Suomen Marsalkan suurtekoihin kuuluu Suomen johtaminen länsimaiseen demokratiaan 1919.
Äärivasemmiston vihankylväjiä se kyrsii vieläkin.
Äärivasemmiston vihankylväjiä se kyrsii vieläkin.
Marskin johdolla demokratiaan 1919
Valcosoturi
16258
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
kun eduskunta ei valinnutkaan häntä presidentiksi.
Korvaus tuli vasta kesällä -44.
Mannerheimin julmuuksien historia käsittää 1918 vankien massamurhat. Sitä seurasi pyrkiminen valtaan epäonnistuneessa presidentinvaalissa ja seikkailupolitiikka valkokenraalien malliin retkien tukemisessa Aunuksessa 20-luvulla. 1932 arveli tilaisuutensa tulleen kun kautta Euroopan diktaattorit suorittivat kaappauksiaan. Operaatio "Andersson" päätyi kuitenkn nolosti Waldenin saamattomuuteen ja joukkojen huonoon moraaliin ja juopotteluun. Tämä pettymys viitoittikin tien sotiin vanhat fiksaatiot miekantuppi-käskyineen johtivat maan kärsimyksiin ja siiviilit keskitysleireihin. Lopulta tie päättyi valvontakomission asettamana nukke-presidenttinä ohjaamassa maan YYA-sopimuksen satamaan.
Mannerheim ei taatuisti vuonna 1919 ollut parlamentaarisen demokratian kannattaja. Hän oli monarkisti ja aristokraatti. Euroopassa demokraattinen maailmankuva lujittui lopullisesti vasta II maailmansodan jälkeen. 1930-luvulla parlamentarisia demokratioita Euroopassa olivat vain Britannia, Ranska, Benelux-maat, Sveitsi sekä Pohjoismaat. Niissä asui alle 120 miljoonaan ihmistä. Muut eurooppalaiset asuivat joko diktatuureissa tai autoritäärisissä maissa. Virokin ei ollut suinkaan mikään parlamentaarinen demokratia vaikka muuta väitetään.
toimeenpani eduskuntavaalit, joissa sdp tuli suurimmaksi puolueeksi.
Esitteli perustuslain, joka oli voimassa vuoteen 2000.
Mannerheim loi suhteet länsivaltoihin, jotka lopullisesti 1919 tunnustivat Suomen itsenäisyyden.
Sodan aikana ja jälkeen syntyneistä uusista valtioista vain Suomi ja Tshekkoslovakia katsottiin demokratioiksi.
NL:n luhistumisen jälkeen Suomi palasi takaisin Marskin linjalle.
Marski oli aristokraatti, joka loi pohjan Suomen demokratialle.
Mannerheim oli liian laiska ryhtyäkseen diktaattoriksi.
1920- ja 1930-luvuilla Mannerheim ei oikeastaan tehnyt mitään. Istuskeli ravintoloissa, matkusteli maailmalla, osallistui tyhjänpäiväisiin seurapiiritapahtumiin...
Kommentoi maanpuolustusasioita... Ja paljasti samalla sen, että hän oli aivan pihalla vuoden 1918 jälkeen tapahtuneesta aseteknologian kehityksestä.
1920-luvulla Marski oli poliittisesti kitkerän katkera eläkeläinen. Sen sijaan hän oli monessa mukana mm. Punaisessa Ristissä, lasten suojelussa sekä taustalla joissain poliittisissa hankkeissa. Hän lomaili Keski-Euroopassa ja muualla lähinnä ranskalaisten kaunottarien kanssa.
1931 hän suostui osa-aikaiseen tehtävään puolustusneuvoston pj:ksi ja samalla sodan ajan ylipäälliköksi. Hän perehtyi laajasti maanpuolustusasioihin ja tutustui sotatekniikan kehitykseen monilla matkoilla Englantiin, Saksaan, Ranskaan ja Ruotsiin.
Marski alkoi ajaa kansallista yhtenäisyyttä, pohjoismaista suuntausta ja samalla markkinoida itseään kansalliseksi suurmieheksi. Aika hyvin hän onnistui. Mm. kieliriita rauhoittui, Suomi julistautui yhdeksi pohjoismaaksi 1935 ja Marskia juhlittiin merkkimiehenä hänen täyttäessään 70 vuotta 1937.
ensimmäisiä ns. Paasikiven linjalla. Hän nimittäin tuki luottomiehensä Talvelan kautta Paasikiven taistelua puolueen oikeistosiipeä vastaan. Se erkanikin IKL:ksi.
Marski oli myös yhteydessä Tanneriin ja sai tämän aloitteelliseksi pohjoismaiseen yhteistyöhön. Pääministeri Kivimäen hallitus julisti sen poliittiseksi linjakseen joulukuussa 1935.
C G E Mannerheim oli 1917 virkaheitto kenraaliluutnantti (termi lainattu Teemu Keskisarjalta). Hän oli kaatunut hevosella (sic!) ja paranteli itseään Odessassa Ukrainassa.
Mannerheim oli palvellut uransa alkuajan lähinnä huolto-osastoissa ja ratsastuksen opettajana. V 1895 hän johti rykmentin kuormastoa ja oli ylennyt 1897 hovitallihallitukseen "erikoistehtäviin". V 1903 hän oli saanut hoidettavakseen kaartin ratsatuksenopetuksen johtajan tehtävän.
