Jumalan sanaa vastaan on hyökätty kautta koko maailman historian. Jo Eedenin puutarhassa käärme kysyi Eevalta: ”Onko Jumala todella sanonut?” (1. Moos. 3:1) Israelilaiset sanoivat Moosekselle: ”Puhu sinä meidän kanssamme, älköön Jumala puhuko.” (2. Moos. 20:19) Kerran Jeesus sanoi juutalaisille: ”Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuulla minun sanaani.” Maaherra Festus puolestaan huusi Paavalille: ”Sinä olet hullu, Paavali! Paljot kirjoitukset tekevät sinut hulluksi.” (Apt. 26:24) Miksi Jumalan sanaa vastustetaan ja pyritään vesittämään eri tavoin? Ainakin siksi, että se kertoo totuuden täydellisestä Jumalasta ja langenneesta ihmisestä. Raamattu kertoo meille, että Jumala on pyhä, vanhurskas ja totuudellinen, ihminen ilman Jumalaa on puolestaan syntinen, eksyksissä ja matkalla kohti iankaikkista kadotusta. Sana paljastaa ihmisen ylpeyden ja kapinan Jumalaa vastaan ja se ilmoittaa meille ainoan tien pelastukseen Jeesuksen Kristuksen kautta. Lihallinen ihminen ei haluaisi ottaa vastaan totuutta vaan uskoo mieluummin valheeseen.
Miksi Paavali kehotti suorastaan vakavasti Timoteusta saarnaamaan sanaa? Miksi hän ei lempeästi pyytänyt häntä kertomaan mukavia tarinoita ja lausumaan ystävällisiä sanoja ja aivan erityisesti varomaan sitä, ettei kukaan vain loukkaantuisi tämän puheista? Siksi, että Paavali tunsi Jumalan rakkauden ihmistä kohtaan. Hän tunsi Jumalan, joka haluaa ohjata ihmiset pimeydestä valkeuteen ja kuolemasta elämään. Paavali ymmärsi, että vain Jumala kykenee synnyttämään elämää ja herättämään kuolleita ja että Jumalan Sanassa on elämää antava ja uudestisynnyttävä voima. Kun hengellisesti kuolleessa tilassa oleva ihminen kuulee Jumalan Sanan, hänellä on mahdollisuus herätä kuolemantilastaan, tehdä parannus ja löytää tosi elämä. Omien ajatustensa ja filosofioidensa vallassa olevan ihmisen mieli voi kirkastua, kun hän kuulee Jumalan Sanan. ”Jumalan Sana on elävä ja terävämäpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.” (Hepr. 4:12) Ihminen voi eksyä omissa ajatuksissaan ja viisauksissaan hyvin kauas totuudesta sitä itse lainkaan ymmärtämättä. Kun ihminen ei pelkää Jumalaa eikä halua sydämestään kunnioittaa hänen sanaansa, ei ole suuri ihme, että musta julistetaan valkoiseksi ja valkoinen mustaksi, totuus valheeksi ja valhe totuudeksi. Ihmissydän on kovin petollinen. Siksi siihen ei kannata laittaa luottamustaan. Kaikenlainen synti on tulosta siitä, että Jumalan sanalla ei ole sijaa sydämissä. Jeesus sanoo: ”Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. (Mark. 7:21-22)
Oman viheliäisen sydämen ja omien ailahtelevien ajatusten varaan ei siis kannata rakentaa elämää. Meidän on tärkeää oppia laittamaan täysi luottamus ja turva Jumalan Sanaan, Raamattuun. Sana on ikuista ja totuus kestävää ja pysyvää, siinä on valtava voima. Sana on todellista leipää nälkäiselle sielulle, se ravitsee ja vahvistaa, se kirkastaa ajatukset ja mielen, se antaa toivoa ja lisää uskoa, se opettaa ja ohjaa, nuhtelee ja varoittaa. Jumalan sana on kuin kirkas valo, joka voittaa pimeyden. Siksi on tärkeää, että syntinen ihminen voi kuulla sanan ja näin hän saa mahdollisuuden tehdä parannuksen ja kääntyä pahoilta teiltään Jumalan puoleen. Jumalan Sana, Jeesus Kristus, tuli tähän maailmaan pelastaakseen meidät iankaikkisesta kadotuksesta. Hänen sanansa kannattaa ottaa vakavasti ja todesta. Jos hylkäämme hänet, hylkääämme ainoan elämän. Jos vastaanotamme hänet, otamme vastaan iankaikkisen elämän. ”Saarnaa sanaa”, on ajankohtainen ohje tämänkin ajan seurakunnille.
