Sielunhoito jää usein taka-alalle luterilaisessa kirkossa. Siitä ei paljon puhuta ja sitä ei mainosteta.
On yksityistä sielunhoitoa ja sitten on yhteiset kokoontumiset kriisin kohdatessa jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen. Esim. Jokelan ampumistapauksen ja terrori-iskujen jälkeen.
Oletko saanut sielunhoitoa kirkossa, jos olet minkälaista se on ollut?
Minusta sielunhoitoa voisi olla enemmänkin luterilaisessa kirkossa, tai jos sitä on, niin selkeämmin sen mahdollisuutta tuoda esiin.
https://uusitie.com/sielunhoitoa-martti-lutherilta/
On yksityistä sielunhoitoa ja sitten on yhteiset kokoontumiset kriisin kohdatessa jonkun traumaattisen kokemuksen jälkeen. Esim. Jokelan ampumistapauksen ja terrori-iskujen jälkeen.
Oletko saanut sielunhoitoa kirkossa, jos olet minkälaista se on ollut?
Minusta sielunhoitoa voisi olla enemmänkin luterilaisessa kirkossa, tai jos sitä on, niin selkeämmin sen mahdollisuutta tuoda esiin.
https://uusitie.com/sielunhoitoa-martti-lutherilta/
Vastaukset 12
Vanhimmat
Lisäys tekstiin"
Luther puhuu hyvin henkilökohtaisesti Jumalan rakkauden kokemisesta: ”…meidän tulee asettaa hänen rakas Poikansa, meidän Herramme Jeesus Kristus, silmiemme eteen. Hänen tulee olla meidän sydämemme ensisijainen ja päivittäinen peilimme, josta me näemme, miten Jumala rakastaa meitä, ja miten hän hyvänä Jumalana on huolehtinut meistä niin paljon, että hän on antanut rakkaan Poikansa meidän edestämme.”
Nosto.
Luterilaisessa kirkossa en saanut sieluhoitoa koska olisi pitänyt varata aika virka-aikaan. Vapaissa suunnissa sielunhoitoa saa 24/7.
Tarkoitat varmastikin ääriuskonnollista propagandaa?
Sielunhoto ei ole propagandaa. Se on ihmisen kohtaamista, hänen vierelleen pysähtymistä, hänen kuuntelemista. Sielunhoito lähtee hoidettavan tarpeesta, on luottamuksellista ja siihen liittyy uskon näkökulma.
AI TÄMÄ LUTHER JOKA JOI OLUTTA MONTA LITRAA OLUTTA PIVÄSSÄ JA KÄNNISENÄ KIRJOITELIJ TEKSTEJÄÄN TÄTÄKÖ PIDETÄÄN ESIKUVANA???
VOI HITTO MITEN NAURETTAVAA!!
Kaikki eivät juo juovuttavaa olutta kuten sinä.
Luterilaisessa kirkossa harjoitetaan yksityistä sielunhoitoa verrattomasti enemmän, kuin yleisesti luullaan. Koska se on hyvin henkilökohtaista, eivät myöskään sielunhoitoa saaneet siitä paljon kerro, koska eivät halua tulla leimatuiksi, eivätkä muutenkaan halua levitellä asioitaan. Tuskin kukaan haluaa.
Ollessani seurakuntapappina (nyt eläkkeellä) saatoin todeta, että sielunhoitoon hakeutui lukuisia, hyvin lukuisia.
Kaikilla seurakuntalaisilla ja seurakuntaan kuulumattomilla on tiedossaan, että voi tulla sielunhoitoon. Meillä se kävi myös ilman ajanvarausta, koska oli päivystävä pappi. Virka-ajankin ulkopuolella papilla on aina papin velvollisuudet, ellei muu virantoimitus ole sillä hetkellä esteenä.
Kaikki ovat tervetulleita, mutta emme tunne tarvetta näkyvästi mainostaa.
Sielunhoitoa olen saanut luterilaisessa seurakunnassa hiukan " työnohjauksellisesta" näkökulmasta.
Oma käsitykseni sielunhoidosta on ehkä laajempi kuin miksi se helposti mielletään. Sielunhoitaja voi olla kuka vaan, jonka itse havaitsen luottamuksen arvoiseksi ja viisaaksi vierelläkulkijaksi. Olen myös itse ollut sielunhoitaja. Sielunhoitoon kuuluu myös synninpäästö, jos sitä tarvitaan.
Toisen ihmisen aito kohtaaminen ja kuunteleminen ja kuuleminen ovat niitä asioita jotka kannattelevat meitä arjessa. Kovin moni kokee sitä, ettei tule kuulluksi, vaikka yrittäisi puhua. Kauan ei jaksa yrittää loputtomasti.
Sielunhoitoon ei kuulu kelloon vilkuilu, puhelimen soimiset, muut häiriötekijät. Läsnäolo ja ajan ja tilan antaminen kuuluvat.
