Luther oli pönttöpää

Turha on takertua Lutherin persoonaan solvausmielessä. Hänellä oli siinä tilanteessa vaadittavia ominaisuuksia riittävästi, jotta hän sai alkuun selvän muutoksen keskiajan pimeään kirkolliseen opetukseen. Tekevälle sattuu, kun on kyse erehtyvistä ihmisistä. Luther painotti erityisesti myös katoliselle ja ortodoksiselle kirkolle yhteistä oppia Jumalasta ja hylätä myöhemmin syntyneitä opetuksia pyhimyksistä, jotka olivat kuitenkin olleet syntisiä ihmisiä ja tarvinneet itsekin Kristuksen sovitustyötä kelvatakseen Jumalan edessä. Uskovaiset eivät pidä Lutheria idolina (joka sana viittaa epäjumalaan), vaan nimenomaan uskonpuhdistajana erityisesti keskiajan katolisen kirkon vääristä idoleista.

Näinhän oli.

Lutherilla on vähän samanlainen keulakuvan asema kuin Mao Zedongilla. Hänen yksittäisiä ajatuksiaan ja varsinkin tekojaan kauhistellaan, mutta Kiinassa hänestä on luotu myyttinen kokonaiskuva, jota sopiikin sitten pitää esimerkillisenä, koska luotu kuva on esimerkillinen.

Onhan näitä muitakin, meillä esimerkiksi Snellman, Lönnrot, Runeberg "hustruplågare" ja Mannerheim. Pönttöpäitähän nämäkin olivat, tavallisia ihmisiä, mutta henkilöpalvonta on nostanut heidät tavallisten ihmisten yläpuolelle, ei tosin todellisia henkilöitä, vaan heista tehdyn kuvan.

Snellman oli kallellaan saksalaiseen filosofian nimellä kulkevaan ajatussuuntaan, joka oli tosin innokas, muttei sisältänyt mitään totuutta. 1860-luvun nälänhätä, suuri kuolleisuus ja sairastuvuus olivat hänen tomppelimaisen johtamisensa tulosta. Niihin ei ajoissa varauduttu, joten talven tultua kuljetuksia muuhun Suomeen ei ollut enää toteutettavissa. Jo Pietarissa oli saatavissa viljaa.

Lönnrot käsitteli kansanrunoutta oman mielensä mukaan. Mikään tieteellinen orientaatio ei sellaista hyväksy. Muutti runojen kieltä ja henkilöitä vapautuneesti, punoi niistä kökköjä kertomuksia ja poisti ajan sivistyneistön oppien mukaan seksuaaliset kohdat sekä Kalevalasta että Kantelettaresta. Oli perustamassa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa, joka ylisti häntä, kohotti korkeuksiin ja härskisti painoi kilpailijoita.

Runeberg eleli kuin pellossa rakastajattariensa kanssa ja kiusasi uhrautuvaa vaimoaan. Tuomiokapituli ei uskaltanut puuttua tunnetun elostelijan tekemisiin, sillä hän oli jo liian arvostettu.

Sotapropaganda esitti Mannerheimin ylimaallisena sodanjohtajana. Todellisuudessa hän tapatti ainakin 10 000 miestä sijoittamalla joukot väärin, kun ei uskonut tiedustelua. Hyökkäys vanhan rajan yli oli Mannerheimin päähänpinttymä menneiltä vuosilta. Hän ei päässyt uuden itsenäistyneen Suomen armeijan päälliköksikään, koska asetti ehdoksi luvan mesoa Itä-Karjalassa.

Suomen valtiojohto ei missään tapauksessa voinut antautua vaaralliseen seikkailupolitiikkaan, joka olisi voinut viedä itsenäisyyden ja päätyä katastrofiin. Nyt nimitettynä ylipäälliköksi hän teki tämän kuitenkin. Ei ihme, että Mannerheimin täytyi myöhemmin hoidattaa terveyttään Sveitsissä, kun Suomen maaperä ei ollut tarpeeksi turvallinen. Pelkäsi ja pelkäsi aiheellisesti.

Samaan seuraan sopii Luther juutalaisvastaisuuksineen ja karmeine puheineen talonpoikaiskapinoijia vastaan. Eivät edes Lutherin opit nauti todellista kannatusta. Niitä ylistetään, muttei todellisuudessa pidetä totena. Tulee mieleen neuvostolaiset marxilais-leniniläisen ideologian oppikirjat. Selvästi näkee, ettei niiden kirjoittajatkaan uskoneet koko oppiin, mutta kehua he sitä osasivat.

Näin on kaikkialla uskontojen ja ideologioiden ihanassa satumaailmassa. On neroja ja suurmiehiä, mutta ei todellisuudessa, vaan heistä luodussa kuvassa.

Ihminen ei koskaan ole täydellinen. Siksi ihmistä ei tule koroittaa Jumalaksi.

Ihmettelen aloittajan motiivia. Miksi halventaa ketään? Eikö se kerro enemmän tekijästä kuin kohteesta?

Minusta mielenkiintoista on lähinnä se, että Lutherkin määritellään toisaalta vain ihmiseksi mielipiteineen, mutta toisaalta ilmeisesti "uskoa puhdistessaan" lähes yli-inhimilliseksi tyypiksi, jota kaiketi ohjsi se Pyhä Henki?

Kaikki on aina niin suhteellista.