Usko Jumalaan on henkilökohtainen asia. Jumalasuhde on aivan samanlainen suhde kuin ihmissuhteet. Jokainen ihmissuhteemme on ainutlaatuinen. En usko, että voi mitenkään olla toisin, koska jokainen ihminen on yksilö ja historiamme ovat erilaisia.
Uskoon tullaan monenlaisilla tavoilla. Selkeästi jonain tiettynä hetkenä, kasvamalla uskoon , lapsen usko muuttuu aikuisen uskoksi.
Koska elämämme on ainutkertaista ja yksilöllistä, ei myöskään uskon taipaleemme voi olla samanlaista. Se ei voi mennä samassa tahdissa ja vain yhdellä "kaavalla".
Itse ajattelen niin, että Jumala tuntee minut( meidät kaikki) ja tietää millaisia asioita eteeni pähkäiltäväksi tuo. Voisi jopa sanoa, että Jumala on paras mandollinen terapeutti, tietää kaiken ja osaa oikealla tavalla tuuppia eteenpäin tekemättä väkivaltaa.
Kun kiistelemme kovin oppiasioista, taidamme unohtaa sen, että tiemme on kuitenkin Kaikkivaltiaan käsissä ja ne kädet eivät ole vallan huonot kädet kannattelemaan.
Raamatussa sanotaan että Hän johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. Voi olla vaikea luottaa siihen sanaan ja muistaa, että taistelummekin ovat suuremmissa käsissä.
Sanan puhtaus on toki tärkeä asia . Kuitenkin kun kiistelemme opeista, kasteista, ehtoollisista, armosta, synnistä tyyliin -,minä tiedän, miten asia on-, se väistämättä tarkoittaa silloin, että toinen on väärässä. Tai näin ainakin itse sen ymmärrän.
Kun toinen on oikeassa ja toinen väärässä, on keskustelu tuomittu tuhoon. Silloin toinen joko poistuu paikalta tai alkaa puolustaa oikeuttaan ajatella ihan itse. Ja itse asia hukkuu siihen väittelyyn.
Kun ollaan eri mieltä jostakin opin kohdasta, pidemmälle varmasti pääseen, jos kykenee kuuntelemaan sitä toista kertomatta hänelle ,miten kovasti väärässä hän on. Ja jos haluaa "käännyttää" toisen omalle kannalleen, silloinkaan sota ei ole paras vaihtoehto. Kun soditaan, ei enää kuunnella...
Mielipiteen esittäminen asiasta kuin asiasta on oikeutemme. Sen taidollinen esittäminen on viisautta, mikäli haluaa jotain muuta kuin kiistaa.
Olla eri mieltä asettamatta toista alapuolelleen onkin jo taitolaji ja vaatii toisen kuuntelemista ja herkkää korvaa toisen tunnetilaan. Täällä netissä jää näkeminen ja äänen sävyt pois ja se ei helpota keskustelua.
Jo Paavali moitti alkuseurakuntalaisia puolueista ja kiistoista. Varoitti, ettemme vallan noki toisamme hengiltä. Joten ei ole mitään uutta auringon alla.
Me olemme erilaisa, eri vaiheissa myös uskon tiellä , tärkeää on vain se, että olemme sillä tiellä ja oppaamme on Jeesus. Ihmisten varaan rakennettu usko sortuu aina. Se ei kestä maailman myrskyissä. Eikä siellä viimeisellä tuomiolla voi puolustella sanomalla, että kun se sanoi niin.
Kun meidät on armahdettu, olisiko meidänkin aika armahtaa toinen toisemme? Olisiko aika ymmärtää, että ihmisinä olemme samalla viivalla arvoistamme riippumatta?
Yksi asia mitä olen miettinyt on se, että millaisen kuvan me annamme uskovista. Millaisen kuvan minä annan uskovista ja uskosta? Annanko kuvan siitä, että täällä on kovuus ja kylmyys, tulkaa tänne? Vai annanko kuvan, jota edes jossain määrin värittää rakkaus ja välittäminen. Annanko kuvan , että minuun voi nojata ja voin kantaa osan taakasta? Annanko kuvan, että voimme yhdessä etsiä Jumalan kasvoja, voimme jäädä Isän eteen ja pyytää Hänen läsnäoloaan?
