pitkään jatkuvan

Pitää olla yhteydessä vain muihin köyhiin. Kyllä vaikkapa kansaneläkeläiset ymmärtävät, että kahvit juodaan tuttavien luona, ei kalliilla jossakin ulkona.

Voi voi voi sentään kun on kauheaa. Että ei edes kahvikupilliseen ole varaa, vaikka kuinka säästäisi. Aloittaja valehtelee. Toimeentulotuki kyllä takaa sellaisen elintason, että tarvittaessa voi yhden kahvikupillisenkin joskus kahvilassa ostaa.

Mikä tekee näistä valitusvirsista niin hauskoja on se, että valittajat puhuvat itsensä pussiin. Kahta valitusvirtta täällä yritetään epätoivoisesti pitää yllä:
1) Suomi on kurjistunut ja suurin osa ihmisistä elää äärimmäisessä köyhyydessä.
2) Köyhyydestä seuraa vaikka mitä, esim. jää ilman miestä/naista, ei ole varaa hankkia lapsia, kahvikupillista, harrastaa, tavata ihmisiä jne.

Jos kerran suurin osa ihmisistä elää äärimmäisessä köyhyydessä, luulisi kaikkien köyhien nauttivan toistensa seurasta tasa-arvoisina ryysyläisinä. Mutta ei. Kuten aloituksestakin näkee, itkuvirret eivät kohtaa. Palstan vaki-itkijät osaavat itkeä vain yhtä virttä kerrallaan.

En ole ollut koskaan köyhä mutta kai silti saan kommentoida.

Pitkään jatkuneen köyhyyden suurin ongelma on passivoituminen ja mielen köyhtyminen. Mennään juuri tuohon "Ei ole rahaa ostaa yhtä perunaa -moodiin". Tuota samaa rutinaa on lehdet ja nettipalstat pullollaan. Mitään ei voi tehdä ja mikään ei koskaan onnistu kun ruokaan jää 5 snt/kk. Sitten kun passivoidutaan ja mieli köyhtyy on loukku valmis, koska syrjäydytään lopullisesti.

Elämässä on paljon asioita joita voi tehdä ilman rahaa, varsinkin näin kesällä. Viimeisenä sitten pelataan lapsikortti. Mietin tässä että ainakin omien pienten lasten kanssa aika iso osa siitä mitä tehdään ja mistä lapset tykkää on täysin ilmaista. Käydään potkimassa palloa, rannoilla, seikkailemassa metsissä, leikkipuistoissa, pyörälenkeillä ja jopa Lintsille pääsee täysin ilmaiseksi.

"Tapoja ansaita rahaa työttömänä"
Kysellä (kerjätä) vastaantulevilta ihmisiltä rahaa. Pikku hiljaa parantaa kysely taktiikkaa (opii keksimään sopivii tarinoita joiden ansiosta vastaantulevat antavat useammin / suurempii summii)
Siinä oppii ujostelematta kyseleen ja valehteleen
Molemmista taidoista hyötyy myös työnhaussa.

Ja ei erakoidu kun on 10-100:n ihmisten kanssa tekemisissä päivittäin

Niin aloitukseen viitaten että köyhyys tuo mukanaan erakoitumisen, sitä voi kylläkin alkaa tapahtuun jos vaan jää kotio eikä liiku missään. Kirjasto on hyvä hiljainen sosiaalinen paikka missä kannattaa käydä lukemassa vaikka lehtiä mutta moni voi sanoa että katon netistä niin toi on yks passivoitumisen merkki.Passivoituminen ei sitten ole mistään kotoisin. Tunnin kävelykin jo piristää ja itse teen sen etanan vauhtia.

Mitä pahaa yksin olemisessa on? En ole koskaan ollut niin onnellinen kuin yksin. Ihmiset on niin masentavia, juorutaan, puhutaan asioita jotka mua ei kiinnosta ollenkaan, ovat kateellisia ja kiusaavat, hyväksikäyttävät, ihmiset on vaan riesa mitä välttelen niin paljon kuin mahdollista. Oon muutaman kerran elämän aikana tavannut mukavia fiksuja miehiä, niiden kanssa oli mukava viettää aikaa mutta suurinosa ihmisistä semmosia että pysyn kaukana.

Niin eihän yksinolemisessa mitään pahaa ole ja itsekkin viihdyn yksin ja teen asioita, ihan riittävät kontaktit lähipiiriin, mutta jos kokee yksinäisyyttä sen takia kun erakoitunut ni ei hyvä. Hyviä ihmissuhteita vaan vaalia kun minkä ihmeen takia sellasten kanssa napit vastakkain.

