Olen käyttänyt tai kokeillut yhteensä 9 eri psyykenlääkettä mukaanlukien antipsykootteja, bentsodiatsepiineja, mielialantasaajaa ja masennuslääkkeitä.
Söin useita eri lääkkeitä päällekäin yhdessä vaiheessa.
Kärsin nykyään seuraavista lääkkeiden jälkeen mitä minulla ei ikinä ennen lääkekokeiluja ollut:
- muistivaikeuksia
- aivosumua
- pääkipuja, migreeneitä
- derealisaatiota ja depersonalisaatiota
- univaikeuksia ja katkottainen uni
- seksuaaliongelmia
- levottomia jalkoja
- pistelyn ja kihelmöinnin tunnetta eri puolilla kehoa
Söin useita eri lääkkeitä päällekäin yhdessä vaiheessa.
Kärsin nykyään seuraavista lääkkeiden jälkeen mitä minulla ei ikinä ennen lääkekokeiluja ollut:
- muistivaikeuksia
- aivosumua
- pääkipuja, migreeneitä
- derealisaatiota ja depersonalisaatiota
- univaikeuksia ja katkottainen uni
- seksuaaliongelmia
- levottomia jalkoja
- pistelyn ja kihelmöinnin tunnetta eri puolilla kehoa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen ällistynyt. Monenko vuoden kuluessa söit niitä kaikkia yhdeksää lääkettä? Kiinnostavaa olisi tietää, mihin diagnooseihin, mutta ei tietenkään tarvitse kertoa.
Lääkkeitten jälkeinen oirelista on pitkä ja ….aika kauhistuttava, anteeksi.
Miten pärjäät nyt sitten jälkioireitten kanssa ? Eihän niitäkään ihan ilman lääkitystä kestä ?
Ihmettelen mielessäni, mitä sinulle on oikein tapahtunut ? Paljon vaikeuksia ja vastoinkäymisiä tietysti, se on selvä. Sympatialla ajattelen sinua, minkälaisen "mankelin" läpi olet oikein joutunut kulkemaan ? Kuitenkin selvinnyt jotenkuten läpi. Minkälaisin seurauksin ? Miten elämäsi menee nyt ? Onko se kohtuullista elää ? Olet siis päässyt kaikista yhdeksästä lääkkeestä nyt vai miten ?
Kirjoituksesi herättää paljon kysymyksiä. Anteeksi, en tarkoita olla tahditon.
Olen vain niin äimänä.
Kaikkea mahdollista mukavaa ja hyvää sinulle !
Olen päässyt lääkkeistä eroon ja käytin niitä monen vuoden aikana. Lääkemääräni vaan kasvoi, ja diagnoosini lisääntyivät, mutta vointini ei parantunut. Lopussa tajusin että lääkkeet eivät auta vaan päinvastoin.
Kiitos kannustavasta viestistäsi!
Luultavasti on niin että masennus ym. on taas nostanut päätään, kun lääkkeiden käyttö on lopetettu.
En koe olevani varsinaisesti masentunut, joten ei pidä paikkaansa. Itseasiassa olen vähemmän masentunut, mitä olin loppuvaiheessa kyseisillä lääkkeillä ja erityisesti niiden kombinaatioilla. Sen sijaan koen ja tiedän kärsiväni edellämainittujen lääkkeiden aiheuttamista vahingoista, joista voi ottaa aikaa palautua. Onneksi minulla on välillä helpompia päiviä oireiden suhteen ja pieniä valonpilkahduksia jolloin koen hetken aikaa parempaa oloa. Aivokemioiden ja keskushermostoni toipuminen ja palautuminen lääkkeistä, vuosien käytöstä, ei mene suoraviivaisesti eteenpäin.
Elämäni olisi kohtuullista elää ilman yllämainittuja oireita.
On surkuhupaisaa, että aina tarjotaan tämä mystinen masennus joka aiheuttaa kaiken selitykseksi kaikille oireille. Tätä kuulee lääkäreiltäkin. Ne jotka ovat menneet läpi yhtään helvetillisemmän vieroituksen yhdestäkin psyykenlääkkeestä, saattavat tajuta mitä oireita lääkkeistäkin voi seurata, saatika kun puhutaan lukuisien lääkkeiden purkamisesta. Pelkästään jo bentsodiatsepiinien purkaminen voi olla täysin helvetillistä. Suru ja alakulokin on muuten miellyttävämpiä tunteita kuin "zombius" mitä loppuvaiheessa napsiessani lääkkeitä tunsin
Paljon voimia kaikille muille, jotka kamppailee samojen asioiden kanssa!