Uskoon tullaan monenlaisilla tavoilla. Selkeästi jonain tiettynä hetkenä, kasvamalla uskoon , lapsen usko muuttuu aikuisen uskoksi.
Koska elämämme on ainutkertaista ja yksilöllistä, ei myöskään uskon taipaleemme voi olla samanlaista. Se ei voi mennä samassa tahdissa ja vain yhdellä "kaavalla".
Itse ajattelen niin, että Jumala tuntee minut( meidät kaikki) ja tietää millaisia asioita eteeni pähkäiltäväksi tuo. Voisi jopa sanoa, että Jumala on paras mandollinen terapeutti, tietää kaiken ja osaa oikealla tavalla tuuppia eteenpäin tekemättä väkivaltaa.
Kun kiistelemme kovin oppiasioista, taidamme unohtaa sen, että tiemme on kuitenkin Kaikkivaltiaan käsissä ja ne kädet eivät ole vallan huonot kädet kannattelemaan.
Raamatussa sanotaan että Hän johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. Voi olla vaikea luottaa siihen sanaan ja muistaa, että taistelummekin ovat suuremmissa käsissä.
Sanan puhtaus on toki tärkeä asia . Kuitenkin kun kiistelemme opeista, kasteista, ehtoollisista, armosta, synnistä tyyliin -,minä tiedän, miten asia on-, se väistämättä tarkoittaa silloin, että toinen on väärässä. Tai näin ainakin itse sen ymmärrän.
Kun toinen on oikeassa ja toinen väärässä, on keskustelu tuomittu tuhoon. Silloin toinen joko poistuu paikalta tai alkaa puolustaa oikeuttaan ajatella ihan itse. Ja itse asia hukkuu siihen väittelyyn.
Kun ollaan eri mieltä jostakin opin kohdasta, pidemmälle varmasti pääseen, jos kykenee kuuntelemaan sitä toista kertomatta hänelle ,miten kovasti väärässä hän on. Ja jos haluaa "käännyttää" toisen omalle kannalleen, silloinkaan sota ei ole paras vaihtoehto. Kun soditaan, ei enää kuunnella...
Mielipiteen esittäminen asiasta kuin asiasta on oikeutemme. Sen taidollinen esittäminen on viisautta, mikäli haluaa jotain muuta kuin kiistaa.
Olla eri mieltä asettamatta toista alapuolelleen onkin jo taitolaji ja vaatii toisen kuuntelemista ja herkkää korvaa toisen tunnetilaan. Täällä netissä jää näkeminen ja äänen sävyt pois ja se ei helpota keskustelua.
Jo Paavali moitti alkuseurakuntalaisia puolueista ja kiistoista. Varoitti, ettemme vallan noki toisamme hengiltä. Joten ei ole mitään uutta auringon alla.
Me olemme erilaisa, eri vaiheissa myös uskon tiellä , tärkeää on vain se, että olemme sillä tiellä ja oppaamme on Jeesus. Ihmisten varaan rakennettu usko sortuu aina. Se ei kestä maailman myrskyissä. Eikä siellä viimeisellä tuomiolla voi puolustella sanomalla, että kun se sanoi niin.
Kun meidät on armahdettu, olisiko meidänkin aika armahtaa toinen toisemme? Olisiko aika ymmärtää, että ihmisinä olemme samalla viivalla arvoistamme riippumatta?
Yksi asia mitä olen miettinyt on se, että millaisen kuvan me annamme uskovista. Millaisen kuvan minä annan uskovista ja uskosta? Annanko kuvan siitä, että täällä on kovuus ja kylmyys, tulkaa tänne? Vai annanko kuvan, jota edes jossain määrin värittää rakkaus ja välittäminen. Annanko kuvan , että minuun voi nojata ja voin kantaa osan taakasta? Annanko kuvan, että voimme yhdessä etsiä Jumalan kasvoja, voimme jäädä Isän eteen ja pyytää Hänen läsnäoloaan?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Yritätkö selittää, että uskovan ei tarvitsisi todistaa uskostaan eikä julistaa evankeliumia?