Mannerheimia ei ollut huolittu yleisesikuntaupseerikoulutukseen, joten uran kehitys huoltotehtävissä oli luonnollinen.
Japanin-Venäjän sota pelasti Mannerheimin uran, sillä hän pääsi taistelujoukkoihin ja yleni everstiksi v 1905.
Tehtävä vakoojana Aasiassa v 1906-08 toi sitten Mannerheimille Venäjän keisarin arvostusta ja hän pääsi v 1909 rykmentin komentajaksi Puolassa. Mannerheimiltä oli ovela veto hankkiutua vakoojaksi ja saada sitä kautta suosiota esimiehiltään.
Ensimmäinen maailmansota toi Mannerheimille johtajan kokemusta ratsuväkiprikaatissa Puolassa. Hän yleni kenraalimajuriksi.
Keisarin jouduttua luopumaan vallasta 1917, Mannerheim yleni kenraaliluutnantiksi, mutta hänen palveuksiaan ei uudessa poliittisessa tilanteessa tarvittu Venäjällä.
Mitä aatelinen Mannerheim olisi voinut tehdä tuolloin? Hän oli ollut 1905 Suomessa käydessään sukunsa edustajan valtiopäivillä eikä pitänyt arvossa poliittista toimintaa. Toiminnan miehelle löytyi v 1918 kuitenkin tehtävä valkoisen armeijan päällikkönä, jossa hän toimikin tarmokkaasti kukistaen vihollisen Suomen sisällissodassa. Hän oli tuolloin 51-vuotias. Hänen johtamansa joukkomurhat toivat suuren suosion sisällisodan voittaneen puolen keskuudessa.
Surullinen tarina ratsastutksen opettajasta joukkomurhaajaksi.
1. Mannerheim ei ollut virkaheitto, vaan anonut eroa Venäjän armeijasta ja siirretty pyynnöstään reserviin syyskuussa 1917.
2. Mannerheim palveli lyhyen aikaa Aleksandran Rakuunarykmentissä ja 1891-1896 Chevalier-kaartissa nuorempana upseerina. Mitään huoltotehtäviä hänellä ei ollut. Hänet hylättiin sotilasakatemian pääsykokeessa venäjän kielessä.
3. Mannerheim toimi hovitalliosaston kansliapäällikkönä everstin palkalla 1987-1902. Hänet nimitettiin Upseerien ratsastuskoulun mallieskadroonan päälliköksi 1904. Se oli tunnustus erityisestä ammattitaidosta.
4. Mannerheim anoi pääsyä Japanin sotaan ja määrättiin everstiluutnantiksi Husaarirykmenttiin. Hän kunnostautui sodassa ja sai kentällä ylennyksen everstiksi.
5. Hänet määrättiin tiedustelutehtävään Aasian halki. Hän suoritti tehtävänsä erinomaisesti ja sai tunnustuksen keisarilta,
6. Marski toimi 1909 alkaen rykmentin ja sitten henkikaartin rykmentin komentajana Puolassa. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1911 ja nimettiin keisarin seurueeseen 1912.
7. M. osallistui maailmasotaan ratsuväkiprikaatin ja -divisioonan komentajana saaden mm. Yrjön ristin.
8. M. jatkaa keisarin erottua palvelusta Venäjän armeijassa yleten kenraaliluutnantiksi ja armeijakunnan komentajaksi. Hän ei halua jatkaa kurin romahdettua, vaan anoo eroas, joka myönnetään.
9. M. palaa Suomeen ja liittyy Sotilaskomiteaan nousten sen johtajaksi. Siitä seuraa hallituksen joukkojen ylipäällikkyys. M. kukistaa kapinan ja ylenee ratsuväen kenraaliksi.
10. M. eroaa vastalauseena saksalaissuuntaukselle. Saksa kukistuu ja M. valitaan valtionhoitajaksi. Hän johdattaa nuoren valtion demokratiaan. Uljas ura ratsuväen upseerilta.
Ei Mannerheimillä ja demokratialla ole koskaan ollut mitään yhteistä. Ja se on hyvä asia. :)
aina demokraattisia päätöksiä, vaikka ei esimerkiksi eduskuntaa arvostanutkaan.
Sotilaallisessa ajattelussa Mannerheim oli selvästi Nenosta jäljessä. Nenonen oli matemaattisesti ajatteleva ihminen ja loi tykistön joka tosiasiassa pelasti Suomen kesällä 1944.
Nenonen oli matemaattinen lahjakkuus, mutta sotilaallisesti kapea-alainen. Tykistön kehittäjänä maailman ykkönen.
Marski oli ylipäällikkö, tosin tietyin puuttein. Mikään uuden luoja hän ei ollut, mutta seurasi kyllä sotilaallista kehitystä.
poliittista kantaansa äärioikealta kokoomukseen päin saatuaan lohtuviran puolustusneuvoston pj:na. Hän totesi äärioikeiston konkurssin Mäntsälän mellakan jälkipuinnissa. Lisäksi oloa helpotti marsalkan titteli 1933. Hän ryhtyi puhumaan ymmärtävästi jopa vuoden 1918 punaisista.
mahdotonta+käsitellä+asiallisesti+Suomen+historiaa.
säilyi demokratia myös 1944-46.