Ylistyksen ensimmäinen ja tärkein lähtökohta on se, että sen tulee lähteä sydämestä. Ylistys voi olla jopa äänetöntäkin mutta kun se lähtee sydämestä niin Jumala sen varmasti kuulee niinkuin kuulee äänettömän rukouksenkin.
Rakkaus Jumalaa kohtaan saa ihmisen sydämen ylistämään, jo pelkkä Jumalan läsnäolo saa ihmisen sydämen ylistämään. Kun sydän ylistää Jumalaa, sen näkee kyllä kasvoista, vaikka ääntä ei kuuluisikaan.
Koska youtubesta ei löydy äänetöntä ylistystä, pistän tähän sitten tällaisen esimerkin ylistämisestä.
http://www.youtube.com/watch?v=0_Y4TMuERmo
Rakkaus Jumalaa kohtaan saa ihmisen sydämen ylistämään, jo pelkkä Jumalan läsnäolo saa ihmisen sydämen ylistämään. Kun sydän ylistää Jumalaa, sen näkee kyllä kasvoista, vaikka ääntä ei kuuluisikaan.
Koska youtubesta ei löydy äänetöntä ylistystä, pistän tähän sitten tällaisen esimerkin ylistämisestä.
http://www.youtube.com/watch?v=0_Y4TMuERmo
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitä Jumala tekee jollain ylistyksellämme?!
Jumalan tahto olisi että me tekisimme Kristillisiä tekoja.
edessä jytäpoppia ja siinä sitten muka ylistellään sydämestä, voi pyhä yksinkertaisuuden määrän suuruus!
Oppilailleen Jeesus sanoi alussa, tule ja seuraa MINUA. ei puhuttu ylistyksistä mitään.
Jeesus kyllä ainakin kiitti Jumalaa ruokarukouksen muodossa. Tavallisesti hän suoritti sen laulamalla tietyn psalmin, jonka numeroa en nyt muista.
Kiitätkö sinä ruuastasi.
Jokaisella on tietysti oma tapansa rakastaa ja kertoa rakkaalleen rakkaudestaan.
Sen kyllä näkee naamasta, pursuaako sydän kiitosta Jumalaa kohtaan.
Hahahah, moni "muotouskova, "jumalaton" pursuaa sellaista elämäniloa, että sitä saa kyllä etsimällä etsiä uskovista. Naama ei kerro yhtään mitään siitä, millä leveleillä ihminen suhteessa Jumalaan liikkuu.
Kaikkein tärkeintä on ylistää Saatanaa, sillä ainoastaan Saatana on todellista!
Tähän nyt sitten odottaisi tietyiltä täydellisiltä uskiksilta kommenttia ja Pertsan haukkumista,mutta ei,he saavat raivarin vain kun totuus sanotaan heidän tekopyhyydestä.
On aivan itsestäänselvä asia, että Saatanan palvelijat ärsyyntyvät tällaisesta aloituksesta. Ei heitä kannata kommentoida.
Jumala tietysti näkee, lähteekö ylistys aidosti sydämestä. Jumalalla on tarkka silmä tällaisissa asioissa. Jos ylistys ei lähde sydämestä, olen melko varma, että Jumala ei nauti siitä ylistyksestä.
Yksi asia, joka minua ärsyttää ylistyksissä on se, kun siellä aletaan korottamaan Jeesusta. Ei ihmiset voi korottaa Jeesusta. Isä on jo korottanut hänet niin korkealle ettei lisäkorottaminen ole enää mahdollista. Jos taas laulajat tarkoittavat, että he korottavat Jeesusta omassa sydämessään tai elämässään, silloin he oikeastaan puhuvat itsestään ja omista teoistaan.
'Joka kääntää korvansa pois tottelemasta lakia (opetusta/Tooraa), sen rukouskin (ylistyskin) on kauhistus Herralle'
Outoa on tosiaankin, jos ylistyksen aikana aletaankin puhua itsestä ja omista teoista. Siinä syntyy sellainen mielistelyn maku. "Katso nyt Jumala minua, kuinka hyvä ja pätevä uskovainen minä olen, kun minä korotan sinut näin korkealle!" Sitten kun laulu loppuu Jeesusta lasketaan taas vähän alemmaksi, jotta seuraavalla kerralla voidaan taas korottaa. Outoa on.
Ylistyksestä on tehty yksi harhainen sakramentti vapaissasuunnissa.
Ko. on kuin baalijumalten lohdutus. Mitä suurempi jollotus - sen pyhempi mukamas on oma palvonta. Anteeksi karkeus - mutta se tahtaus on tehty maasta silmävoiteeksi, johon toivon, että Jeesus olisi hieman sylkäissyt, ettei pahasti hankaa silmää kun sitä näkeväksi tehdään.
Entäs - jos jokaiselta nykästäisiin vaikka sodankautta kaikki pois - omaisetkin perheestä.
Jatkuuko jollotus - vai alkaisiko oikea "ylistys". Herra antoi - Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi"!
Avaan hieman ajan ja sodan näköalaa siitä, että taistelu lihaa vastaan tuo sairauksia - kipua ja vaivaa, jopa puoliso otetaan viereltä.
Mitä usko on rakentanut - nyt alkaa se ylistys. Kipu raastaa ruumista, eikä ylistysvetäjä ole vierellä, mitä sitten?
Miettikääs, kun pohditte tätä --ylistystä -- muotisanaa.
Kyllä todellinen ylistys on olemassa - kiitollisuudessa ja rakkaudessa, jopa kuolinvuoteella, kun kotiportti häämöttää. Mutta hieman eri tavalla- kun ajan viihdehumppa sen esiintuo.
Kyllä se loppumaton alkuylistys monessa tilaisuudessa saa korkeintaan nukahtamaan ennenaikojaan, en tiedä mihin ihmiset sillä oikein pyrkii, johonkin transsitilaan? Useimmitenhan se suuremmissa tapahtumissa tuntuu olevan vain tietyn joukon tärkeilyä ja esilläoloa, tepastelua kukkona tunkiolla, kyllä siitä on kaukana mikään Jumalan pyhyys.
Kun Jumala avasi sydämeni silmät ja sain ymmärtää mitä Jeesus on puolestani tehnyt, en voinut ja en voi muuta kuin ylistää ja kiittää Häntä!
Hän on antanut virhetekoni (syntini) anteeksi ja pelastanut ikuiselta kadotukselta ikuiseen elämään taivaassa sinä päivänä, kun tämä maallinen elämä loppuu.
Tämä olisi kaikille tarjolla! Vaatii vaan sen, että Jeesus lähtee kutsumaan yksilöihmistä, Pyhän Henkensä kautta! Hän ei tarvitse siihen luopiokirkkoa eikä tv7n tuputtamia eksyttäjiä!