Kukaan uudestityntynyt kristitty ei voi pitää uskoaan salassa vaan haluaa julistaa sitä muillekin. Puhumattakaan jos sitä häneltä kysytään.
Jeesuksen viimeiset sanat omilleen ennenkuin meni taivaaseen Apt 1.
8. vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka".
Kukaan ei voikaan itse itsestään puristaa uskoa ja todistusta siitä mutta se jolla on Pyhä henki sen tekee.
En yritä selittää.
Kyllä sinä nimeomaan selität.
" saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani "
Tarkoittiko Jeesus noilla sanoillaan, että uskovien tulee vaijeta Jeesuksesta ja uskostaan?
Sinä vaan jaksat päivästä toiseen kymmenillä eri nikeillä vastustaa jokaista, joka yrittää maltillista ja fiksua keskustelua aloittaa niinkuin tätäkin. Mikset käytä "usko.vaistasi" jatkuvasti? Vai yritätkö petkuttaa että on paljon porukkaa joka on samanhenkistä?Vai häpeätkö jotain?
Tiäkkö kun minä en voi sille mitään, jos sinä asian noin ymmärrät. Tuntuu hölmöltä minun yrittää selittää jotain sellaista, mikä on sinun tulkintasi.
Sinä olet avauksen tekijä. Sinun on kohteliasta avata myös omaa avaustasi.
Ole ystävällinen ja avaa mitä tarkoitat ja mitä arvelet Jeesuken tarkoittaneen noilla viimeisillä sanoillaan.
Laukailusi ei ole keskustelua.
Onko kaija jäänyt ilman keksiä?
Minun aloitukseeni ei kuulunut tuo Raamatun kohta. Selitä sinä sitä. Mikä sinulle aloituksessa on epäselvää? Sanoin jo etten selitä sitä, mitä sanot minun selittävän.
Ja jos haluat haastaa riitaa, kannattaa ensin lukea aloitus huolella.
"Millaisen kuvan minä annan uskovista ja uskosta? "
Jos sinä olet uskova sinä annat uskovista tekopyhän ja selkärangattoman kuvan.
Millaisen kuvan sinä annat?
Rehellisen.
Se on oiken hyvä, koska mehän olemme Kristuksen kirjeitä.
Nimenomaan. Kristus ei sietänyt tekopyhyyttä.
Luterilainen on uskontunnustuksessaan herra jumalalle luopunut Junalasta ja ja samalla HEISTÄ kolmesta!
Opetelkaa ymmärtämään mitä Jeesus opetti.
Mitään rikollisuuden kolminaisuutta ei Jeesuskaan opettanut....
Jeesuksen evankeliumia Johanneksen mukaan:
10:30 "Minä ja Isä olemme yhtä."
Ilman Pyhää Isää ja ilman Pyhää Poikaa ei ole Pyhää Henkeä!
Luopumalla HEISTÄ yhdestä, luopuu HEISTÄ!
HUOM!
Pilkkaamalla HEISTÄ yhtä, PILKKAA HEITÄ:
Jeesuksen evankeliumia Markuksen mukaa;
3:29 mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin."
uskontunnustus ja sen antaneiden kaltaisuudesta...
FAKTAT VOITTE TARKISTAA...
järjettömyydenne:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Meillä ei ole järkeä'
Ymmärtämättömyydenne:
'Meillä ei ole ymmärrystä'
Ihmisyydestänne luopuminen:
'Me emme kykene täyttämään käskyihin sisältyvää uskon ja ehdottoman rakkauden vaatimusta.'
'Me emme kykene noudattamaan ihmisille säädettyä lakia.'
'Olemme syntisiä'
Jumalan Valtakunnan kaltaisuudesta luopumisenne:
'Järkemme ei voi käsittää Jumalaa'
saatana ja herra jumala uudeksi jumaliksi:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/15.html
'Synti erottaa meidät elämän lähteestä, Jumalasta.'
