Suru ja usko

Hienoa lukea tällaisia aloituksia ja hyvä että on ihmisiä, jotka haluavat jakaa toivoa ja uskoa kärsiville ja elämäänsä väsyneille.
Näin se monesti on. Ihminen ei ymmärrä etsiä olemassaolonsa syvintä tarkoitusta ja Jumalaa ennen kuin todellisuus ajan rajallisuudesta tulee konkreettisena kohdalle.

Oikeastaan synnymme tänne jotta se sytiinlankeemuksessa menetetty yhteys Jumalaan tulisi kuntoon Jeesuksen Kristuksen sovitustyön ja kuoleman kautta. Uskoontulo on ajallisen tärkein asia tapahtui se sitten nuoruudessa tai viimeisinä elinviikkoina.
Kuolemaan johtava sairaus on ollut tällainen siunaus muutamalle sukuni jäsenelle ja kaikki me ennen pitkää täältä lähdemme ja kuolemme.
Vajaa kuukausi sitten kuoli uskovainen ystävämme alle 70-vutiaana, mutta Jumala oli valmistanut uskonsisarta lähtöön enneunien kautta ja hän tiesi ettei ole enää täällä kauaa ja saa kohdata pian jo kotiin päässeen puolisonsa joka tulee häntä hakemaan.

Kun sairauksia ja kärsimystä on paljon, niin kuolema on armollinen ystävä ja tie elämään.
Huomenna tulee viisi vuotta kun kummitätini kuoli haimasyöpään. Ei hänelläkään uskonasiat olleet tärkeitä ennen vakavaa sairastumista.
Toivotan ja rukoilen sinulle rakas aloittaja, voimia viimeisiin päiviin ajassa ja kaikki on Isän kädessä. Voi tapahtua niinkin että aikaasi jatketaan ja Jumala on myös parantajamme.

Kauniita sanoja ja ajatuksia! Lämmin osanottoni kaikille, joita on kohdannut menetys. Ei kai sellaisella välttämättä ole mitään tarkoitusta, joka ainakaan selittäisi mitään. Meidän päivämme ovat luetut ja jostain syystä jonkun on lähdettävä täältä inhimillisesti katsottuna liian aikaisin. Ei se aina tuo lohtua, vaikka kuinka uskoisi jälleennäkemiseen rajan tuolla puolen. Suru on silti suuri, ja se on ihan luonnollista. Surusta selviää ajan mittaan. Se muuttaa muotoaan ja vaikkei se häviäkään, sen kanssa oppii elämään.
Sairauden, surun ja vastaamattomien kysymysten keskellä Jumala on silti lähellä. Hän hoitaa, näkee syvimmän kipumme ja kaipuumme. Vaikka sairaus ja kuolema satuttavat, ei Jumala hylkää. Päinvastoin: surevat ja sairaat hän ottaa ihan lähelleen.

Lämpimin ajatuksin,
pappi Elisabet

Vastoinkäymiset ovat Jumalan lahja ihmiselle. Elämä täällä maan päällä on lyhyt ja eräs tieteeseen uskova lääkärikin myöntää, että kuollessa ihmisen sielu lähtee muualle ja kuori jää jäljelle.
Lapsen menettäminen on yksi kauheimmista kokemuksista, mitä vanhempi voi kokea täällä maan päällä, mutta lapsen ikäiset menevät suoraan taivaaseen ja jokainen lapsensa menettänyt vanhempi pääsee rakkaansa luokse, kun uskoo Jeesukseen.
Katkeroituminen ja pettyminen Jumalaan ei kannata, koska parempaa on luvassa kaikille, jotka joutuvat kulkemaan täällä rankan polun menettämättä uskoaan.

Välillä ikävä ja tuska repivät enemmän ja taas vähän helpottaa. Siihen jopa tottuu. Osa minusta on jo kuollut. Lapseni. Yritän ajatella hänen olevan paikassa jossa aika ei kulje. Joten kun aikani tulee ei lapsellani ole ehtinyt tulla edes ikävä.