Puolueloikkari on katala olio
Kun jumala on luonut kalkkarokäärmeen, rupisammakon ja verenimijäkoronkiskurin, jäi hänelle hiukan myrkkyä jäljelle. Siitä muovasi hän puolueloikkarin.
Puolueloikkari on kaksikoipinen korkkiruuvisieluinen eläin, jolla on vesitautisen pää, hyytelöstä ja limasta kokoonpantu selkäranka.
Sensijaan kun toisilla ihmisillä on rinnassaan sydän sykkimässä, on puolueloikkarilla vain iljettävä kasvannainen, täynnään itsekkäitä periaatteita.
Kun puolueloikkari on milloin liikkumassa ja kadulla, kääntävät kaikki kunnon ihmiset selkänsä hänelle, itkevät taivasten enkelit ja sulkee pääpaholainen itse kiireimmiten visusti helvetinportit, koska hän ei tahdo olla missään tekemisissä moisen olion kanssa.
Ei kellään ole oikeutta ruveta puolueloikkariksi niin kauan kuin löytyy yksikään likalätäkkö johon voi hukuttautua, tahi nuoranpätkä, jolla voi hirttää itsensä.
Judas Ishkariottilainen oli kunnon miespuolueloikkariin verraten, sillä sittenkin, vaikka hän oli pettänyt herransa ja mestarinsa, pakoitti hänen kunniantuntona viime ripe hänet menemään pois ja hirttämään itsensä. Senkään vertaa kunniantuntoa ei voi olettaa puolueloikkarilla löytyvän.
Esau möi esikoisoikeutensa yhdestä hernekeitosta. Judas Ishkariottilainen möi vapahtajansa kolmestakymmenestä hopiapenningistä.
Meidän aikamme puolueloikkari myypi esikoisoikeutensa, vaimonsa, lapsensa ja työtoverinsa työnostajan täyttämättömästä lupauksesta.
Esau oli petturi itseään kohtaan, Judas Ishkariottilainen oli petturi jumalaansa kohtaan. Mutta puolueloikkari on petturi jumalaansa, isänmaatansa, perhettään ja luokkaansa kohtaan. Todellinen ihminen ei koskaan rupea puolueloikkariksi. Pysy siis ihmisenä.
Uusi Aika 13.7.1926 (ylläolevassa alkuperäinen lakkorikkuri muutettu puolueloikkariksi)
Kun jumala on luonut kalkkarokäärmeen, rupisammakon ja verenimijäkoronkiskurin, jäi hänelle hiukan myrkkyä jäljelle. Siitä muovasi hän puolueloikkarin.
Puolueloikkari on kaksikoipinen korkkiruuvisieluinen eläin, jolla on vesitautisen pää, hyytelöstä ja limasta kokoonpantu selkäranka.
Sensijaan kun toisilla ihmisillä on rinnassaan sydän sykkimässä, on puolueloikkarilla vain iljettävä kasvannainen, täynnään itsekkäitä periaatteita.
Kun puolueloikkari on milloin liikkumassa ja kadulla, kääntävät kaikki kunnon ihmiset selkänsä hänelle, itkevät taivasten enkelit ja sulkee pääpaholainen itse kiireimmiten visusti helvetinportit, koska hän ei tahdo olla missään tekemisissä moisen olion kanssa.
Ei kellään ole oikeutta ruveta puolueloikkariksi niin kauan kuin löytyy yksikään likalätäkkö johon voi hukuttautua, tahi nuoranpätkä, jolla voi hirttää itsensä.
Judas Ishkariottilainen oli kunnon miespuolueloikkariin verraten, sillä sittenkin, vaikka hän oli pettänyt herransa ja mestarinsa, pakoitti hänen kunniantuntona viime ripe hänet menemään pois ja hirttämään itsensä. Senkään vertaa kunniantuntoa ei voi olettaa puolueloikkarilla löytyvän.
Esau möi esikoisoikeutensa yhdestä hernekeitosta. Judas Ishkariottilainen möi vapahtajansa kolmestakymmenestä hopiapenningistä.
Meidän aikamme puolueloikkari myypi esikoisoikeutensa, vaimonsa, lapsensa ja työtoverinsa työnostajan täyttämättömästä lupauksesta.
Esau oli petturi itseään kohtaan, Judas Ishkariottilainen oli petturi jumalaansa kohtaan. Mutta puolueloikkari on petturi jumalaansa, isänmaatansa, perhettään ja luokkaansa kohtaan. Todellinen ihminen ei koskaan rupea puolueloikkariksi. Pysy siis ihmisenä.
Uusi Aika 13.7.1926 (ylläolevassa alkuperäinen lakkorikkuri muutettu puolueloikkariksi)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ovatpa osanneet ennenvanhaa riimittää ja osuvasti!
Mikä ettei , voi sen noinkin sanoa.
Yhä edelleen ajankohtainen