Jos sanon että Jeesus on -

- elämässäni ensimmäisellä sijalla, mutta tämän varjolla sitten väheksyn lähimmäistäni ja hänen tarpeitaan, silloin voidaan kysyä onko Jeesus todella minulle ensimmäisellä sijalla?
Jumalan kunnioittaminen ja palvominen ei koskaan voi johtaa lähimmäisen väheksymiseen!

Toinen asia sitten on milloin OIKEASTI väheksyn lähimmäistä ja hänen tarpeitaan, ja milloin hänestä vain TUNTUU siltä?
Ja vaikka kyseessä olisi "pelkästään" tunnekokemus, eikö minun tule kunnioittaa hänen tunne-elämäänsä ja pyrkiä olemaan hänelle lempeä silloinkin. Siis silloinkin kun (syystä tai toisesta) joudun jättämään joitain hänen haluistaan huomioimatta?
Ja silloinkin, kun hän ei menettelyäni ymmärrä ja ehkä halveksii tai panettelee minua käyttäytymiseni johdosta?

Tässäpä onkin opettelemista.

Vaikka Jeesus olisi ensimmäisellä sijalla tai ainakin pyrkimys olisi siihen, silti olemme vasta prosessissa ja matkalla. Eli lähimmäisen huomioiminen ei aina ole helppoa kun oma sisin on haavoilla.

Kaipaan kommenttejanne Uskonto-palstalle, keskusteluun
rakkaus ja pelko ihmissuhteissa,
jonka aloitin tänään nimimerkillä yksinhuoltajaisä.
T:

murtsi-67 = mamabeard = Hairface = Hoo Ilmakasvo = Unboiled Nails = santelipuukissa
(ja nyt vielä yksinhuoltajaisäkin!)
0138
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


mamabeard kirjoitti:

- elämässäni ensimmäisellä sijalla, mutta tämän varjolla sitten väheksyn lähimmäistäni ja hänen tarpeitaan, silloin voidaan kysyä onko Jeesus todella minulle ensimmäisellä sijalla?
Jumalan kunnioittaminen ja palvominen ei koskaan voi johtaa lähimmäisen väheksymiseen!

Toinen asia sitten on milloin OIKEASTI väheksyn lähimmäistä ja hänen tarpeitaan, ja milloin hänestä vain TUNTUU siltä?
Ja vaikka kyseessä olisi "pelkästään" tunnekokemus, eikö minun tule kunnioittaa hänen tunne-elämäänsä ja pyrkiä olemaan hänelle lempeä silloinkin. Siis silloinkin kun (syystä tai toisesta) joudun jättämään joitain hänen haluistaan huomioimatta?
Ja silloinkin, kun hän ei menettelyäni ymmärrä ja ehkä halveksii tai panettelee minua käyttäytymiseni johdosta?

Tässäpä onkin opettelemista.

Vaikka Jeesus olisi ensimmäisellä sijalla tai ainakin pyrkimys olisi siihen, silti olemme vasta prosessissa ja matkalla. Eli lähimmäisen huomioiminen ei aina ole helppoa kun oma sisin on haavoilla.

Kaipaan kommenttejanne Uskonto-palstalle, keskusteluun
rakkaus ja pelko ihmissuhteissa,
jonka aloitin tänään nimimerkillä yksinhuoltajaisä.
T:

murtsi-67 = mamabeard = Hairface = Hoo Ilmakasvo = Unboiled Nails = santelipuukissa
(ja nyt vielä yksinhuoltajaisäkin!)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu