Kenraali Pattonin uran hidas alku

upseeriksi West Pointin kadettikoulusta 1909 keskinkertaisin arvosanoin. Hän oli hyvä käytännössä, mutta heikohko teoriassa.
Hän harrasti viisiottelua sijoittuen Tukholman olympialaissa 1912 viidenneksi.

Hän palveli ratsuväessä ja sai tunnustusta tarmokkaana esimiehenä. Hän toimi myös puolustusministerin henkilökunnassa jo aliluutnanttivaiheessa.

1916 syntyi rajarähinä Meksikon kanssa. Patton palveli silloin rajaa vartioivassa 15. Ratsurykmentissä. Patton sai määräyksen rangaistusretkeä komentavan kenraali Pershingin henkilökohtaiseksi apulaiseksi.

Hän johti kahakkaa, jossa muutama Pancho Villan mies sai surmansa, Rähinä herätti laajaa huomiota ja Patton ylennettiin viimein 31-viotiaana luutnantiksi seitsemän vuoden palvelun jälkeen.

Isompi rähinä oli kuitenkin jo tulossa.

Patton kertoi mitä juutalaiset olivat, totuuden. Ja hän joutui sodan loputtua auto-onnettomuuteen ja sai mukamas kaularanka murtuman joka johti muutamien päivien kuluttua kuolemaan. Edes ruumiinavausta ei tehty, monttuun vaan kiireesti ja mappi hyllyyn. Ei ihan normaalia?

Esimiehet tottakai tunnistivat Pattonin narsistiseksi pelleksi, kypärineen ja revolvereineen. Rauhan aikana ura on jonkin varaston päällikkö mutta sodassa sellaisillekin on käyttöä eräänlaisina mainoskuvina, siksi ura urkeni vasta sodassa.

Patton teki vaikutuksen Pershingiin, joka lähtiessään Ranskaan 1917 otti Pattonin mukaansa jo etujoukkoon. Samalla tämä ylennettiin kapteeniksi 32 vuotiaana.

Parin sivuhomman jälkeen Patton sai tehtäväkseen perustaa siirtoarmeijan panssarikoulun. Hän meni kuitenkin ensin oppilaaksi Ranskan panssarikouluun ja opetteli ajamaan Renault-panssaria.
Kurssin jälkeen Patton tutustui vielä brittien panssarikokemuksin.

Kapteeni Patton määrättiin elokuussa 1918 USA:n 1. Panssariprikaatin komentajaksi. Joukko lienee ollut pataljoonaa vastaava. Se oli kuitenkin osa USA:n panssariarmeijakuntaa.

Patton johti prikaatiaan parissa taistelussa haavoittuen lopuksi jalkaan.

Patton sai kuitenkin merkittävän taistelukokemuksen.

Pattonin ensi työ oli kirjoittaa ohjesääntö panssarioperaatioille. Hän päätteli, että panssarit oli muodostettava omiksi yhtymiksi eikä jalkaväen apuaselajiksi.

Sotakorkeakoulun Patton kävi 1923-24 melko vanhana. Hän pärjäsi hyvin ( 25/248), joskaan ei terävimpään kärkeen.
Sitten seurasi esikuntapalvelua. 1932 Patton nimitettiin majurina komentajan apulaiseksi 3. Ratsurykmenttiin. Hän joutui maavoimien komentajan kenraali MacArthurin käskystä hajottamaan sotaveteraanien mielenosoituksen. Patton teki työtä käskettyä, mutta oli tyytymätön, koska piti veteraanien valituksia aiheellisina.

1934 Patton ylennettiin 51-vuotiaana everstiluutnantiksi. Hän palveli jo toista kertaa Hawaijilla.
1937 hän laati kirjelmän, jossa ennakoi erittäin tarkasti Japanin hyökkäyksen Pearl Harboriin.

Hidas rauhan ajan yleneminen johtui yksinkertaisesti asevoimien pienuudesta ja vakanssien puutteesta.
Sodan syttyminen Euroopassa 1.9. 39 aiheutti USA:ssa asevoimien valtavan laajentamisen. Otettiin käyttöön väliaikaiset arvot, jotka mahdollistivat joustavan ylentämisen tehtävien mukaan.

Siitä hyötyi myös Patton. 1940 hän sai everstin viran 2. Panssariprikaatin komentajana ja heti perään 2. lokakuuta 1940 ylennyksen prikaatikenraaliksi.
Jo huhtikuussa 1941 tuli ylennys kenraalimajuriksi ja 2. Panssaridivisioonan komentajaksi 56-vuotiaana.
Nyt piti vain päästä rintamalle.

Kesällä -42 Patton siirrettiin Eisenhowerin alaiseksi Pohjois-Afrikan maihinnousua varten. Hän komensi 33 000 miestä käsittävää läntistä taisteluryhmää, joka valtasi Casablancan kahinoituaan jonkin verran Vichyn Ranskan joukkojen kanssa.