Raamattu puhuu siitä taakkojen jakamisesta, eiköhän se ole juuri sitä sielunhoitoa. Iloitkaa iloitsevan kanssa, itkekää itkevän kanssa.
Helposti me vastaamme kun meiltä kysytään: mitä kuuluu....kiitos ihan hyvää, vaikka olisimme ihan pohjalla.
Toki on niin, että kaikki eivät kykene, eikä tarvitse kyetä, ottamaan vastaan toisen oikeita olotiloja. Me teemme helposti niin, että ohitamme sen mitä toinen sanoo ja tarjoamme vastaukseksi: heitä huolesi Herralle, Hän hoitaa ne. No toki hoitaakin, mutta ehkä Herra haluaisi hoitaa meidän kauttamme.
Aika vähän kuulee opetusta ihmissuhdetaidoista, ihmisenä olemisesta, elämänkaareen liittyvistä asioista.
Tänä päivänä kyllä taitaa olla jo enemmän opetusta näistäkin asioista.
Olavi Kareksen Luther elämäkerrassa on kokonainen luku aihepiirista sielunhoitaja ja sananpalvelija. Laitan tähän katkelman tuosta luvusta.
Erikoisen kirkkaana näkyy hänen sieluhoitajalaatunsa eräästä kirjeestä, jonka hän 8 p: nä huhtikuuta v.1516 lähetti augustinolaismunkki Georg Spenleinille Memmingeniin. Siinä hän mm. sanoo: "Tahtoisinpa kernaasti tietää, miten on sielusi laita. Oletko vihdoinkin kyllästynyt omaan vanhurskauteesi ja oppinut uskomaan Kristuksen vanhurskauteen ja ammentamaan siitä uutta elämää? Röyhkeyden kiusaus valtaa kuumeen tavalla monet meidän aikanamme ja varsinkin sellaiset, jotka innokkaasti tavoittelevat vanhurskautta ja hyvettä. Mutta kun he eivät tiedä mitään Jumalan vanhurskaudesta, joka meille runsaasti ja armollisesti Kristuksessa lahjoitetaan, niin he koettavat itsestään saada aikaan hyvää aina siihen määrään asti, kunnes saavuttaisivat iloisen luottamuksen, että voisivat seisoa Jumalan edessä - hyveiden ja ansioiden koristamina. Mutta sitä on mahdoton saavuttaa. Kun olit luonamme, elit sinäkin tässä uskossa tai paremminkin sanoen tässä petoksessa; ja ajattelinpa niin minäkin. Mutta nyt minä taistelen sellaista petosta vastaan; loppuun asti en ole kuitenkaan vielä sitä taistelua käynyt. "Sen tähden, rakas veljeni, opi tuntemaan Kristusta nimenomaan ristiinnaulittuna. Opi veisaamaan hänelle kiitosta ja sano itseäsi epäillen:'Rakas Herra Jeesus, sinä olet minun vanhurskauteni ja minä olen sinun syntisi; sinä olet ottanut sen, mikä on minun, ja antanut minulle sen, mikä on sinun; sinä otit päällesi sen, mitä sinä et ollut, ja olet lahjoittanut minulle sen, mitä minä en ollut'.
Varo sen tähden pyrkimästä sellaiseen puhtauteen, ettet enää omissa sulmissäsi tahdo näyttää syntiseltä, - et enäämsellainen olla. Kristus asyu näet vain syntisten luona. Sitä varten hän tuli taivaasta, missä hän asui pyhien kanssa, että hän ottaisi asunnon syntisten joukossa. Pyri aina sellaiseen rakkauteen, niin sinä olet kokeva suloisimman lohdutuksen. Sillä jos meidän pitäisi voittaa omantunnon rauha omilla vaivoillamme ja ponnistuksillamme, niin mitä varten hän silliun olisi kuollut. Sen tähden vain hänessä sinä tulet löytämään rauhan, kun olet epätoivoinen itsestäsi ja omista teoistasi. Hän on itse näyttävä sinulle, kuinka hän ottamalla vastaan sinut tekee sinun syntisi omikseen ja vanhurskautensa sinun omaksesi."
Eli kyllä tuo Lutherin luonne taitavana sielunhoitajana on tunnettua ennestäänkin.
Kari Kuula pohtii:
"Hengellinen sielunhoitokeskustelu eroaa tavallisesta tukea-antavasta keskustelussa eräässä suhteessa. Siinä oletetaan autettavan elämänpiiriin yksi ylimääräinen persoona ja tahto, nimittäin itse Jumala. Jumalaa ei käsitellä vain autettavan subjektiivisena kokemuksena ja mielipiteenä, vaan tosiasiallisesti olemassaolevana persoonana.
Tällä on suuri merkitys keskustelun luonteelle. Se ei liiku vain autettavan omien kokemusten tasolla, joissa autettava itse on suurin asiantuntija, vaan kumpikin, auttaja ja autettava, suostuvat suuremman Sinän alle, jolla on asiaa molemmille."
https://www.karikuula.com/156