Venäläisten ja kaikkien sportin kommareiden kasvatti "MONIKULTURISMI" teki lännessä tuskallista kuolema.
Suomessa suomalaisena!
Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse
Juho Typpö HS
Julkaistu: 26.6. 9:31 , Päivitetty: 26.6. 10:02
Monikulttuurisuutta ei tänä päivänä pitäisi Suomessa tavoitella, koska se ei johda enää mihinkään hyvään.
Näin totesi Helsingin yliopiston tutkija, tohtorin väitöskirjaansa valmisteleva Maïmouna Jagne-Soreau esseessään Ylioppilaslehdessä toukokuussa.
Tuollaisenaan ylläolevan kaltainen sitaatti saattaa hätkähdyttää. Monikulttuurisuuden vastustusta on Suomessa totuttu kuulemaan lähinnä rasistisilta ja maahanmuuttovastaisilta öyhöttäjiltä.
Mutta Jagne-Soreau ei ole sellainen, kaikkea muuta.
Hänen pointtinsa on tämä: monikulttuurisessa valtiossa ihmiset eivät ole yhdenvertaisia. Sellaisessa osa ihmisistä erotetaan omiin lokeroihinsa, oman kulttuurinsa, etnisyytensä tai muun vähemmistönsä edustajiksi.
Siksi Suomessa pitäisi siirtyä ”uuteen nationalismiin”, Jagne-Soreau kirjoittaa. Sellaiseen, jossa kaikki hyväksytään osaksi suomalaisuutta. Ja jossa ei olisi nationalismin lieveilmiöitä, kuten suvaitsemattomuutta, rasismia tai ääriajattelua.
Kysytäänpä häneltä aiheesta lisää.
Jagne-Soreau, 25, on kotoisin Pariisista ja asunut Suomessa kuusi vuotta. Hän opiskeli pohjoismaista kirjallisuutta Sorbonnen yliopistossa ja päätyi Suomeen Erasmus-opiskelijavaihdon kautta.
Sitä ennen hänestä piti tulla oopperalaulaja.
”Lukion jälkeen halusin Berliinin taideakatemiaan opiskelemaan oopperaa. Mutta en ollut vielä täyttänyt 18 vuotta, joten jouduin keksimään vuodeksi muuta tekemistä”, hän kertoo kotonaan Helsingissä.
Jagne-Soreau meni Sorbonneen opiskelemaan aluksi musiikkitiedettä, mutta ei kokenut sitä omaksi jutukseen.
”Sitten minulla oli seitsemän kuukautta aikaa, ja katselin Sorbonnessa mitä muuta voisin alkaa opiskelemaan. Suomea, miksipä ei!”
Hän ihastui suomen kieleen ja sen opiskeluun niin, että päätti hylätä Berliinin ja oopperalaulajan uran kokonaan.
”Otin sivuaineeksi ruotsin ja opiskelin Sorbonnessa molempia kieliä vuoden. Erasmus-ohjelmassa sain mahdollisuuden päästä vaihtoon Tukholmaan tai Helsinkiin. Ja kun saavuin Helsinkiin, päätin heti etten muuta täältä enää mihinkään”, Jagne-Soreau kertoo.
Jagne-Soreau sanoo yksinkertaisesti ihastuneensa Suomen ja Helsingin ”meininkiin.”
”Esimerkiksi ihmisten rehellisyyteen, ja siihen kuinka täälla kunnioitetaan jokaisen henkilökohtaista tilaa. En ole ujo, mutta olen introvertti. Introvertille ihmiselle Helsinki on täydellinen.”
Toisin on vaikka Ranskassa, Ruotsissa tai Yhdysvalloissa, hän toteaa.
”Niissä toista kehutaan ja kiitellään koko ajan, vaikka ei oikeasti tarkoitettaisi sitä. Se on rasittavaa. Jos Suomessa ei pidetä toisesta, sitten ei puhuta mitään. Yksinkertaista!”
Jagne-Soreaulta kysytään usein, onko hän kohdannut Suomessa rasismia. Silloin hän joutuu sanojensa mukaan aina tuottamaan pettymyksen kysyjälle – koska hän on kokenut sitä hyvin vähän.
”Mutta tiedän olevani tässä asiassa etuoikeutettu. Asun kantakaupungissa, liikun akateemisissa piireissä. Toki löydän Suomessa esimerkkejä rakenteellisesta rasismista, mutta sekään ei ole varmasti mitään verrattuna siihen, mitä monet muut ovat joutuneet kokemaan.”