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/22.html
'Kristitty pysyy kuitenkin syntisenä elämänsä loppuun asti.'
Jeesuksen evankeliumia Matteuksen mukaan:
24:23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.
24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
24:25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.
24:26 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko."
Pappislupauksen antaneet eivät saa Jeesuksen evankeliumia opettaa vaan heidän tulee pysytä saatanaa palvelleiden paavalilais-luterilaisuuden rikollisuuden opeissa..
Kirkkojärjestyksen mukaan Pappislupaus menee näin:
"Minä N. N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaaTahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon."
HUOM! Jumalan palvelemisen tahto on täysin kumottu pappislupauksen tässä lauseessa: "siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa" rikollisuuden oppia jota Jeesus ei ole asettanut!
Näin yksinkertaisia asioita ei kaikki lasten vanhemmatkaan uskontunnustuksien turmelevina ymmärrä ja se tulee esiin siitä, että monet vanhemmat jopa maksavat ja lahjovat lapsiaan menemään rippikouluun rikollisiksi koulutettaviksi.
Mistä on luterilaisten moraali?
”Yritätkö selittää, että uskovan ei tarvitsisi todistaa uskostaan eikä julistaa evankeliumia?”
Mielestäni kyse oli siitä, millaisen kuvan sinä annat Jumalasta, kun näistä uskonasioista jollekin puhut.
Eli mieti, olisiko näissä jotain, mitä sinäkin annat oman olemuksesi kautta:
”Annanko kuvan siitä, että täällä on kovuus ja kylmyys, tulkaa tänne?”
”Vai annanko kuvan, jota edes jossain määrin värittää rakkaus ja välittäminen.”
”Annanko kuvan , että minuun voi nojata ja voin kantaa osan taakasta?”
”Annanko kuvan, että voimme yhdessä etsiä Jumalan kasvoja, voimme jäädä Isän eteen ja pyytää Hänen läsnäoloaan?”
Mistä kopioitu?
Ei mistään.
Jeesuksen tapa kohdata ihmisiä, niitä syntisä, on puhutelut minua. Tietysti Hän ymmärsi ihmistä, ymmärsi kärsimystä.
Laulu katso Kristus kadulla kulkee kaksi viimeistä säkeistöä--; kansan joukko ohi vain kulkee. Joku taaksensa vilkaisee ja ivaten toiset nauraa ja joku aattelee; Ei ansaitse tuo kurja syntinen noin valtavaa rakkautta. On tuollainen huomaavaisuus ihan turhaa tuhlausta--
Vaan he eivät käsitä lainkaan mitä kadulla tapahtuu. Käsi heikko kun Herran puoleen jo hiljaa ojentuu. He eivät nyt käsitä syvyyttä, ei voimaa sen rakkauden, mi koskaan ei saata käydä ohi kärsivän syntisen.
Noissa säkeistöissä on se ydin.
Minulla on vielä pitkä matka edes lähelle tuota. Välillä tekisi mieli keskustella metrisellä halolla, mutta onneksi keskeneräisenäkin saa kurotautua kohti uutta.
”Täällä netissä jää näkeminen ja äänen sävyt pois ja se ei helpota keskustelua.”
Tämä on ehdottomasti se vaikein puoli. Pelkkä kirjoitettu teksti ei kerro kuin murto-osan siitä viestistä mitä kirjoittaja tavoittelee. Meillä on taipumus aina kuvitella sitten nuo äänensävyt ja ilmeet ja eleet, kukin omasta kontekstistamme, ja aika usein ne eivät vastaa todellisuutta. Virhepäätelmien mahdollisuus on suuri.
”Me olemme erilaisa, eri vaiheissa myös uskon tiellä , tärkeää on vain se, että olemme sillä tiellä ja oppaamme on Jeesus.”
Kirjoitat viisaita. Me kuljemme eri vaiheita uskon tiellä ja jokainen omaa tahtiamme.