(One Way mission)
Miksi Paavali kehotti suorastaan vakavasti Timoteusta saarnaamaan sanaa? Miksi hän ei lempeästi pyytänyt häntä kertomaan mukavia tarinoita ja lausumaan ystävällisiä sanoja ja aivan erityisesti varomaan sitä, ettei kukaan vain loukkaantuisi tämän puheista? Siksi, että Paavali tunsi Jumalan rakkauden ihmistä kohtaan. Hän tunsi Jumalan, joka haluaa ohjata ihmiset pimeydestä valkeuteen ja kuolemasta elämään. Paavali ymmärsi, että vain Jumala kykenee synnyttämään elämää ja herättämään kuolleita ja että Jumalan Sanassa on elämää antava ja uudestisynnyttävä voima. Kun hengellisesti kuolleessa tilassa oleva ihminen kuulee Jumalan Sanan, hänellä on mahdollisuus herätä kuolemantilastaan, tehdä parannus ja löytää tosi elämä. Omien ajatustensa ja filosofioidensa vallassa olevan ihmisen mieli voi kirkastua, kun hän kuulee Jumalan Sanan. ”Jumalan Sana on elävä ja terävämäpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun ja hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet.” (Hepr. 4:12) Ihminen voi eksyä omissa ajatuksissaan ja viisauksissaan hyvin kauas totuudesta sitä itse lainkaan ymmärtämättä. Kun ihminen ei pelkää Jumalaa eikä halua sydämestään kunnioittaa hänen sanaansa, ei ole suuri ihme, että musta julistetaan valkoiseksi ja valkoinen mustaksi, totuus valheeksi ja valhe totuudeksi. Ihmissydän on kovin petollinen. Siksi siihen ei kannata laittaa luottamustaan. Kaikenlainen synti on tulosta siitä, että Jumalan sanalla ei ole sijaa sydämissä. Jeesus sanoo: ”Sillä sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureudet, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. (Mark. 7:21-22)
Oman viheliäisen sydämen ja omien ailahtelevien ajatusten varaan ei siis kannata rakentaa elämää. Meidän on tärkeää oppia laittamaan täysi luottamus ja turva Jumalan Sanaan, Raamattuun. Sana on ikuista ja totuus kestävää ja pysyvää, siinä on valtava voima. Sana on todellista leipää nälkäiselle sielulle, se ravitsee ja vahvistaa, se kirkastaa ajatukset ja mielen, se antaa toivoa ja lisää uskoa, se opettaa ja ohjaa, nuhtelee ja varoittaa. Jumalan sana on kuin kirkas valo, joka voittaa pimeyden. Siksi on tärkeää, että syntinen ihminen voi kuulla sanan ja näin hän saa mahdollisuuden tehdä parannuksen ja kääntyä pahoilta teiltään Jumalan puoleen. Jumalan Sana, Jeesus Kristus, tuli tähän maailmaan pelastaakseen meidät iankaikkisesta kadotuksesta. Hänen sanansa kannattaa ottaa vakavasti ja todesta. Jos hylkäämme hänet, hylkääämme ainoan elämän. Jos vastaanotamme hänet, otamme vastaan iankaikkisen elämän. ”Saarnaa sanaa”, on ajankohtainen ohje tämänkin ajan seurakunnille.
(One Way mission)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aamen, aamen.
Kiitos 'pastorille' lampaiden ruokinnasta!
Siunausta alkaneeseen päivään etc!
Aamen, Aamen.
Kyllä sinunkin "Pastori" olisi jo aika lopettaa tuollainen hölynpölyn kirjoittelu ja ryhtyä kunnolliseksi ja rehelliseksi kansalaiseksi.
Ei sellaisen ihmisen puheisiin kannata uskoa, joka itse uskoo puhuviin käärmeisiin, paratiisiin ja Raamatun muihinkaan satuihin.