Lähinnä Jagne-Soreaun omakohtaiset kokemukset ovat sellaisia, joissa toinen osapuoli ei välttämättä edes tiedosta jutun olevan rasismia.
”Joku voi kysyä, mistä olen kotoisin, ja kun sanon että Ranskasta, toinen jatkaa ’ei kun mistä oikeasti olet kotoisin.’”
Juuri tuollainen ajattelu liittyy Jagne-Soreaun mielestä monikulttuurisuuden ongelmiin.
Ylioppilaslehdessä hän kirjoittaa, kuinka oppi pian Suomeen muutettuaan, että esimerkiksi somaleja, romaneja ja saamelaisia tulee käsitellä omina ryhminään, sen sijaan että kaikki nähtäisiin yksinkertaisesti suomalaisina.
Ajattelulla voi olla hyvä tarkoitus – se, että muita kulttuureja kunnioitetaan eikä syrjitä. Mutta ajattelu on jo itsessään syrjivää. Se jakaa ihmiset eri leireihin: olet joko suomalainen tai sitten jonkin toisen kulttuurin edustaja.
”Ruotsissa on alettu puhua jo ’afroruotsalaisista’, niin kuin afroamerikkalaisista Yhdysvalloissa”, Jagne-Soreau sanoo.
”Totta kai joku voi halutakin identifioida itsensä sellaiseksi. Se voi myös olla joillekin luonteva vastareaktio, jos on kokenut rasismia ja syrjintää koko ikänsä. Mutta minä en ole ’afroranskalainen.’ En halua että minua asetetaan johonkin laatikkoon, että minulle pakotetaan identiteettiä jota en koe omakseni.”
Ranskassa tällaista monikulttuurisuutta ei Jagne-Soreaun mukaan ole.
Kun oikeistopopulistinen ja maahanmuuttovastainen Kansallinen rintama nousi siellä suosituksi, monikulttuurisuus-termiä on alettu käyttää Ranskassa negatiivisessa mielessä.
Mutta sitä ennenkään sanaa ei juuri kuullut, Jagne-Soreau sanoo.
”Ei siellä puhuttu, kuinka kaikkien täytyisi olla ylpeitä omasta kulttuuristaan. Olet mistä tahansa kotoisi
Suomessa suomalaisena!
Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse
Juho Typpö HS
Julkaistu: 26.6. 9:31 , Päivitetty: 26.6. 10:02
Monikulttuurisuutta ei tänä päivänä pitäisi Suomessa tavoitella, koska se ei johda enää mihinkään hyvään.
Näin totesi Helsingin yliopiston tutkija, tohtorin väitöskirjaansa valmisteleva Maïmouna Jagne-Soreau esseessään Ylioppilaslehdessä toukokuussa.
Tuollaisenaan ylläolevan kaltainen sitaatti saattaa hätkähdyttää. Monikulttuurisuuden vastustusta on Suomessa totuttu kuulemaan lähinnä rasistisilta ja maahanmuuttovastaisilta öyhöttäjiltä.
Mutta Jagne-Soreau ei ole sellainen, kaikkea muuta.
Hänen pointtinsa on tämä: monikulttuurisessa valtiossa ihmiset eivät ole yhdenvertaisia. Sellaisessa osa ihmisistä erotetaan omiin lokeroihinsa, oman kulttuurinsa, etnisyytensä tai muun vähemmistönsä edustajiksi.
Siksi Suomessa pitäisi siirtyä ”uuteen nationalismiin”, Jagne-Soreau kirjoittaa. Sellaiseen, jossa kaikki hyväksytään osaksi suomalaisuutta. Ja jossa ei olisi nationalismin lieveilmiöitä, kuten suvaitsemattomuutta, rasismia tai ääriajattelua.
Kysytäänpä häneltä aiheesta lisää.
Jagne-Soreau, 25, on kotoisin Pariisista ja asunut Suomessa kuusi vuotta. Hän opiskeli pohjoismaista kirjallisuutta Sorbonnen yliopistossa ja päätyi Suomeen Erasmus-opiskelijavaihdon kautta.
Sitä ennen hänestä piti tulla oopperalaulaja.
”Lukion jälkeen halusin Berliinin taideakatemiaan opiskelemaan oopperaa. Mutta en ollut vielä täyttänyt 18 vuotta, joten jouduin keksimään vuodeksi muuta tekemistä”, hän kertoo kotonaan Helsingissä.
