Isäni kuoli lähes kaksiviikkoa sitten äkillisesti 52 vuoden ikäisenä. Sain töistä vapaaksi hautajaisiin asti palkatonta lomaa. tänään minulla on paljon ystävieni valmistujaisia ja niihin olisi kiva mennä, kun olen maannut vain kotona ja surrut asiaa tekemättä lähes mitään.. Ajattelin, että tänään menisin valmistujaisiin ja ehkä selvinpäin baariin.. onkohan tämä työnantajalle ok? Teenkö väärin. Haluaisin kuitenkin vähän muutakin mietittävää ja lähteä ulos ystävieni kanssa...
Isän kuolema ja 'sairasloma'
Surunmurtama
15366
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
On hyvä lähteä valmistujaisiin, saat vähän muuta ajateltavaa. Osaanotto isäsi kuoleman johdosta. Vielä on paljon tehtäviän asioita isäsi poismenon johdosta,. Onko äitisi auttamassa sinua?
Kiitos. On äitini auttamassa. Tai me enemmänkin autamme häntä jos näin voisi sanoa.. on hänelle todella kova paikka :(
Ei sairausloma kuoleman vuoksi tarkoita että makaa lamaantuneena vaan ajan voi käyttää hautajaisten valmisteluun, elämään sopeutumiseen ja suruun ja ethän saa edes palkkaa.
Näin minäkin ajattelen asian..
Pystytkö juhlimaan vaikka isäsi onjuuri kuollut? Ymmärrän vielä kahville menon, mutta baariin.. en tajua. Itse en pystyisi. Ole mielummin äitisi tukena. Kerkeät kyllä juhlia myöhemminkin. Teet tietysti miten haluat, mutta tuskin pystyt nauttimaan juhlimesesta juuri nyt.
varmasti ymmärtäisit jos tietäisit kuinka olen kaksi viikkoa vain maannut kotona. Ja kyllä yritän parhaani, että saisin muuta ajateltavaa edes hetkeksi ja voinhan minä lähteä milloin vain baarista pois jos siltä tuntuu. Siskoni on äitini kanssa. Ja olen äidin kanssa puhunut asiasta ja hän sanoi että isikin haluaa varmasti tätä taivaassa, koska tietää parhaan ystäväni valmistuneen tänään.
Sinähän et nyt omien sanojesi mukaan ole sairauslomalla.
Olet palkattomalla vapaalla kuolin tapauksen takia.
Palkatonta vapaata voidaan ottaa monen syyn takia ja siinä ei ole merkitystä mitä tekee vapaan aikana.
Kun vaimoni ja lapsieni äiti kuoli niin lapset olivat muutaman päivän poissa koulusta.
He itse halusivat mennä kouluun kevään viimeiseksi viikoksi, ennen koulun loppumista vaikka rehtori oli antanut luvan olla loppuajan pois.
Eli tekeminen on parasta lääkettä.
Suru pitää surra tai kostautuu myöhemmin rankoilla ahdistuksilla ja muilla psyykkisillä vaivoila. Jokainesen suru on raskasta ja jokainen tekee miten itse kykenee, tahtoo.
Otan osaa. Kyllä, olen palkattomalla vapaalla.
En huomannut kirjoittaa että vaimoni poismenosta on jo 13 v.
2 vanhimmalla lapsellani on jo lapsia, syksyllä tulen 4 x papaksi.
Nuo väitteet että aina pitäisi surra jokin tietty aika tai tulee takapakkia heittäisin kyllä roskiin.
Tosiasia on vain niin että toiset tarvitsevat pitemmän ajan toipuakseen kuin toiset.
Suru on myös vaarallinen ja koukuttava asia, siihen voi jäädä koukkuun kuin huumeisiin.
Ympärilläni olevat ihmiset olivat huolissaan jo muutaman viikon jälkeen ja patistelivat minua liikkeelle ja eri tapahtumiin, ihmisten ilmoille.
Joten kerron saman kuin aiemminkin, surussa tulee toimia oman parhaansa mukaan, ulkopuolisten mielipiteillä ei ole mitään väliä.
Ja arvostelijoille joiden mielestä surun kokenut alkaa liian pian "elämään", teillä ei ole mitään oikeutta arvostella.
Minunkin isäni kuoli äkillisesti muutama viikko sitten. Edelleen olo on hyvin epätodellinen ja sitä miettii tekeekö väärin, kun nauraa tai suunnittelee tekemisiään. Itseäni ainakin helpottaa suuresti, kun asia ei pyöri koko aikaa mielessä. Sitä jaksaa taas surra, kun on hetken ajatellut muita.
Kovasti myös voimia!
Sinä et tee väärin asiassa. Palkaton loma ei ole sama asia kuin sairausloma. Silloin saa tehdä mitä lystää. Minun isä kuoli myös äkilliseseti 8 vuotta sitten. Olin kaksi viikkoa palkattomalla lomalla silloin. Minun ohje on, että älä jää neljän seinän sisään. Mene valmistujaisjuhliin.
Äitini kuoli tammikuussa. En tiedä miten selviän tästä surusta ja pohjattomasta ikävästä. Kokemukseni mukaan on hyvä, jos surusta pystyy ottamaan edes hetkeksi etäisyyttä ja muuta ajateltavaa. Ei ole synti, jos surun keskellä välillä nauraa ja tuntee edes hetkellistä iloa. Itse juurikin alussa tunsin piston sydämessä, kun lounastauolla nauroin työkavereiden jutuille. Äiti on kuollut ja minä vain nauran! Jos olet palkattomalla lomalla, mene ihmeessä juhliin. Saat hetkeksi muuta mietittävää. Luulen, ettei isäsäsikään sitä suinkaan pahalla katso tuolta toiselta puolen. Sinulla ja sisaruksillasi on vielä monta surun ja ikävän aikaa edessä.
Kattokaa aloittajan päiväystä..eiköhän ne valmistujaiset ollut jo..
Ilman muuta liikenteeseen.