”Kun meidät on armahdettu, olisiko meidänkin aika armahtaa toinen toisemme? Olisiko aika ymmärtää, että ihmisinä olemme samalla viivalla arvoistamme riippumatta?”
Tämä on erittäin tärkeä asia, jota kohti ainakin kannattaa pyrkiä.
”Yksi asia mitä olen miettinyt on se, että millaisen kuvan me annamme uskovista. Millaisen kuvan minä annan uskovista ja uskosta?”
Niin, tämä onkin se juttu, jota voi tarkastella vaikka millä tavoin. Oikeastaan ne ovat niitä hedelmiä, joita uskon tulisi synnyttää. Kuvan siitä että usko on hyvä asia, ja että esimerkki innostaa muitakin ainakin vähän lähentymään Jumalaa sen esimerkin innoittamina.
Kuka muuten haluaa kuulua joukkoon, joka koetaan vastenmielisenä? Tai edes kuulla myönteisesti sitä, mitä sanottavaa meillä on?
Kukapa tosiaan ehdoin tahdoin haluaisi tulla jonnekin, jossa on porukka tukkanuottasilla kaiken aikaa. Sellainen kuva on aika ankea eikä houkuttele kysymään enempää.
Vapaakirkossako ootte tukkanuottasilla?
Näen uskovat hiukan laajemmassa mittakaavassa.
Kerro tarkemmin.
Eihän uskovia ole vain vapiksessa.. täälläkin on uskovia, itsensä uskoviksi tunnustavia, luultavasti eri seurakunnista ja kirkkokunnista.
Itse asiassa asian voi laajentaa koskemaan meitä kaikkia arvoista riipumatta. Millaisen kuvan annan itsestäni? Ei se mitenkään rajaudu uskoviin.
Kiitos hyvistä ja rakentavista mietteistä!
Sinänsä ei ole merkitystä millaisen kuvan uskovina annamme itsestämme. Se on joka tapauksessa kautta historian ollut niin huono, että ihmiset haluavat lopulta tappaa meidät. Kymmenet miljoonat verimarttyyrit tätä todistaa ja heidän verensä huutaa maasta. Onneksi Suomessa nyt sentään tuo tappaminen on pantu vähän vaikeammaksi kuin Rooman keisareiden, inkvisitio ja kommunistimaiden kuvioissa. Jeesuksen antaman esimerkin mukaan emme voi miellyttää tätä maailmaa, koska se on paholaisen hallitsema ja ihmiset sen mukaisia.
Mutta tämä ei voi estää meitä evankeliumia julistamasta sillä volyymilla mikä kullekin uskovalle kuuluu oman persoonallisuutensa mukaan. Toiset hiljaisemmin ja fiksummin ja me muut annamme torvien soittua sillä tavalla, että porukka heti raivon vallassa :) Mutta kaikkia Kristuksen ruumiin jäseniä tarvitaan ja jokaisella on yhtä tärkeä osa tässä sodassa. Sotaahan tämä Raamatun mukaan on ja sen mukaan toimimme.
Sotaapa hyvinkin ja Paavalin sanoin: 1 Kor.9:19. Sillä vaikka minä olen riippumaton kaikista, olen tehnyt itseni kaikkien palvelijaksi, voittaakseni niin monta kuin suinkin,
20. ja olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; lain alaisille ikäänkuin lain alainen, vaikka itse en ole lain alainen, voittaakseni lain alaiset;
21. ilman lakia oleville ikäänkuin olisin ilman lakia - vaikka en ole ilman Jumalan lakia, vaan olen Kristuksen laissa - voittaakseni ne, jotka ovat ilman lakia;
22. heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.
"kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia. " Mitä tuo tarkoittaa sinun elämässäsi?
Kun saa ihmisen raivon valtaa, ei enää kannata julistaa evankeliumia, viesti ei mene perille. Itse ajattelen, että on hyvinkin tärkeää se, millaisen kuvan antaa itsestään ja porukasta, johon kuuluu. Sen mukaanhan meitä lähestytään tai paetaan. Pakenevalle on vaikea kertoa Jumalasta, joka on rakastanut maailmaa niin paljon, että lähetti ainokaisen Poikansa sovittamaan meidän syntimme.