Jagne-Soreau meni Sorbonneen opiskelemaan aluksi musiikkitiedettä, mutta ei kokenut sitä omaksi jutukseen.
”Sitten minulla oli seitsemän kuukautta aikaa, ja katselin Sorbonnessa mitä muuta voisin alkaa opiskelemaan. Suomea, miksipä ei!”
Hän ihastui suomen kieleen ja sen opiskeluun niin, että päätti hylätä Berliinin ja oopperalaulajan uran kokonaan.
”Otin sivuaineeksi ruotsin ja opiskelin Sorbonnessa molempia kieliä vuoden. Erasmus-ohjelmassa sain mahdollisuuden päästä vaihtoon Tukholmaan tai Helsinkiin. Ja kun saavuin Helsinkiin, päätin heti etten muuta täältä enää mihinkään”, Jagne-Soreau kertoo.
Jagne-Soreau sanoo yksinkertaisesti ihastuneensa Suomen ja Helsingin ”meininkiin.”
”Esimerkiksi ihmisten rehellisyyteen, ja siihen kuinka täälla kunnioitetaan jokaisen henkilökohtaista tilaa. En ole ujo, mutta olen introvertti. Introvertille ihmiselle Helsinki on täydellinen.”
Toisin on vaikka Ranskassa, Ruotsissa tai Yhdysvalloissa, hän toteaa.
”Niissä toista kehutaan ja kiitellään koko ajan, vaikka ei oikeasti tarkoitettaisi sitä. Se on rasittavaa. Jos Suomessa ei pidetä toisesta, sitten ei puhuta mitään. Yksinkertaista!”
Jagne-Soreaulta kysytään usein, onko hän kohdannut Suomessa rasismia. Silloin hän joutuu sanojensa mukaan aina tuottamaan pettymyksen kysyjälle – koska hän on kokenut sitä hyvin vähän.
”Mutta tiedän olevani tässä asiassa etuoikeutettu. Asun kantakaupungissa, liikun akateemisissa piireissä. Toki löydän Suomessa esimerkkejä rakenteellisesta rasismista, mutta sekään ei ole varmasti mitään verrattuna siihen, mitä monet muut ovat joutuneet kokemaan.”
Lähinnä Jagne-Soreaun omakohtaiset kokemukset ovat sellaisia, joissa toinen osapuoli ei välttämättä edes tiedosta jutun olevan rasismia.
”Joku voi kysyä, mistä olen kotoisin, ja kun sanon että Ranskasta, toinen jatkaa ’ei kun mistä oikeasti olet kotoisin.’”
Juuri tuollainen ajattelu liittyy Jagne-Soreaun mielestä monikulttuurisuuden ongelmiin.
Ylioppilaslehdessä hän kirjoittaa, kuinka oppi pian Suomeen muutettuaan, että esimerkiksi somaleja, romaneja ja saamelaisia tulee käsitellä omina ryhminään, sen sijaan että kaikki nähtäisiin yksinkertaisesti suomalaisina.
Ajattelulla voi olla hyvä tarkoitus – se, että muita kulttuureja kunnioitetaan eikä syrjitä. Mutta ajattelu on jo itsessään syrjivää. Se jakaa ihmiset eri leireihin: olet joko suomalainen tai sitten jonkin toisen kulttuurin edustaja.
”Ruotsissa on alettu puhua jo ’afroruotsalaisista’, niin kuin afroamerikkalaisista Yhdysvalloissa”, Jagne-Soreau sanoo.
”Totta kai joku voi halutakin identifioida itsensä sellaiseksi. Se voi myös olla joillekin luonteva vastareaktio, jos on kokenut rasismia ja syrjintää koko ikänsä. Mutta minä en ole ’afroranskalainen.’ En halua että minua asetetaan johonkin laatikkoon, että minulle pakotetaan identiteettiä jota en koe omakseni.”
Ranskassa tällaista monikulttuurisuutta ei Jagne-Soreaun mukaan ole.
Kun oikeistopopulistinen ja maahanmuuttovastainen Kansallinen rintama nousi siellä suosituksi, monikulttuurisuus-termiä on alettu käyttää Ranskassa negatiivisessa mielessä.
Mutta sitä ennenkään sanaa ei juuri kuullut, Jagne-Soreau sanoo.
”Ei siellä puhuttu, kuinka kaikkien täytyisi olla ylpeitä omasta kulttuuristaan. Olet mistä tahansa kotoisi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.