Kyllä se erakoituminen on ihan sinun korvien välissä! Kyllä köyhälläkin voi olla sosiaalista elämää vaikka kuinka, ei siihen rahaa aina tarvita.
Olen itsekin ollut köyhä ja yksin, mutten koskaan yksinäinen. Köyhälle löytyy paljon harrastuksia, joissa tapaa paljon muita ihmisiä, joten harrastusten myötä minullakin on paljon ystäviä ja tuttavia.
Aiemmin harrastin kirjeenvaihtoa lähelle ja kauas, nyyän on sosiaalinen media mm. facebook, jonka välitykselä on helppo pitää yhteyksiä ja tutustua uusiin ihmisiin.
Harrastin aikoinaan kilpatanssia, pieni yhdistys piti kotikaupungissani toimintaa yllä, jäsenmaksu kohtuullisen pieni ja kaupunki antoi tilat harjoituksiin. Suurin vaiva oli mennä iltaisin harjoituksiin, harjoituspaikat olivat sopivan lähellä, kävellen ja polkupyörällä pääsi ihan hyvin. Harjoituksia oli kolmena iltana viikossa, joten sopivia iltoja oli. Harjoituksissa ei tarvinnut mitään ihmeellisiä varusteita, kirpparilta ostetut nahkakengät riitti harjoituksiin kengiksi ja muut asusteet samaa kirppari kamaa. Pieni yhdistyksemme järjesti vuosittain yhdet tanssikilpailut, joten kaikille riitti kilpailuissa tehtävää järjestelyissä ja mitään murhetta ei ollut kilpavaatetuksesta, kun kukaan ei meistä kilpaillut omissa kilpailuissa.
En hankkinut mitään kalliita kilpatanssivarusteita, enkä osallistunut kilpailuihin parini kanssa, me vain harrastettiin tanssimista halvalla. Jos olisimme käynneet jossain muualla tanssimassa, olisi se ollut hurjan kallista ja olisi pitänyt olla hyvin pukeutuneena. Nyt riitti, että oltiin edes jotenkin pukeuduttu!
Pelasimme myös muutaman naapurin kanssa korttia jonain iltana, sekään ei ollut kallista harrastusta ja tapasin kavereita.
Käytin myös kirjastoa ahkerasti ja tutustuin henkilökuntaan ja muihin kirjaston käyttäjiinkin.
Matkustin jonkun verran erilaisilla tavoilla, joihin ei juuri rahaa tarvittu ja aina tutustuin uusiin ihmisiin. Vanhalla mopollakin ajoin joskus pohjoiseen ja hieman toista reittiä takaisin etelään. Laivamatkoja tein kansimatkustajana ja aina tutustuin uusiin ihmisiin. Lyhyempiä matkoja tein jopa polkupyörällä. Myöhemmin mukaan tulivat lentomatkat kaukomaille halpislennoilla, kun opin käyttämään niitä matkustamiseen. Ulkomailla tutustuin taas uusiin ihmisiin.
Rahaa minulla ei ole koskaan ollut paljoa käytettäväksi, mutta olen osannut verkostoitua ja saannut kavereita. Olen ottanut asenteen, että kukaan ei tule minua kodistani hakemaan, minun täytyy itse mennä ja etsiä kaverit.

Se on kylläkin jos kotionsa jämähtää niin se on siinä sitten

Olen lähes täysin erakko. Ei minulla ole kavereita eikä läheisiä. Ei kukaan soita käyhälle että lähdetkö iltaa viettämään tai lähdetkö kahville. Ei tosiaan ole varaa sosiaaliseen elämään. Parisuhdetta en tule koskaan saamaan koska naiset ei halua työtöntä miestä.

No jaa. Minä taas viihdyn erinomaisesti yksikseni, en viihdy väkijoukoissa. Koskaan en ole kaivannut omaa perhettä tai lapsia. Pari kaveria on joihin jonkin verran pidän yhteyttä mutta harvemmin heitäkään tapaan. Kerran äitini sanoi minulle, että olen kummallinen :) elämäntapani johdosta.

Totta. Itse en käy missään, olen yöpuvussa koko päivän, kerran viikossa haen uuilenkin ja karkkia kaupasta, siinä on mun ulkoilut. Kun ei ole rahaa mennnä mihkään eikä ostaa lehtiä, ei ruokaa, eikä tavata kavereita eikä harrastaa,niin puhukykykin jo on huonontunut. En tee mitään muuta kun nukun ja kattelen telkkua. Puhelinta ei oo . Enkä jaksa enää eedes kävellä huilaamatta metrin jälkeen. Olen vaan enkä tee mitään.

Niin tuohon aloitukseen niin erakoitumiseen voi olla monia syitä työttömyys,köyhyys,oma persoona,- mutta se onkin sitten taas eri juttu jos haluaa olla yksin ja se kyllä onnistuu suomessa hyvin kun eipä ihmiset tungettele että pääsiskö kylään tai ventovieras tulis juttusille nooh tuohon kylläkin löytyy poikkeuksia.
Yksinoleminen ja yksinäisyys eri asioita. Huonoissa ihmissuhteissa ei kannata roikkua.

