Näitä heti tänne rajavartioiksi parimiljoonaa....
Ja munia voi varmaan syödä, upeita sulkia, teatteriin ja hattuihin ja kai se lihankin ihan hyvää on. Suomi voisi kunnostautua strutsimaana!
Ja huomaa tämä: " Linnut ryntäävät pakoon, mutta j o h t a j a poistuu aina viimeisenä muiden päästyä turvaan." Näin oikea johtaja tekee.
Lentokyvyttömät emut nöyryyttivät Australian armeijan – ”Ne pystyvät kohtaamaan konekivääritulen kuin panssarivaunut”
" Harva sota on päättynyt ylivoimaisen osapuolen kannalta niin nöyryyttävästi kuin Australian suuri emusota joulukuussa 1932.
Vuonna 1932 Australia julisti sodan emuille – lentokyvyttömille, suurille strutsilinnuille, joita tavataan ainoastaan Australiassa.
Erikoinen episodi alkoi Länsi-Australian maanviljelijöitä riivanneista ongelmista.
Viljelijöitä oli kehotettu lisäämään viljelemänsä vehnän määrää, mutta hallituksen lupaamia avustuksia ei kuulunut.
Sen sijaan Campionin ja Walgoolanin seudulle pölähti 20 000 emua, sillä lisääntymiskautensa jälkeen ne vaeltavat usein rannikolta sisämaahan.
Peltojen läpi tarpoessaan linnut haukkasivat viljelijöiden vehnän ja rikkoivat aidat niin, että jänikset ja muut tuhoeläimet pääsivät nauttimaan australialaisten sadosta.
Armeija lähetti emusotaan kahdella kevyellä Lewis-pikakiväärilla aseistetun sotilasjoukon kuorma-autoineen ja 10 000 ammusta. Emusotaa seurannut media oli innoissaan. Lehdet kirjoittivat, etteivät emut olleet ollenkaan niin typeriä kuin niitä oli totuttu pitämään.
Majuri Meredith järjesti väijytyksen paikallisen padon lähistölle tietäen, että sotilaiden asemia lähestyi noin 1000 emun pataljoona.Jokaisella ryhmällä on johtajana valtava, mustasulkainen lintu.
Ne pitävät vahtia muiden ahmiessa vehnää. Ensimmäisestä vaaran merkistä johtaja päästää merkkiäänen ja samalla tusina päitä nousee pystyy.
Linnut ryntäävät pakoon, mutta johtaja poistuu aina viimeisenä muiden päästyä turvaan.
Kuusi päivää emusodan enimmäisen taistelun jälkeen armeijan saldo oli noin 2 500 ammuttua laukausta, mutta surmattujen emujen määrä minimaalinen. Pessimistisimmän arvion mukaan lintuja kuoli vain 50.
Virallisessa raportissaan majuri Meredith tosin huomautti osuvasti, ettei hänen sotajoukkonsa ole kärsinyt ollenkaan tappioita. Puolustusministeri Pearce komensi sotilaat vetäytymään.
Emujen armeija hajosi lukemattomiin pieniin yksiköihin, mikä teki sotilaskaluston käytöstä epätaloudellista.
Tappion kärsineet ja allapäin olevat sotilaat vetäytyivät noin kuukauden kuluttua, lintutieteilijä totesi.
Eräs vääräleuka tiedusteli, aiotaanko sodassa myöntää kunniamerkkejä ja mikäli aiotaan, ne pitäisi myöntää emuille."
http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005232677.html
Ja munia voi varmaan syödä, upeita sulkia, teatteriin ja hattuihin ja kai se lihankin ihan hyvää on. Suomi voisi kunnostautua strutsimaana!
Ja huomaa tämä: " Linnut ryntäävät pakoon, mutta j o h t a j a poistuu aina viimeisenä muiden päästyä turvaan." Näin oikea johtaja tekee.
Lentokyvyttömät emut nöyryyttivät Australian armeijan – ”Ne pystyvät kohtaamaan konekivääritulen kuin panssarivaunut”
" Harva sota on päättynyt ylivoimaisen osapuolen kannalta niin nöyryyttävästi kuin Australian suuri emusota joulukuussa 1932.
Vuonna 1932 Australia julisti sodan emuille – lentokyvyttömille, suurille strutsilinnuille, joita tavataan ainoastaan Australiassa.
Erikoinen episodi alkoi Länsi-Australian maanviljelijöitä riivanneista ongelmista.
Viljelijöitä oli kehotettu lisäämään viljelemänsä vehnän määrää, mutta hallituksen lupaamia avustuksia ei kuulunut.
Sen sijaan Campionin ja Walgoolanin seudulle pölähti 20 000 emua, sillä lisääntymiskautensa jälkeen ne vaeltavat usein rannikolta sisämaahan.
Peltojen läpi tarpoessaan linnut haukkasivat viljelijöiden vehnän ja rikkoivat aidat niin, että jänikset ja muut tuhoeläimet pääsivät nauttimaan australialaisten sadosta.
Armeija lähetti emusotaan kahdella kevyellä Lewis-pikakiväärilla aseistetun sotilasjoukon kuorma-autoineen ja 10 000 ammusta. Emusotaa seurannut media oli innoissaan. Lehdet kirjoittivat, etteivät emut olleet ollenkaan niin typeriä kuin niitä oli totuttu pitämään.
Majuri Meredith järjesti väijytyksen paikallisen padon lähistölle tietäen, että sotilaiden asemia lähestyi noin 1000 emun pataljoona.Jokaisella ryhmällä on johtajana valtava, mustasulkainen lintu.
Ne pitävät vahtia muiden ahmiessa vehnää. Ensimmäisestä vaaran merkistä johtaja päästää merkkiäänen ja samalla tusina päitä nousee pystyy.
Linnut ryntäävät pakoon, mutta johtaja poistuu aina viimeisenä muiden päästyä turvaan.
Kuusi päivää emusodan enimmäisen taistelun jälkeen armeijan saldo oli noin 2 500 ammuttua laukausta, mutta surmattujen emujen määrä minimaalinen. Pessimistisimmän arvion mukaan lintuja kuoli vain 50.
Virallisessa raportissaan majuri Meredith tosin huomautti osuvasti, ettei hänen sotajoukkonsa ole kärsinyt ollenkaan tappioita. Puolustusministeri Pearce komensi sotilaat vetäytymään.
Emujen armeija hajosi lukemattomiin pieniin yksiköihin, mikä teki sotilaskaluston käytöstä epätaloudellista.
Tappion kärsineet ja allapäin olevat sotilaat vetäytyivät noin kuukauden kuluttua, lintutieteilijä totesi.
Eräs vääräleuka tiedusteli, aiotaanko sodassa myöntää kunniamerkkejä ja mikäli aiotaan, ne pitäisi myöntää emuille."
http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000005232677.html
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.