Eikö olisi sitten parempi olla saamatta ihmiset raivonvaltaan.
Uskovat eivät markkinoi itseään ja porukkaansa johon kuuluu vaan Jeesusta pelastajana. Liberaliteologit markkinoivat itseään ja porukkaansa kaikki hyväksyvinä. Jeesus ei koskaan mielistellyt ketään ja Hänet tapettiinkin juuri sen takia.
Se tarkoittaa empatiaa.
Kyllä, minusta olisi parempi olla saamatta ihmistä raivostumaan. Ja itse asiassa Paavalikin siitä mainitsee. Room.14:1. Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.
Räyhiksen halu on räyhätä. Hän ei ajattele. Sitä se seksiongelma aiheuttaa!
"Kyllä, minusta olisi parempi olla saamatta ihmistä raivostumaan. "
Ihmiset raivostuu jokatapauksessa evankeliumista, koska heitä ohjaa paholainen, ei heidän oma järkensä. Mutta on selvää, että evankelioidessa ei uskovan tarvi provosoida eikä ainakaan käyttäytyä sopimattomasti. Tämän myös Paavali kieltää meiltä. Mutta hyväkään käytös ei auta, jos kyse on evankeliumin Sanasta. Pahuuden voimilla on aina ollut niin suuri vaikutus ihmisten mieleen.
Minäkin olen löytänyt uskon, niin voi löytää joku toinenkin. Vähän oudosti sanottu, että" ihminen raivostuu evankeliumista, koska heitä ohjaa paholainen, ei heidän oma järkensä." Eivät ihmiset ole järjettömiä.
No sait sitten tuon räyhiskommentinkin sopimaan tähän yhteyteen. Minusta sinun halusi on nokkia. Kumpi lie fiksumpaa?
>> Meillä on taipumus aina kuvitella sitten nuo äänensävyt ja ilmeet ja eleet, kukin omasta kontekstistamme, ja aika usein ne eivät vastaa todellisuutta. Virhepäätelmien mahdollisuus on suuri. <<
Totisesti. Lisäksi aivomme tekevät jatkuvaa vertailevaa tutkimusta, koska aivomme yrittävät arvata mitä seuraavaksi tapahtuu.
Niinpä aivoihimme normaalistikin virtaavien näkö- kuulo ym. aistiemme kautta päätyvästä datasilpusta ne muokkaavat jonkin tutuntuntoisen tarinan, vertaavat sitä aiempiin jo muistissamme oleviin tarinoihin ja ihan lopuksi aivomme yrittävät kertoa meille mitä kohta todennäköisesti tapahtuu ja miten siihen pitäisi reagoida.
(näin olen lukemani perusteella asian ymmärtänyt)
"Vähän oudosti sanottu, että" ihminen raivostuu evankeliumista, koska heitä ohjaa paholainen, ei heidän oma järkensä." "
Maailma on pahuuden valtaama ja vaikka ihmisellä olisi järkeä kuinka paljon kuten esim. Hitlerillä oli, niin silti pahuuden voimat voittaa hänet. Jeesuksenkin paholainen yritti voittaa, mutta Jeesus osasi vastustaa paholaista Jumalan Sanan voimalla. Ei-uskovalla ei tätä keinoa ole ja siksi hän on suojaton pahuuden edessä.
Täytyy tarkoin tiedostaa, että Jeesus varoitti meitä monta kertaa, että vaino tulee vääjäämättä, vaikka kuinka hyvin ja kauniisti käyttäytyisi. Mutta ei tämä tosiasia tule aiheuttaa sitä, että huonosti käyttäydymme, mutta evankeliumin voimasta ei tule luopua hovikelpoisuuden nimissä.
