäni mitään.

Koulutuksen taso ja menetelmät ovat parantuneet vuosikymmenien aikana. Sen huomasin omien lapsieni käydessä Lieksan kouluja. Opettajat eivät olleet enää kiusaajia, vaan kiusaaminen oli siirtynyt oppilaille opettajien salliessa tapahtuman ja sen seuraukset. Siitä on tullut tietynlainen kaikkien tiedostama ilmiö koululaisten keskuudessa. Koulunkäyntiä aloitteleva ekaluokkalainen tyttö kysyi kaveriltaan: ”joko sinulla on oma koulukiusaaja?”

Eihän sitä pitäisi kiusata, koska sillä voi olla kohtalokkaita seurauksia,,mm. kouluampumisen merkeissä? Moni kiusattu on järjestänyt viimeisen matkan kiusaajilleen!

Ei meidän kouluissa kukaan kiusaa mua

Täällä ison kaupungin kouluissa ongelmana on se, että mamuoppilaat aiheuttuvat paljon häiriöitä monissa kouluissa. Somalit ovat siinä paljon tapetilla.

Kurditaustaiset kunnostautuu myös ja heistä varsinkin tytöt. Näin kertoi minulle junassa erään suuren pääkaupunkiseudun koulun vahtimestari.

Tuo kiusaaminen taitaa olla iänikuinen ilmiö ja jonkun asteinen ongelma. Se on tosi harmillinen piirre ihmisluonnon raadollisuudessa. Siitä keskustelu on jatkunut vuosikymmeniä, ellei peräti satoja. Lapset aloittavat tietynlaisen kiusaamisen jo ennen kouluikää. En ole saanut koulutusta psykologian alalta, mutta harrastuslukemiseeni kyllä on kuulunut alaa sivuavaa kirjallisuutta.

Mielestäni kiusaaminen kuuluu tiettyyn rajaan asti luontaiseen ihmistenväliseen kilpailutilanteeseen. On näyttämisen tarvetta ja omien rajojensa etsimistä; sitä miten vastapuoli suhtautuu asiaan ja koetellaan monenmoisia reaktiota ja toimintamalleja. Kiusaamista voi esiintyä aikuisiässäkin, työpaikoilla, yhdistystoiminnassa ja missä tahansa missä on kahta suurempi ryhmä asioita hoitamassa. Joillekin tulee ns. väärämielinen näyttämisen ja pätemisen tarve.

Terveen itsetunnon omaava kiusaaja osaa vetää kiusaamiseen kohtuullisen hyvin rajat milloin menee liian pitkälle. Vastaavasti kiusattu kestää tiettyyn rajaan asti olan kohautuksella kiusaamisen. En mitenkään enkä millään tavoin puolusta kiusaamista, mutta sitä on aina ollut ja sitä tulee aina olemaan. En tarkemmin nyt sitä jaksa ryhtyä pohdiskelemaan, mutta kaipa se kuuluu kehityskaareen jotenkin ihmisen kasvun puitteissa.

Ylilyönnit ja aikuisiän kiusaaminen on sitten toinen juttu. Tuo opettajien taholta tuleva kiusaaminen on sitten jo tosi sivistymättömyyttä. Sitä en ensinkään ymmärrä. Sitä todellakin oli, todennäköisesti piilotetumpana on jonkun verran edelleen, ehkä enemmän ennen vanhaan kuin nykyisin, en tiedä. Minäkin olen aikoinani tullut kiusatuksi, niin ikäisteni kuin opettajien taholta. Muutamat nyrkkitappelutkin tuli läpikäytyä. Sitten seisottiin nurkassa, molemmat osapuolet. Mutta enpä ole siitä traumoja saanut.

Parasta tietenkin olisi jos yksilö pärjäisi kilpailutilanteissa toisia kiusaamatta. Mielestäni henkilön arvostus nousee, jos hän ei kiusaa ketään ja osaa hoitaa asiansa esilletuomisen kohteliain ja toisin, paremmin keinoin.

PS. Olen myös huomannut, että tällä palstalla esiintyy tietynlaista kiusaamista jopa palstavalvojan taholta.

Osittain tuskanne ymmärrän.
En ole eilisen teeren piika. En poikakaan.
Huvittaa.
Palstan valvonnan kyky kyymäinen.
Kyvykkyys kaukana kukkuu, kyin toisiin pesiin,
munivat käet.
Tähden siksi, että jotain joskus aidosti oivaltaisi.
Tahtoisi olla. Rauhassa.

Nykyään on Rantalan koulu kaikein pahin kiusaamiskeskus ja pahenee koko ajan.

Olisipa mielenkiintoista tutkia tuota kiusaamisen ”balettia” tarkemmin, esimerkiksi keskustelemalla jonkun Rantalan koulun nykyopettajan kanssa. Oletan, että saataisi paljastua mielenkiintoisia totuuksia asiasta kuin asiasta.

Rantalassa on kiusaamisessa nollatoleranssi ja sillä on saatu loistavia tuloksia. Tosiasia on että kukaan ei siellä kiusaa ketään pyrkikää siihen muutkin koulut. Missä koulussa olit Kamuttaja ja minä vuona?

Ja mitä vähintäkään Kamuttajan kouluvuodet kuuluu nollatoleranssin uteliaisuuten?

Minut kiusattiin Lieksan oppimiskeskuksessa opettajien ja luokkatovereiden taholta työkyvyttömäksi. Ilmoitin koululle, että tarvitsen tukea opintoihin, mutta tukea eikä tullut. Sen sijaan opettajat alkoivat savustaa minut pois oppilaitoksesta myös laittomia keinoin.

Koulukiusaamisen aste oli 50-60 luvulla nolla tasoa! Aikoinaan oli huonompi kiusata kun ei ollut videoivia puhelimia, eikä nettiä, joilla olisi saanut kavereista pelkkää shittiä kiusaamismielessä nettiin, niinkuin nykyisin! Joten nykyiselle kiusaamistasolle on annettava arvosana 10