En oikein tiedä miten tämän aloittaisin. Tuntuu, että elämä ja huonot valinnat ovat ahdistaneet minut nurkkaan. Sellaiseen nurkkaan jossa toivoisin jonkun suuremman voiman auttavan minua. Vai onko tämä hulluutta? Kaipaan niin kovasti jonkinlaista sisäistä rauhaa, että mietin olisiko usko jonkinlainen vaihtoehto? Asettelin ehkä sanani väärin, mutta en osaa niitä asetella oikeinkaan. Uskonto ei ikinä ole ollut elämässäni läsnä missään muodossa ja mietinkin että toisiko se minulle pyytämääni rauhaa? Kaikki on yhtä hulluutta. Tuntuu etten saa rauhaa vaikka sitä haluaisin, mutta aina löydän itseni taas siitä samasta tyhjiöstä jonka päihteet ovat aiheuttaneet. Kuitenkaan en osaa sanoa niille EI. Tiedän, että pitäisi lopettaa, siitä on turha paasata, mutta miten? Mistä löydän selkärankaa lopettaa tän itsetuhon kierteen ja miten löytää sisäinen rauha ja tasapaino?
Ahdingosta aurinkoon?
AhdingostaAurinkoon
154
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Aloita menemällä huoneeseesi, sulkemalla ovi sekä ikkuna ja rukoilemalla Jeesuksen opettama 'Isä meidän'-rukous ensimmäistä kertaa eläissäsi tosissasi - niin, että tarkoitat jokaista sanaasi, uskoen niin käyvän toteen kohdallasi.