Joillekin myös vuosikausia jatkunut gradun nyhrääminen aiheuttaa erakoitumista ja pahoja mielenterveysongelmia.

Köyhän ei tarvitse erakoitua. On ihan itsestä kiinni, miten suhtautuu tähän elämään. Köyhällä voi olla hyvinkin sosiaalista elämää ja paljon kavereita.
Jos jää työttömäksi, monelle jää työyhteisö ja ne kaverit sieltä pois, mutta uusia kavereita voi hankkia tilalle. Aina voi harrastaa, opiskella, matkustella ja tehdä monenlaista erakoitumisen välttämiseksi. Kaikkeen ei tarvita rahaa, riittää, kun on aikaa.

Paskapuhetta!

On erittäin paljon yhteisöjä ja harrastuksia joihin voi osallistua maksutta tai hyvin pienin kustannuksin.
Luettelosta tulisi erittäin pitkä mutta vain esimerkkeinä
Kaupunkimme uimahallin maksuttomat vuorot työttömille. Tosin ei erikseen "köyhille".
Työväenopiston matalakustanteiset harrastuspiirit.
Urheiluseurojen jäsenyyten liittyvät mahdollisuudet kuten oman seurani jäsenmaksun, 20€/vuosi, oikeuttama, rajaton kuntosalin käyttöoikeus kalenterivuoden ajaksi eikä sitäkään kukaan kontrolloi.

Köyhille eläkeläisille on viikoittain lukuisia yhteisiä harrastusmahdollisuuksia pintä vuosimaksua vastaan.

Ja niin pirun paljon muuta!

Ihme homma toi ettei mitään voi tehdä kun ei rahaa, nooh yks paikka kylläkin niin kirjasto ja sinne lukeen lehtiä.
Termospullo mukaan ja menoksi. Huono homma jos jää kotio pyöritteleen peukaloita ainiin mikäs se työkunto ku ei edes kotoa pystytä lähteen mihinkään.

On se niinkin, että rikas, rahojensa päällä istuva voi erakoitua. Jotkut rikkaat on tosi saitoja.

Köyhät kokoontuvat niin jokainen voi tuoda vuorollaan kahvipaketin ja purtavaa itselleen.
Myönnän että virkistyin näistä tilaisuuksista ja myöhemminkin pelkkä tervehtiminen ilahduttaa.
Aina ei vain jaksa puhua ei istua.

60-70 luvulla oli bingohalleja,joissa mummo-armeijat pelasivat kahvin lomassa tupakkaa poltellen.
Kahvi oli tosin aivan kamalaa.

Ei kannata alkaa erakoitumaan, ei saa jäädä kotiin makaamaan, pitää lähteä johonkin toimintaan mukaan. Harrastuksia on vaikka kuin, joihin ei rahaa tarvita tai jos tarvitaan, niin hyvin vähän. Itselläni on ollut suurin vaiva, että on vain viitsinyt lähteä mukaan. Sopivalla porukalla voi pelata vaikka monopolia taikka shakkia kerran viikossa. Jos perustaa jonkun asian ympärille yhdistyksen tai menee mukaan valmiiseen yhdistykseen, tekemistä kyllä riittää ja ei erakoidu. Googlettamalla löytyy jokaiselta paikkakunnalta sopivia yhdistyksiä, joihin voi mennä mukan toimintaa.
Monethan muuttaessaan työpaikan vuoksi uudelle paikkakunnalle, ottavat heti yhteyttä paikkakunnan yhdistyksiin ja eri järjestöihin, että pääsevät mukaan toimintaan. Olen muuttanut useamman kerran paikkakuntaa ja asunut ulkomailla, aina on toiminut, että olen tehnyt itse aloitteen paikallisen väestön suhteen ja lähtenyt mukaan.
Köyhä voi harrastaa niin monenlaisia asioita ja vain mielikuvitus on rajana. Lintuja voi bongata toisten harrastajien kanssa. Leijaa voi lennättää porukalla. Monella paikkakunnalla toimii VPK (vapaapalokunta) tai SPR (Suomen Punainen Risti) tai MLL jne. kaikkiin pääsee mukaan.

Kate Spade,itsemurha,varakas nainen. Raha ei onnea takaa.

Koronaeristystä on näin tullut harjoiteltua ihan huomaamattaan jo ja välit ovat pitäneet näihin päiviin saakka. Ei mitään uutta alla auringon.

Ole sinä vaan se erakko ja mieti omaa elämää älä muiden. On itsestään kiinni miten työttömänä olet ja mitä eet. Jos vaivut synkkyyteen se on sun asia.
Minä työttömänä olen virkeempi ja osallistuvampi kuin koskaan. Työ teki minusta erakon ja masentuneen, siksi en mene enää töihin. Nyt jaksaa tehdä ja matkustaa ulkonailla, sitten taas kun se on mahdollista. Nyt makstustellaan kotimaassa.