Miksi ei aikanamme sattuma synnytä elämää

"Tieteen evoluutio perustuu siihen, että joskus sattuman oikusta syntynyt elämä, jokin yksisoluinen ameeba on alkanut muuttua ja kehittyä monisoluiseksi ja siitä on sitten kaikki kasvi, - eläin, - ja siltä väliltä olevat elolliset oliot ja lajit syntyneet."


Kaikki olemassaoleva elollinen loppujenlopuksi pohajutuu elottomaan aineeseen. Ja tosiaan kaikki elämä maapallolla on samasta alkulähteestä.


"Ihmisen tuntemaa historiaa osataan mukamas jäljittää jopa satoja miljoonia vuosia taaksepäin ja koko olemassaolon aikana oletetaan olleen vain se yksi ainutkertainen sattuma, elämän syntyminen. Vai onko evoluution kannattajat yksimielisiä siitä, että historiamme aikana on sattunut vain tämä yksi sattuma vai onko oletettavaa että osa lajeista olisikin toisen erillisen sattuman aikaansaamaa ja osa elämästä kulkisi omaa erillistä sukupuutaan."



Ei.
Kyse ei ole ihmisen kohdalla vain yhdestä sattumasta (kuten kaiken elollisen kohdalla), vaan luonnonvalinnasta joka on täysin eri asia kuin vain pelkkä sattuma. Se on pitkä prosessi jota sanelee myös perimä.


"Miksi ei ole syntynyt tai synny enää uutta itsenäistä yksisoluista tai meidän ymmärrykselle käypää uutta elämän muotoa vaan aina sen muutoksen alla on jo se kerran ammoin syntynyt solu tai bakteeri."


Yksi syy voi olla vallitsevat olosuhteet, jotka olivat erillaiset alkumeren aikoihin. Tosin onhan löydetty lähteitä ja lampia, missä olosuhteet ja eliöt ovat olleet lähes muuttumattomat elämän alkuajoista lähtien.

Rakas Jumalan kuvatukseksi itseäsi luuleva! Ihan riippumatta siitä, miten elämä on saanut pallollamme alkunsa, niin ihminen on ilimiselväsi kädellinen, nisäkäs ja selkärankainen. Tämä tarkoittaa, että jaamme kaikkien muiden selkärankaisten kanssa yhteisen kantamuodon. Samoin meillä on yhteinen kantamuoto kaikkien nisäkkäiden ja kaiķkien kädellislajien kanssa. Tämä tiedetään niin varmasti, että ei ole pienintäkään syytä epäillä sitä.

Keskity siihen mitä tiedämme äläkä siihen mitä emme tiedä. Tietämättömyys ei ole perustelu millekään.

Niin, luonnossa on voima sopeutua vallitseviin olosuhteisiin. Tämän hetkinen luomakunta on sopeutunut tämän lämpöiseen ja kokoiseen aurinkoon. Aurinko on evoluution mukaan täytynyt olla alkujaan ihan pieni tuikku, joka lämmittänyt sitä alkutumaa ihan pienellä pisteellä ja sopivalla alkulämmöllä, joka on sitten saanut kosteutta ihan pienestä pisarasta, joka tipahti pienestä pikkiriikkisestä pilvestä, joka sitten kostutti tuman ympäristön sopivaksi ja siloitti rypyt. Aurinko sai jostain avolution voimasta lisäpontta ja niin pilvi isoni ja pisarat isoni, tuma isoni. Sitten sattuma puuttui peliin ja tässä sitä sitten ollaan. Tämä on fakta evolutiosta, jossa ihmisen kehitys on tapissaan ja jo takaisinpäin luutio on menossa osalla porukasta kovaa vauhtia. kohtaaminen ihmiseksi kehittyvien apinoiden ja uudelleen apinoiksi kehittyvien ihmisten kärkiryhmien välillä tulee tapahtumaan luultavasti noin 50 vuoden päästä. jolloin nämä kohtaamiset voivat aiheuttaa rajuja tappeluita tai sitten uusia parin muodostuksia, aika tuon näyttää, tai sitten ei.

pakkohan aurinko on evoteoriassa ottaa mukaan ja antaa sille se arvo mikä sille kuuluu. Joka toista väittää on nautaakin tyhmempi. Siis vähän valoa, vähän kegitystä. Paljon valoa ja lämpöä keväällä, räjähtää koko luomakunta talven ikeesta siihen tehtävään mikä sille on annettu. Eikä se kysele, oletko ateisti evouskovainen vai uskotko kaiken luojaan? Se vaan haluaa antaa sinulle parastaan ja jos suinkin mahdollista iloa ja rauhaa meidän jokaisen sydämeen.

Välttämättömyys ja sattuma.
Elämän synty on välttämätön silloin kun sille on ulkoiset edellytykset. Kuussa ei ole elämää koska sieltä puuttuvat elämän edellytykset.
Kun maapallolle elämä syntyi elottomasta materiasta niin se oli väistämätön prosessi. Sattumaksi voi luokitella sellaisen, jossa ulkoiset seikat olisivat sen estäneet. Maapallo on kokenut elollisen historian aikana 5 suurta joukkotuhoa ja joukkotuhon mahdollisuus on aina olemassa. Jokin tarpeeksi suuri meteori voi tuhota kaiken.
Alkeellista elämää voi olla muillakin planeetoilla. Toistaiseksi sitä on havaittu vain maapallolla.
Elollinen voi syntyä vain elottomasta materiasta. Se on fakta. Puhallushuijausteorioilla elämä ei synny. Elämän synty on biologis-kemiallinen prosessi.

Elämää syntyy kaiken aikaa. Elollinen on yhtä kuin syntyminen ja kuoleminen. Jokaisen lajin geenit saavat aikaiseksi mutaatioita ja laji muuttuu hissukseen. Myös ihmislaji.

Elämän alku. Mistä tiedämme, etteikö vieläkin tapahdu alkusyntyä! Se voi olla mahdollista. Toisaalta voi olla niinkin, että luonnonvalinta kun on synnyttänyt monipuolisen eliöstön sen sekaan ei enää pääse alkusyntyä uudelleen eikä ehkä edellytykset ole samanlaiset kuin 4 mrd vuotta sitten.

Tosia-asia.
Alan biologit ja antropologit arvelevat maapallolla eläneen n. 10 miljoonaa ihmistä raamatullisen luomispäivän aikana n. 6 000 vuotta sitten. Suomessakin asui jo väkeä n. 9 000 vuotta sitten.

Ihmislajissa vaikuttaa kaiken aikaa biologinen sekä kulttuurievoluutio. Viimeksi mainittu on ihmislajin erikoisuus. Kolmantena vaikuttaa kosminen evoluutio. Yleisuniversaalinen materia on kaiken aikaa muutoksen tilassa. Sitä tutkii kosmologia.

tuli tuossa mieleen, että eikö ihmiskunnan iän vois laskea ihan taskulaskimella. Jos osaamme, tai jos joku osaa laskemalla arvioida tulevaisuuden väkimääriä, miksei menneisyydenkin. Sitä joku laskumies vois kokeilla laskea, unohtamlla tietysti kaikki rutot ja muut kansojen tuhot, joita ei paraskaan osaa laskea.