Varsinainen nousu maineeseen alkoi, kun amerikkalainen II Armeijakunta kärsi kirvelevän tappion saksalaisille Kasserinen solassa. Patton määrättiin komentajaksi ja hän palautti tiukoin ottein järjestyksen sekä nosti taistelukykyä. Jo vajaan parin viikon kuluttua tuli menestystä. Jatkossa Pattonin armeijakunta osallistui Akseiin Tunisian joukkojen lyömiseen brittikenraali Andersonin 1. Armeijalle alistettuna..
Huhtikuussa 1943 Patton luovutti armeijakunnan apulaiselleen Omar Bradleylle.
Hän oli tiedotusvälineiden suosikki kaksine revolvereineen ja vauhdikkaine puheineen. Tosin hän oli yllättävän kimeä-ääninen kookkaaksi ja karskiksi mieheksi,

Liekö Pattonilla ollut ongelmia synkän kenraali Andersonin kanssa, mutta brittien sankarin kenraali Montgomeryn kanssa niitä tuli.

Monty halusi heti kättelyssä Sisilian maihinnousujoukot kaikki omaan johtoonsa, siis myös Pattonin muodostaman 7.A:n. Lopulta Ike otti kielteisen kanna, mutta kenraalien välit välit menivät rikki. Ylin komento maihinnousussa oli muutenkin jo brittikenraali Alexanderilla.

Patton nousi 90 000 miehen voimin maihin Sisilian länsirannikolla, Monty idempänä. Tämä eteni hitaasti, koska oli erehtynyt jättämään maihinnousun ensi portaan ilman ajoneuvoja. Pattonilla taas oli ajoneuvot ja hän lähti heikkoja saksalaisia joukkoja edellään työntäen kiertämään koko Sisilian ja päätyi ensin Palermoon pikavauhtia. Sitten hän suuntasi Messinaan ja ehti ennen kuin hyvin lyhyen matkan kulkenut Monty. Jenkit tulkitsivat tietenkin tilanteen suurvoitokseen ja Montya pilkattiin armotta.
Patton oli nyt jenkkien ykkössankari, mutta hänellä oli myös pimeät puolensa.

Hidas yleneminen oli normaali tilanne USA:n asevoimissa maailmansotien välillä. Eisenhower oli vuoden 1940 alussa 49-vuotias everstiluutnantti ja pataljoonankomentaja. Ylennettiin everstiksi maaliskuussa 1941 ja prikaatikenraaliksi lokakuussa, mikä kuvaa varusteluohjelman valtavaa laajenemista.

Hämmästyttävää on se, miten hyvin amerikkalaiset löysivät oikeat miehet korkeimpiin tehtäviin sodan aikana. Kun pataljoonankomentajasta tehdään parissa kolmessa vuodessa armeijaryhmän komentaja, siinä on riskinsä.

oli Pattonin luonteessa. Hän oli jossain määrin tasapainoton ja se aiheutti hallitsemattomia purkauksia.

Sisiliassa hän sulki silmänsä italialaisten sotavankien ampumisilta, mutta oli pakotettu määräämään syylliset rangaistaviksi.

Sisiliassa hän myös kävi kenttäsairaalassa käsiksi kahteen kranaattikauhusta kärsineeseen sotilaaseen. Toinen oli lisäksi pahasti sairas muutenkin.

Eisenhower sai tapauksen tietoonsa ja määräsi Pattonin pyytämään miehiltä anteeksi. Hän sai estettyä tiedon julkaisun, mutta myöhemmin se kerrottiin radio-ohjemassa. Pattoniin kohdistui raju kritiikki ja hänet pidettiin vuoden verran syrjässä komentajatehtävistä. Vasta tammikuussa 1944 Patton nimitettiin uudelleen armeijankomentajaksi, nyt 3. Armeijaan.

Sillä välin 8 vuotta nuorempi ja Pattonin alaisena toiminut Omar Bradley ohitti hänet ja valittiin 1. Armeijan komentajaksi johtamaan Normandien maihinnousua.

Pattonin surmaajana toiminut OSS:n agenttihan on kirjoittanut tapahtumista kirjankin.

Liittoutuneet järjestivät harhautuksen nimeltään "Fortitude". Valelaittein, viestiliikenteellä ym luotiin kuva suuresta joukkojenkeskittymästä tehtävänä maihinnousu mantereelle Calaisin kohdalla.
Kyseessä on muka USA:n 1. Armeijaryhmä, komentajan Patton.
Syötti nielaistiin niin hyvin, että Hitler ja Rommelkin uskoivat viikkokausia Normandien maihinnousun olevan vain hämäys ja oikean olevan vasta tulossa. Niinpä maihinnousujoukot kykenivät lyömään vastarinnan tosin paikoin vasta kovin taisteluin.

Kun sillanpäähän tuli tilaa, kuljetettiin 2. oikealle siivelle Cotentinin niemimaalle.

Patton pääsi elementtiinsä rynnätessään halki Ranskan heikkoja saksalaisjoukkoja pöllytellen.

Armeija kyllä hajautui pahasti, mutta eteni nopeudella, joka sai median vertaamaan Pattonia Guderianiin ja Rommeliin.

Hyökkäys pysähtyi lähinnä polttoainepulaan elokuun lopussa Mosel-joen tuntumaan.

Metz vallattiin ankarien taistelujen jälkeen vasta marraskuun puolivälissä.

Pattonilla oli suuri rooli tämän Saksan viimeisen hyökkäyksen torjunnassa.
Hän käänsi erittäin nopeasti kuusi divisioonaa lännestä pohjoiseen ja ja hyökkäsi saksalaisten sivustaa avaten tien saarrettuun Bastogneen.
Patton itse piti operaatiota suurimpana saavutuksenaan.

Pattonin mielestä Saksan armeijaa ei pidä tuhota vaan yhdistää länsiliittoutuneisiin ja yhdessä hyökätä Neuvostoliittoon.