Hyvät Ystävät, rakkaat veljet ja sisaret Jeesuksessa Kristuksessa!
Tänä iltana aiheenani on: Jumalan Rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa.
Apostoli Johannes sanoi 1.kirjeessään: ". . . Jumala on rakkaus."
Kristinuskon perussanoma on suurelta osin rakkauden sanomaa.
Jos elämästämme puuttuu inhimillinen sydämen lämpö, on elämämme pelkkää kuorta.
Rakkaus välittää lähimmäisestään.
Rakkauden vastakohta ei mielestäni ole viha vaan itsekkyys ja piittaamattomuus toisista.
Jumalan rakkautta meissä ei ole luonnostaan.
Se vuodatetaan sydämiimme Pyhän Hengen kautta, kuten Roomalaiskirje kertoo.
Me voimme vain olla Jumalan rakkauden kanavina jakaessamme sitä eteenpäin.
Jeesus sanoi fariseuksen talossa syntisestä naisesta fariseukselle:
Luuk. 7:47: Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon.
Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän."
Uusi testamentti käyttää Jumalan rakkaudesta kreikankielistä sanaa "agape".
Miehen ja naisen välistä rakkaussuhdetta kuvaa kreikkalainen käsite "eros".
Eroskin voi olla puhdasta, kun Jumala sen avioliitossa puhdistaa.
Voidaan puhua myös erikseen "veljellisestä rakkaudesta".
Tämä "filos"-rakkaus on lähinnä kahden ihmisen keskinäistä ystävyyttä eli sielun veljeyttä.
Tällaisesta olemme lukeneet Raamatussa Daavidin ja Saulin pojan Joonatanin välillä.
Myöskin puhutaan usein "aseveljeydestä".
Suomen kielessä kaikille näille on sama sana: rakkaus.
Tämä sekoittaa asioita, kuten julkista parisuhdekeskustelua.
Homo- ja lesboparien kohdallakin vedotaan siihen, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan.
Eiköhän siinä ole kysymys synnillisestä vääristymästä, eikä ainakaan Jumalan rakkaudesta.
Rakkaus-sanaa käytetään nykyään melko väljästi pitää-sanan sijasta.
Joku voi sanoa: Minä niin rakastan käydä shoppailemassa.
Tai: Minä rakastan paljon tätä ruokaa.
Jumalan rakkaus on aivan muuta kuin pitämistä.
Sanassa pitää ei sinänsä ole mitään vikaa.
http://andreas.fi/jumalanRakkaus.htm
Tänä iltana aiheenani on: Jumalan Rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa.
Apostoli Johannes sanoi 1.kirjeessään: ". . . Jumala on rakkaus."
Kristinuskon perussanoma on suurelta osin rakkauden sanomaa.
Jos elämästämme puuttuu inhimillinen sydämen lämpö, on elämämme pelkkää kuorta.
Rakkaus välittää lähimmäisestään.
Rakkauden vastakohta ei mielestäni ole viha vaan itsekkyys ja piittaamattomuus toisista.
Jumalan rakkautta meissä ei ole luonnostaan.
Se vuodatetaan sydämiimme Pyhän Hengen kautta, kuten Roomalaiskirje kertoo.
Me voimme vain olla Jumalan rakkauden kanavina jakaessamme sitä eteenpäin.
Jeesus sanoi fariseuksen talossa syntisestä naisesta fariseukselle:
Luuk. 7:47: Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon.
Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän."
Uusi testamentti käyttää Jumalan rakkaudesta kreikankielistä sanaa "agape".
Miehen ja naisen välistä rakkaussuhdetta kuvaa kreikkalainen käsite "eros".
Eroskin voi olla puhdasta, kun Jumala sen avioliitossa puhdistaa.
Voidaan puhua myös erikseen "veljellisestä rakkaudesta".
Tämä "filos"-rakkaus on lähinnä kahden ihmisen keskinäistä ystävyyttä eli sielun veljeyttä.
Tällaisesta olemme lukeneet Raamatussa Daavidin ja Saulin pojan Joonatanin välillä.
Myöskin puhutaan usein "aseveljeydestä".
Suomen kielessä kaikille näille on sama sana: rakkaus.
Tämä sekoittaa asioita, kuten julkista parisuhdekeskustelua.
Homo- ja lesboparien kohdallakin vedotaan siihen, että kaksi ihmistä rakastaa toisiaan.
Eiköhän siinä ole kysymys synnillisestä vääristymästä, eikä ainakaan Jumalan rakkaudesta.
Rakkaus-sanaa käytetään nykyään melko väljästi pitää-sanan sijasta.
Joku voi sanoa: Minä niin rakastan käydä shoppailemassa.
Tai: Minä rakastan paljon tätä ruokaa.
Jumalan rakkaus on aivan muuta kuin pitämistä.
Sanassa pitää ei sinänsä ole mitään vikaa.
http://andreas.fi/jumalanRakkaus.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
ok...