Raamattu sanoo osuvasti: ”Sentähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa.” (Ps. 1:5). Tämä onkin monesti meidänkin aikanamme toteen näytetty asia sillä Jumala on ilmaissut tahtonsa mitä ihmiseen tulee, Pyhässä Raamatussa joka on Hänen erehtymätöntä sanaansa ja liikkumatonta totuutta. Epäuskoinen maailma kuitenkin torjuu Jumalan ilmoitussanan eikä ota vastaan pelastusta jota tarjotaan ristin sovitustyössä ilmaiseksi armosta, uskon kautta. Miksi?
Voidaan esittää monia syitä mutta perimmältään on vain yksi syy. Syy on siinä että Jumalan sana ilmoittaa kaikki ihmiset vikapääksi syntiin, kuolemaan ja Jumalan vihaan. Tätä ihmiskunta ei ylpeydessään siedä ja tässä on syy siihen ettei yksittäinen ihminenkään ota vastaan evankeliumia sillä kukapa armoa tarvitsee ellei ensin ole tullut tuntemaan syntisyyttään ja vianalaisuuttaan? Se, ettei nykyihmisillä näytä olevan enää lainkaan synnintuntoa, johtuu siitä ettei Jumalan lakia enää saarnata niin kuin ennen. Ollaan tultu rohkeiksi tekemään syntiä ja pahuutta, ei peljätä Jumalaa eikä Hänen rangaistustaan vaan eletään kuin mitään Jumalaa ei olisikaan. Ollaan tultu aikaan jota voi nimittää uuspakanuudeksi. Kristillisestä pohjolasta on tullut lähetyskohde kun ennen täältä lähdettiin pakanamaille julistamaan valkeutta pimeyden kansoille.
Sanotaan myös ylpeyden synnissä ettei Jumalasta ole todisteita. Kuitenkin Jumalan käden jäljen voi nähdä kaikkialla mihin katseensa luo; luomistöissä ja niiden kauneudessa. Ei ole mitään ”sattumaa” että maailma pyörii radallaan, tähdet seuraavat kiertokulkuaan, aamu ja ilta vaihtelevat. Ei myöskään meidän olemisemme, ruumiimme monimutkaiset järjestelmät jotka pelaavat täydellisesti yhteen kuin hienon suunnittelijan tarkasti suunnittelema kone jossa jokaiselle asialle on oma paikkansa. On mieletöntä väittää tämän olevan ”sattumaa”. Ihminen ei ole kaikesta ”tieteellisestä viisaudestaan” huolimatta pystynyt luomaan edes alkeellista elämää, ei yhtä ainoaa elävää kasviakaan.
Jumala todistaa olemassaolostaan ja suuruudestaan meidän elämänkohtaloissamme, jos vain osaamme lukea niitä oikein eli nöyrrymme näkemään. Voi miten monia ihmisiä koetellaan kovasti, voi miten kovia kohtaloita täytyy kokea eikä sittenkään herätä Jumalan puhutteluun! Vaikka ihmiseltä vietäisiin kaikki mitä hänellä on, koko hänen olemisensakin kuolemassa, niin sittenkään moni ei heräjä eikä anna kunniaa Jumalalle. Tiedän ihmisiä joilta on otettu heidän lapsensakin pois traagisten onnettomuuksien kautta mutta siitä huolimatta he jatkavat pimeässä jumalattomuudessaan, potkien terävää tutkainta vastaan. Oikein sanoo Pyhä Raamattu:
” Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa.” (Ilm. 16:10-11)
Pedon (jumalattomien ihmisten) valtakunta pimenee. Se tarkoittaa niitä ahdistuksia jotka maanpiiriä kohtaavat kaikkialla sen syntisyyden tähden, sillä Jumala on totisesti vihastunut pahuuteen ja armossaan kurittaa meitä, jos ehkä joku tekisi parannuksen. Mutta paha ja paatunut on ihminen eikä hän heräjä vaikka Jumala häntä kovasti koettelee ja väkevästi puhuttelee voimallaan. Kristuskin sanoo:
” Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan” (Jes. 65:1-2)
Voi uppiniskaista kansaa! Voi ihmiskuntaa niiden ahdistusten tähden jotka se synneillään on päälleen vetävä! Voi sinua jos kerran seisot joukossa josta Vapahtaja sanoo: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut!”
