Onko järkee alottaa kitaransoitto 21-vuotiaana?

Ei kannata olet jo liian vanha. Suosittelen sinulle kanteleen soittoa siinä tylet olemaan varmasti hyvä kunhan aloitat alkeista .

Judas Priestin Glenn Tipton aloitti kitaransoiton 21-vuotiaana joten miksei?

Oppiminen vaatii paljon aikaa ja usein vanhemmiten ei ole enää niin paljon aikaa treenata kuin joskus teininä, kun lähes kaikki aika menee treenaamiseen.

Tottakait voi hyvin aloittaa 21 vuotiaanakin ja osa on aloittanut vielä vanhempanakin.
Ikä ei ole esteenä. Oppiminenkin on yksilöllistä, toiset oppii nopeammin ja toiset vähän hitaammin mutta pääasia on se, että hommasta tykkää ja siitä saa itselle iloa ja toivottavasti muillekin iloa.

Alkuun perustekniikka haltuun ja perusasiat ja siitä sitten eteenpäin eli homma rakentuu tässäkin tietylle perustalle mistä sitten ponnistetaan eteenpäin. Omaan soittoon kannattaa suhtautua silleen sopivan rennosti mutta kuitenkin kriittisesti eli pyrkii viemään sitä eteenpäin niin tekniikaltaan kuin musiikillisesti ja ei kannata olla liian ankara itselleen.

Itsestä hyvin pitkälle riippuu sitten tuleeko hyväksi vaiko jopa mestariksi ellei ole sitten jotain esteitä jotka torppaa homman ja näitä esteitä on esim. fysiikka, musiikillinen taju, motivaatio ja halu etc..

Mun mielestä on ihan syvältä se, että ihmiset haluaa tappaa toisten innon kaikelle kivalle kuten kitaransoittamisen aloituksen suhteen monet tekee ja kertoo, että ei ole ikäisellään tasolla. Ensinnäkin tuollainen on älyttömän tyhmää ja toiseksi ei ole olemassa mitään "ikäiseksi tasoa" vaan jokainen menee sen soittajakohtaisen tason mukaan jossa löytyy aloittelijoista - mestareihin aivan jokaisessa ikä-luokassa.

Toki on hyvä muistaa, että "minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa" ja myöskin se, että motoriikka menee paremmin selkärankaan lapsilla mutta tämä ei poissulje sitä, etteikö näitä opi myös vanhempana ja useinmiten vanhempana osaa suhtautua harjoitteluun paremmin ja oppimisen muu tekniikka on ns. parempaa laadultaan mikä taas osaltaan korvaa sitä motoriikassa ehkä heikompaa selkärankaan menoa ;D

Jos halua ja motivaatiota riittää niin voi pitkällekin päästä ja eihän kaikkien tarvi edes olla ammattimuusikoita, mestareita jne. ja silti voi olla taitava ja lahjakas tai muuten vaan nauttia hommasta.

Ei muuta kuin soittelet ja nautit ja viittaat kintaalla epäilijöiden suuntaan.
Musiikki sitä paitsi auttaa ja kehittää oppimiskykyä ja näin ollen avittaa elämässä muunkin oppimista.

Kitaran soittamisessa on järkeä aina joten vastaus kysymykseesi on "kyllä". Ei ole olennaista mitä sukulaisesti ajattelee tai mitä minä tai joku muu tällä foorumilla ajattelee. Olennaista on, mitä itse ajattelet. Os uskot itseesi ja mohdollisuuksiisi, niin vain taivas on rajana. Ei ole mitään syytä miksi et voisi oppia soittamaan kitaraa. Senkun vaan rupeet soittamaan ja annat asioiden tapahtua etkä haraa vastaan. Kyllä se sitten selviää, onko siinä järkeä.... löydät vastauksen nimenomaan sisältäsi ei sitä kukaan muu voi tietää.

Jos tunnet vetoa kitaransoittoon, niin siitä vaan. Kaasu pohjaan. Ja kannattaa jos mahdollista treenata omaa laulutaitoansakin. Soittoa ja laulua. Molempia. Se olisi hyvä tavoite, että pystyy biisejä laulamaan ja soittamaan. Ja toisten kommenteista ei kannata lannistua. Yleensä oma lähipiiri koittaa lannistaa eniten. Se on paradoksi, että ne kaikkein lähimmät ihmiset useimmiten epäilevät eniten. Jopa nauravat ja irvailevat. Tunnettu tosiasia on myös, että musiikin harrastus parantaa kognitiivista ajattelua. Parasta kuitenkin että itsetunto kasvaa kun taidot karttuvat. Hyvä tieto, että netti on täynnä opetusvideoita ja videoblogeja ( monet ilmaisiakin). Musiikki on harrastuksena erinomainen vaikkei ammattia siitä tavoittelisikaan. Itsekin vasta 60v olen opetellut laulamaan. Hämmästykseni on ollut iso miten taito on karttunut parissa vuodessa. Aluksi pari kolme kuukautta en saanut kuin epätahtista örinää suusta. En lannistunut. Nyt pelittää jo aika kivasti. Osaan tuotaa ääniä oikea-aikaisesti. Olin pitänyt itseäni täysin toivottomana epämusikaalisena ihmisenä. Nyt osaan aika hyvin monta kappaletta englannin ja suomen kielellä. Äänilajini on bassobaritoni ja kumpuaa hienosti. Muun muassa; Greenback dollar, Ruby don't take your love to town, Guantanamera, Kotkan Ruusu, Rosvo-Roope, Yambalaya, Surfin USA, Ei tippa tapa. jne. Onhan näitä kyllä iso liuta. Musiikki myös auttaa ihmissuhteiden rakentelussa paljon. Opiskelen uutta vaikeata kieltä (Japani). Sekin nyt puolen vuoden juttu. Itseopiskellen. Tarkoitus että kolmessa vuodessa osaan kirjoittaa, lukea ja puhua sujuvasti Japanin kielellä. En siihen ole keneltäkään lupaa pyytänyt. Enkä pyydä.

Kannattaako kehitysmaiden lapsia kouluttaa, opettaa lukemaan , kirjoittamaan kun ei ne oo vaaditulla tasolla 10 vuotiaina? Elämä on suoraan sanottuna per***stä jos ajattelee noin . Niin kauan kuin henki pihisee niin ehdottomasti kannattaa kokeilla asioita!

Ei kannata mutta suosittelen kokeilemaan piriä.

Ei sillä iällä ole mitään väliä, intohimo asiaan ratkaisee. Sanotaan, että 10000 tuntia harjoittelua tekee monessa asiassa harjoittelijasta jo todella hyvän, joten 3vuotta 2-3 tuntia päivässa ja olet jo aika kova tykki, mutta intohimoa ja alkuun ainakin joku kokeneempi kaveri neuvomaan ettei tee kaikkia kakaroitten virheitä ja tuhlaa niihin aikaa, tsemppiä.

Olisi kiva kuulla, miten kitaransoittosi sujuu nyt kun olet sitä muutaman vuoden rämpytellyt.
Ostimme aikoinaan kimpassa enomiehelle kitaran 60- tai 65-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Muistin hänen joskus maininneen sitä nuorena halunneen.
Opetteli eläkepäivinään sitä soittamaan ja soitteli sitä omaksi ilokseen.

Siispä, parempi myöhään kuin vielä myöhempään.