"Suloisessa Suomessamme oisko maata armaampaa kuin on kaunis Karjalamme,laulun laaja kotimaa!
Lauluna sen kosket kuohuu,järven aallot loiskuaa,
säveleitä salot huokuu,
ikihongat humajaa.
Perintönä laulun juuret meill'on entisajoilta,
jolloin kaikki toimet suuret
laulun tehtiin mahdilla,
jolloin meidän kankahilla
taitomiehet askaroi,
nuotioilla nokisilla
ongelmoita askaroi.
Yli Suomenniemen vielä
maine kuulu kulkevi,
kuinka Väinön kannel siellä
koko luonnon lumosi;
kuinka Seppo taitoniekka
Sammon kirjokannen loi,
tahi kaukomielen miekka
sota-innoin salamoi.
Ei oo meillä rikkautta
eikä maamme viljavaa,
vaan on laulun runsautta
kylvämättä kasvavaa.
Sit'ei pane idän halla
eikä pohjan pakkaset,
se ei sorru sortamalla,
sitä ei lyö rakehet.
Kyll'on kansa Karjalankin
monet kovat kokenut,
väkivallan raaimmankin
iskut tuimat tuntenut;
kestänyt on sodan pauhut,
sorrot vuosisatojen,
sodan pauhut,vainon kauhut,
kolkot vuodet katojen.
Mutta meiltä laulun mahti
mennyt maan ei rakohon,
säveleiden sorja tahti
viel ei vierryt pakohon.
Josko murhe mieltä painaa
tahi riemu kohottaa,
laulu,soitto,meiltä aina
yhtä herkäst'irtoaa.
Konsa vaino Suomeamme
kovin kourin koittelee,
silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee.
Ja kun onnen päivän koitto
Suomelle taas sarastaa,
silloin riemun suuri soitto
Karjalasta kajahtaa.
Lauluna sen kosket kuohuu,järven aallot loiskuaa,
säveleitä salot huokuu,
ikihongat humajaa.
Perintönä laulun juuret meill'on entisajoilta,
jolloin kaikki toimet suuret
laulun tehtiin mahdilla,
jolloin meidän kankahilla
taitomiehet askaroi,
nuotioilla nokisilla
ongelmoita askaroi.
Yli Suomenniemen vielä
maine kuulu kulkevi,
kuinka Väinön kannel siellä
koko luonnon lumosi;
kuinka Seppo taitoniekka
Sammon kirjokannen loi,
tahi kaukomielen miekka
sota-innoin salamoi.
Ei oo meillä rikkautta
eikä maamme viljavaa,
vaan on laulun runsautta
kylvämättä kasvavaa.
Sit'ei pane idän halla
eikä pohjan pakkaset,
se ei sorru sortamalla,
sitä ei lyö rakehet.
Kyll'on kansa Karjalankin
monet kovat kokenut,
väkivallan raaimmankin
iskut tuimat tuntenut;
kestänyt on sodan pauhut,
sorrot vuosisatojen,
sodan pauhut,vainon kauhut,
kolkot vuodet katojen.
Mutta meiltä laulun mahti
mennyt maan ei rakohon,
säveleiden sorja tahti
viel ei vierryt pakohon.
Josko murhe mieltä painaa
tahi riemu kohottaa,
laulu,soitto,meiltä aina
yhtä herkäst'irtoaa.
Konsa vaino Suomeamme
kovin kourin koittelee,
silloin kurja Karjalamme
Suomen surut soittelee.
Ja kun onnen päivän koitto
Suomelle taas sarastaa,
silloin riemun suuri soitto
Karjalasta kajahtaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...Mie ihan kyyneltä silmästäin pyyhkäsin. Kyllä Väinämöinen tietää, mistä se koitteloo.
*Hallaa ja rutistaa*
Край родной - Карелия!
Древняя мудрая земля.
Братских племен одна семья,
Карелия!
Звените, озера, и пой, тайга!
Родная земля, ты мне дорога.
Высоко на сопках твоих стою
И песню во славу тебе пою.
Край родной - Карелия!
Ты мне навек судьбой дана.
Здравствуй в веках, моя страна,
Карелия!
Герои былин средь лесов и гор
Живут на земле нашей до сих пор.
Лейся, песня! Кантеле, звонче пой
Во имя карельской земли святой!
Край родной - Карелия!
Рун и былин напев живой.
Вижу рассвет лучистый твой,
Карелия!
Вижу рассвет лучезарный твой,
Карелия!
Kotimaamme Karjala!
Ikivanha kaunis maa.
Veljeskansat yhteen saa
Karjala!
Nuo järvet ja vaarat ja hongikot-
ne huomisen kutsua kuunnelkoot!
Seisoin vaaran harjalla paljain päin
ja suljin syliini mitä näin.
Kotimaamme Karjala!
Ikivanha laulumaa.
Työllään etsii kunniaa
Karjala!
Ne urhot ja sankarit laulujen-
ne asuvat täällä entiselleen.
Soita, soma kantele, jatku, työ!
Soi, laulu, sydämen liekki, lyö.
Kotimaamme Karjala!
Rahvas rehti, ahkera
töin ja lauluin ikuistaa
Karjalaa!
Töin ja lauluin ylistää
Karjalaa!
"Kuinka paljon 30 luvulla Suomessa, pienessä valtiossa oli ihmisiä, jotka halusivat osia naapurinaasta, parhaimmat Uralille saakka..."
Useimmat "havittelijat" saivat kuiten vain " neliötä tai ei sitäkään kun joukkohautoihin märkittiin sikin sokin!
http://heninen.net/sandarmoh/suomeksi.htm
http://heninen.net/punakangas/suomeksi.htm
Siinä pikkuryssälle ja vähän isommallekin miettimistä miksi taisteltiin niin sitkeästi!
http://heninen.net/list.cgi?L=2
On siellä muutakin mielenkiintoista!
http://heninen.net/kaunotar/suomeksi.htm
Ota meidät vastaan, Suomi-kaunotar
(MP3, 2Mb)
http://heninen.net/kaunotar/suomi-kaunotar.mp3
Musiikki Daniil ja Dmitri Pokrass
Sanat Anatoli D'Aktil (Frenkel)
Männiköt jyrkänteillä kihartuvat,
Rajan näköpiiri kapea.
Ota meidät vastaan, Suomi-kaunotar,
Kirkkaiden järvien koristama.
Panssarit jyräävät metsään leveitä aukkoja,
Lentokoneet lentävät pilvien yllä,
Syksyn apea aurinko
Sytyttää tulen pistimiin.
Olemme olleet veljiä voittojen kanssa,
Ja taas kerran kannamme taistelun kautta
Isoisien kulkemia teitä pitkin
Punatähtistä mainettamme.
Paljon valheita on näinä vuosina kasattu,
Jotta olisi hämätty Suomen kansa.
Avaahan nyt meille luottavaisena
Leveän portin kumpikin puolisko!
Eivät pellet eivätkä heikkopäiset kynäilijät
Pysty enää hämmentämään sydäntänne.
Monesti on teiltä riistetty kotimaanne,
Tulimme palauttamaan sen teille.
Tulemme auttamaan tekemään selvää,
Maksamaan roimasti häpeästä,
Ota meidät vastaan, Suomi-kaunotar,
Kirkkaiden järvien koristama.
Elokuu 1939
Esittää LSP:n Puna-armeijan laulu- ja tanssiyhtye A.Anisimovin johdolla
Leningradin äänilevytehdas