Olen pohtinut kaikenlaisia uskon-asioita ja yhteen en tiedä vastausta. Onko sielu ja henki sama? Minun uskomukseni mukaan ,Jumala puhalsi hengen ihmiseen ja hengessä oli mukana se sielu. Auttakaa minua selvittämään tämä asia. En ole paljoa lukenut raamattua, vaan usko on ollut elämässäni jo monta, monta vuotta. Sitä en ole koskaan epäillyt, sillä olen uskonut hyvinkin vahvasti korkeimpaan.Kiitos etukäteen.
SIELU JA HENKI
POHTIJA
4311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sinulla on ruumis.
Sielu on sinun varsinainen minä. Se joka sinussa pohtii sinun kysymystäsi.
Henki on ulkopuolinen johon et itse pysty vaikuttamaan. Se on sinussa ja koko maailmankaikkeudessa oleva elämä. Se jota itse nimität korkeimmaksi.
Maailmassa eläessämme tarvitsemme Ruumiin sielun ja hengen.
Jos saan vähän vielä tarkentaa, vaikka sielun voi mieltää myös tietoisuudemme osaksi, se on kumminkin hyvä nähdä myös ero sielun ja mielen välillä.
Sielusta käytetään usein kuvausta että se on meidän olennaisin osa, mutta kuvaavampaa olisi sanoa että sielu on meidän tunnekeskus, tai sydän. Me tunnemme sielun kautta erilaiset tunteet, se on meidän vastaanottimemme erilaisille tunteille. Mielemme tehtävä on ohjata sielua tuntemaan erilaisia tunteita, ja ohjata meitä erilaisiin tilanteisiin joissa sielumme voi tuntea erilaisia tunteita (siis henkeä).
Usein sanotaan että ihminen tuntee sydämmellään, mutta ajattelee aivoillaan. Näiden sanojen voidaan sanoa tulevan siitä että sielulla tunnemme tunteet, ja tietoisuudessamme, siis mielessämme me hoidamme ajattelun.
Sielu ja mieli ovat siis samaa kokonaisuutta, mutta samalla lailla kuin me pystymme aiheuttamaan ruumillemme kipua tai säröjä, niin samoin me pystymme aiheuttamaan sielullemme mielemme kautta säröjä. Voimme esimerkiksi pyrkiä kokemaan vääränlaisia tuntemuksia, jotka eivät ole meidän sielullemme hyväksi, vaan pikemminkin haitaksi. Näin tapahtuu silloin kun me seuraamme mielihaluja, eli siis yritämme mielellämme ohjata sielua tuntemaan tietyllätavalla, sen sijasta että ajattelisimme omaa parastamme, mikä on se että pyrkisimme puhtaisiin hyviin tunteisiin.
Henki taas on tunnetta, jonka siis tunnemme sielumme kautta, eli siis vaikkapa jonkun ihmisen seurassa voi tuntea jonkinlaisia tunteita, nykyään käytetään myös sanaa kemia tai fiilis, eli voidaan sanoa että joidenkin ihmisten kanssa sielunkemiat toimii tai vastaavaa. Sielu on siis meidän henkilökohtainen tunnekeskus, ja henki on se fiilis, ja mieli on se joka haluaa siihen tiettyyn fiilikseen.
Kun puhutaan mielihaluista, tarkoitetaan sitä että mielessämme jollakin tavalla yritämme ohjata tunteita. Esimerkiksi voi valehdella jostakin asista, koska ei halua tuntea häpeää sen asian takia.
(Mielessämme valehtelemme, jotta sielumme ei joutuisi vastaanottamaan sitä tunnetta). Tästä seurauksena on sielulle pelkotila siitä että se jää kiinni valheesta ja joutuu vielä tuplaamaan häpeänsä, ja tämä pelkotila sitten vahingoittaa sielua.
Ja sielu siis oli meidän olennaisin osa, koska tunteistamme me elämme.
Kysehän on vain rajanvedosta?
Kummalakaan sanalla "sielu" tai "henki" ei ole täsmällistä konkreettista määritelmää. Miten siis olisi mahdollista että voimme sanoa onko jompi kumpi toisensa, ovatko ne erillisiä vai sama asia?
Eikö ihmisille riitä että tajunta ja "minuus" on itsessään jo ratkaisematon mysteeri. Ei siis ole mitään sellaista tietoa jonka varaan voisi rakentaa "henki" tai "sielu" käsitystä koska edes se perusta jolle ne pitäisi asettaa ei ole täysin tunnettu; muu on spekulaatiota, myyttiä ja erilaisten kokemusten tulkintaa vailla tietopohjaa.
Ja mitä jokainen uskoo kuuluu ennenkaikkea hänelle itselleen. Selittelijät ja näkemyksentuputtajata juoskoot suolle. Tässä kaikki mitä minä pystyn tarjoamaan.
tarkoittavat; ensimmäinen sielua, toinen henkeä. (taivutusmuodoista en ole varma) Hepr. 4:12:
"Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun (psykhes) ja hengen (pneumatos), nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme”
Jumala loi ihmisen, ja puhalsi elämän hengen tähän. Kullekin yksilölle hän muovaa omanalaisensa sielunmaailman, persoonallisuuden, ja kullekin omanlaisensa ruumiin. Koko "paketti" on tarkoitettu elämään yhteydessä rakastavaan Luojaan.
”Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä (pneuma), jonka on meihin pannut.” Jaak. 4:5 Vanha käännös: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka on pannut meihin asumaan.”
Jaak. 4:5
Vielä eräs mielenkiintoinen kohta:
”Niin kuin ruumis ilman henkeä (pneumatos) on kuollut, niin on uskokin
kuollut ilman tekoja.”
Jaak. 2:26
”Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä..” Saarn. 3:11 (vanha käännös)
t. Pohtija kanssa :)