Tee parannus ja lopeta potaskan levittäminen totuutena.
Niin, sinullahan on oma osiosi, ateismiuskonto.
Kuten ateistinen tiedemies kerran väitti, kaiken alku meni näin:
Ensin, ennen alkuräjähdystä, ei ollut aikaa, ei materiaa, ei sitten yhtään mitään. Sitten alkuräjähdyksessä äärimmäisen tiiviiksi pakkautunut materia räjähti. Ja niin alkoi prosessi, jonka melkein nerokkaimpana ilmentymänä me käymme näitä keskusteluja.
Jotkut uskovat noin. Minun on täysin mahdotonta uskoa tuohon teoriaan. Uskon siis Luojaan.
>>>Ensin, ennen alkuräjähdystä, ei ollut aikaa, ei materiaa, ei sitten yhtään mitään. Sitten alkuräjähdyksessä äärimmäisen tiiviiksi pakkautunut materia räjähti.<<<
Ensin, ennen alkuräjähdystä, ei ollut materiaa. Sitten se materia, jota ei ollut, tiivistyi äärimmäisen tiiviiksi pakkaukseksi ja räjähti ja me olemme sen rähähdyksen tulos??????
Kuka tuollaiseen potaskaan uskoon että se, mitä ei ollut, räjähti? Mistä se räjähdysaine tuli koska sitäkään ei ollut. Entä kuka oli räjäyttäjä? Minulla ei ole niin suurta uskoa että voisin uskoa ateistien teorioita.
Toinen versio teoriasta on, että aine ja energia ovat AINA olleet olemassa. Juuri ennen alkuräjähdystä aine sitten oli (mistä syystä) pakkautuneena hirmuisen pieneksi ja tiiviiksi kasaksi, joka sitten jysähti.
Ei ole tolkkua tässäkään versiossa.
On ihminen sitten kristitty tai ateisti, niin kaiken alkamiseen liittyy jotain täysin ihmisjärjelle käsittämätöntä.
ok--
Eli aina pitää vain uskoa, vaikka mikä olisi. Epäileminen ja ajatteleminen ovat ihan Hirveitä Asioita... Jep.
"Kuten ateistinen tiedemies kerran väitti, kaiken alku meni näin:
Ensin, ennen alkuräjähdystä, ei ollut aikaa, ei materiaa, ei sitten yhtään mitään. Sitten alkuräjähdyksessä äärimmäisen tiiviiksi pakkautunut materia räjähti. Ja niin alkoi prosessi, jonka melkein nerokkaimpana ilmentymänä me käymme näitä keskusteluja."
Ateisti ei väitä noin. Pitää olla rehellinen toisten sanomisista.
Universumin laajenemisen aika alkoi alkupaukusta. Universum on samanlainen olio kuin mikä tahansa muu materiaalinen olio ja jolla on syntymänsä ja katomisensa.
Mikään materialolio ei synny tyhjästä eikä sen katoaminen kadota tai lisää materiaa hippustakaan. Liike ja olomuotojen vaihtuvuus jatkuu.
Materian alku ei siis ole alkupaukun massassa. Jo sekin kertoo, ettei universum syntynyt tyhjästä.
Kyllä se oli suomalainen tiedemies, joka sanoi, että ennen alkuräjähdystä ei ollut yhtään mitään. Joku kosmologi. Mediaa en muista, olisko ollut ehkä tv?
En usko kolmiyhteiseen jumalaan jo senkin takia, että maailmaan ei tule rauhaa, ennenkuin kaikilla on yksi yhteinen Jumala. Jumala yhdistää, eikä uskonriitoja enää ole.
"Jumalan sana Jeesus Kristus " , ei sano minulle yhtään mitään.
Sana on lauseessa oleva yksikkö joka sisältää merkitysken ja koostuu merkeistä, eli kirjaimista.
Toisaalta taas, Sana on monissa maissa tytön nimi, meillä sen versio on Saana.
Ja Sanaa, on kaupunki Jemenissä.
On myös sanottu, että Sana on välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, sen ymmärrän niin, että luen raamatun sanoja. Tietysti.