Voidaan esittää monia syitä mutta perimmältään on vain yksi syy. Syy on siinä että Jumalan sana ilmoittaa kaikki ihmiset vikapääksi syntiin, kuolemaan ja Jumalan vihaan. Tätä ihmiskunta ei ylpeydessään siedä ja tässä on syy siihen ettei yksittäinen ihminenkään ota vastaan evankeliumia sillä kukapa armoa tarvitsee ellei ensin ole tullut tuntemaan syntisyyttään ja vianalaisuuttaan? Se, ettei nykyihmisillä näytä olevan enää lainkaan synnintuntoa, johtuu siitä ettei Jumalan lakia enää saarnata niin kuin ennen. Ollaan tultu rohkeiksi tekemään syntiä ja pahuutta, ei peljätä Jumalaa eikä Hänen rangaistustaan vaan eletään kuin mitään Jumalaa ei olisikaan. Ollaan tultu aikaan jota voi nimittää uuspakanuudeksi. Kristillisestä pohjolasta on tullut lähetyskohde kun ennen täältä lähdettiin pakanamaille julistamaan valkeutta pimeyden kansoille.
Sanotaan myös ylpeyden synnissä ettei Jumalasta ole todisteita. Kuitenkin Jumalan käden jäljen voi nähdä kaikkialla mihin katseensa luo; luomistöissä ja niiden kauneudessa. Ei ole mitään ”sattumaa” että maailma pyörii radallaan, tähdet seuraavat kiertokulkuaan, aamu ja ilta vaihtelevat. Ei myöskään meidän olemisemme, ruumiimme monimutkaiset järjestelmät jotka pelaavat täydellisesti yhteen kuin hienon suunnittelijan tarkasti suunnittelema kone jossa jokaiselle asialle on oma paikkansa. On mieletöntä väittää tämän olevan ”sattumaa”. Ihminen ei ole kaikesta ”tieteellisestä viisaudestaan” huolimatta pystynyt luomaan edes alkeellista elämää, ei yhtä ainoaa elävää kasviakaan.
Jumala todistaa olemassaolostaan ja suuruudestaan meidän elämänkohtaloissamme, jos vain osaamme lukea niitä oikein eli nöyrrymme näkemään. Voi miten monia ihmisiä koetellaan kovasti, voi miten kovia kohtaloita täytyy kokea eikä sittenkään herätä Jumalan puhutteluun! Vaikka ihmiseltä vietäisiin kaikki mitä hänellä on, koko hänen olemisensakin kuolemassa, niin sittenkään moni ei heräjä eikä anna kunniaa Jumalalle. Tiedän ihmisiä joilta on otettu heidän lapsensakin pois traagisten onnettomuuksien kautta mutta siitä huolimatta he jatkavat pimeässä jumalattomuudessaan, potkien terävää tutkainta vastaan. Oikein sanoo Pyhä Raamattu:
” Ja viides enkeli vuodatti maljansa pedon valtaistuimelle, ja sen valtakunta pimeni; ja he pureskelivat kielensä rikki tuskissansa ja pilkkasivat taivaan Jumalaa tuskiensa ja paiseittensa tähden, mutta eivät tehneet parannusta teoistansa.” (Ilm. 16:10-11)
Pedon (jumalattomien ihmisten) valtakunta pimenee. Se tarkoittaa niitä ahdistuksia jotka maanpiiriä kohtaavat kaikkialla sen syntisyyden tähden, sillä Jumala on totisesti vihastunut pahuuteen ja armossaan kurittaa meitä, jos ehkä joku tekisi parannuksen. Mutta paha ja paatunut on ihminen eikä hän heräjä vaikka Jumala häntä kovasti koettelee ja väkevästi puhuttelee voimallaan. Kristuskin sanoo:
” Minä olen suostunut niiden etsittäväksi, jotka eivät minua kysyneet, niiden löydettäväksi, jotka eivät minua etsineet; minä olen sanonut kansalle, joka ei ole otettu minun nimiini: Tässä minä olen, tässä minä olen! Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan” (Jes. 65:1-2)
Voi uppiniskaista kansaa! Voi ihmiskuntaa niiden ahdistusten tähden jotka se synneillään on päälleen vetävä! Voi sinua jos kerran seisot joukossa josta Vapahtaja sanoo: ”Minä en ole koskaan teitä tuntenut!”
Vastaukset 3
Vanhimmat
Merkityksetöntä saarnaa. Perustelut puuttuvat täysin.
"Tämä onkin monesti meidänkin aikanamme toteen näytetty asia sillä Jumala on ilmaissut tahtonsa mitä ihmiseen tulee, Pyhässä Raamatussa joka on Hänen erehtymätöntä sanaansa ja liikkumatonta totuutta."
Kuka sen on päättänyt ja TODISTANUT, että Raamattu on "erehtymätön"?
Minkä Jumala on sanassaan sanonut, se on aamen ja tosi, eikä piirtokaan siitä katoa! Hän ei tarvitse yhdenkään ihmisen "todistusta" siitä.
Herkeä pilkkaamasta pyhiä asioita sillä Jumala ei jätä rankaisematta sitä joka Hänen nimensä turhaan lausuu.
Tosin Jumalasi ei taida missään kohtaa Raamattua sanoa että koko Raamattu olisi totta tai hänen sanaasa vai mitä?