Naispapit kirkon piirissä on hyvä varoittava esimerkki kelle tahansa uskovalle, mitä seuraa, jos haluaa olla kiva pappi. Siinäpä vaan puhut kauniita ja runollisia asioita vienolla äänellä ja olet ihmisille täysillä mielinkielin etkä puhu synnistä sanaakaan, niin johan tulee suitsutusta.
uskontunnustuksen herra jumalalle/jumalille antanut kristitty on ihmisyydestään luopunut ikuinen syntinen=rikollinen joka on aivopesty uskomaan vaikka Jeesus on uskomisen kieltänyt!
uskontunnustus ja sen antaneiden kaltaisuuksista...
FAKTAT VOITTE TARKISTAA...
järjettömyydenne:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Meillä ei ole järkeä'
Ymmärtämättömyydenne:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Meillä ei ole ymmärrystä'
Ihmisyydestänne luopuminen:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Me emme kykene täyttämään käskyihin sisältyvää uskon ja ehdottoman rakkauden vaatimusta.'
'Me emme kykene noudattamaan ihmisille säädettyä lakia.'
'Olemme syntisiä'
Jumalan Valtakunnan kaltaisuudesta luopumisenne:
www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/12.html
'Järkemme ei voi käsittää Jumalaa'
saatana ja herra jumala uudeksi jumaliksi:
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/15.html
'Synti erottaa meidät elämän lähteestä, Jumalasta.'
http://www.evl.fi/katekismus/uskontunnustus/22.html
'Kristitty pysyy kuitenkin syntisenä elämänsä loppuun asti.'
Jeesuksen evankeliumia Matteuksen mukaan:
24:23 Jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tahi: 'Tuolla', niin älkää uskoko.
24:24 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.
24:25 Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut.
24:26 Sentähden, jos teille sanotaan: 'Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: 'Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko."
Olipa outo luonnehdinta.
Taitaa olla kyse käännyttämisestä? Eli kirjoittajan mielestä usko ei ole henkilökohtainen asia, vaan hänen päätettävissä olevan, kuka saa ja kuka ei saa uskoa ja miten se tulee suorittaa.
Sitä näyttää täällä olevan liikkeellä. Kovadti onn " tietäjiä" ja " näkijäitä" joilla on korkeampaa. " osaamista" voidakseen kertoa meille muille " totuuksia" ventovieraista ihmisistä. Minulla on kyllä sellaiselle " tiedolle" toinenkin, ei niin mairitteleva, sana
"Usko on henkilökohtainen juttu"
Tuollainen se idealitapauksessa on. Kuitenkin osa meistä on niin pääkuoreltaan ohuista tarpeista tehty , että sisällä oleva pursuu esille. Se sinänsä olisi harmitonta jos siitä ei olisi sekä yhteiskunnalle , että kansalaisille ympäristössä haittaa. Aivan samoin kuin moottoriajoneuvot joiden äänenvaimennusta on "sorkittu" kovapoika ja tyttö asenteen lujittamiseksi. Pärinää on sekä lehdissä , että Yleisradiossa. Joissakin yhteisöissä on toimita ja metelöinti sisäistä ja "jäsentenvälistä" se on paras malli. Osa metelöi kaduilla ja toreilla ja jopa viranomaistoimintaa estäen. Jos laki uskonvapaudesta on säädetty jo 1924 miten tuo on jäänyt "hevosten luovutuslain" kanssa samaan kategoriaan ??
Sitä sopii ihmetellä !!
Jokainen joka on lapsena pakko kastettu, on rikollisesti ja hengellisesti tapettu raato, tunnuksena kuolleen merkki otsassa.
Kirkko oppeineen ja papisto eivät ota vastuuta niistä rikoksista vaan asettavat sen vastuun lapsiaan kastattavien lasten vanhemille perisynniksi, mm näin:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/11977916
"Hei Mirka,
Kaste ilman kirkkoonliittämistä ei ole mahdollista.
Kirkkojärjestyksen mukaan kirkkoonkuuluvien vanhempien on kastatettava lapsensa.
Sallikaa lasten tulla Jeesuksen opetuslapsiksi ja Taivaan Isän lapsiksi kasteen kautta!
t. Maarit-pappi"
Tuossa, papin tekstissä on neljä törkeää valetta, "taivaan Isän" nimeen.