Jokainen palstalle kirjoittava feministi luultavasti määrittelee feminisminsä omalla tavallaan. Miten tuo feminismi vaikuttaa päivittäiseen elämäänne? Kuinka kärkkäästi ja miten usein puututte havaitsemaanne naiseen kohdistuvaan syrjintään? Tarkkailetteko tässä mielessä ympäristöänne? Kuinka pinnalla tuo feminismi on jokapäiväisessä elämässä? Onko mahdollista, että se vaikeuttaa keskittymistä esim. työhön?
Entäs miehet. Oletteko havainneet naisissa em.n viittaavia piirteitä, jotka voisivat johtua feminismistä?
Entäs miehet. Oletteko havainneet naisissa em.n viittaavia piirteitä, jotka voisivat johtua feminismistä?
Vastaukset 62
Vanhimmat
Tiedätkö, että oikeastaan arvostan sinua siitä, että olet rohkeasti lähtenyt sellaiselle miesvaltaiselle alalle, jossa ei käsittääkseni juuri muita naisia työskentele. Oletko huomannut, että työympäristö olisi muuttanut sinua suhteessa muihin naisiin?
On niitä tyttöjä yllättvän paljon.
Itse aikoinaan kävin autoalan peruskursseja silkasta mielenkiinnosta niin havaitsin, että kyllä siellä kivoi plikoi oli.
Eipä tuossa tarvi kuin kävellä konttuurille, niin näkee tytön ohjaamassa neliakselista maansiirtoautoa. Lukee vissiin valokilvessä viä tytön nimi, että olisiko oikein oma auto...
kiitos!
Kyllä koulussani aikoinaan oli yksi muukin nainen autoalalla :o)
Työ kai nyt on iso osa jokaista ihmistä.
Jokaisella on kai työminä ja kotiminä.
Minullakin nämä ovat kaksi eri ihmistä.
En minä voi samanlaista kielenkäyttöä harrastaa kotona.
Kuin taas, en töissä voi samalla tavalla puhua raavaille miehille, kun kotona lapsille.
Mutta miten työ olisi minua muuttanut suhteessa muihin naisiin.
Täytyy oikein miettiä.
En tiedä, miten sitä suhtautumista rajais työn mukaan, ja mitä sen mukaan, että olen kasvanut kolmen veljen keskellä.
Ei minulla ole kauheasti yhteistä naisten kanssa.
En tunne oloani kotoisaksi naisryhmässä.
mutta luulen, et kun en ole lähtenyt miesten juttuihin mukaan, just esim, törpöt naiset liikenteessä, niin miesten suhtautuminen naisiin on muuttunut!
Siis työympyröissä.
minä nyt olen vähän vaivautunut naisten seurassa....
Mutta niinku olen kirjoittanut, minä oikeasti yritän tutustua naisiin ja äiteihin tääl, missä asun.....
hankalaa :o)
Siin oot kyl oikeessa, että on naisia nykyään jo jonkin verran kuskeina, mutta myös omistajina.
Mutta eikö hyvin taivu tytölläkin neliakselinen??
Joku vain tuol kirjoitti naisten putkiaivoista...
Minun koulussa oli yksi tyttö minun lisäksi.
Mutta niillä naisilla ei varmaan ole aikaa surffailla netis,,,
minulla kun tuo nuorin on vielä tosi nuori, niin ei viitti ympäripyöreää päivää painaa.
Jää ylinmääräistä aikaa :o)
Onkos muuten kovasti outoa, että nainen tusailee autojen kanssa.
Toi meitin rouva valittelee joskus kun ei oikein ole samalla aaltopituudella työkavereiden kanssa.
Voipi olla, jos toinen harrastaa amerikkalaisia ja kouluttautuu sähkö-/tietotekniikka-alalle ja muut duunikaverit harrastaa lähinnä ompelukerhoa ja joogaa.
Meinaan, että oletko havainnut muissa naisissa ennakkoluuloja itseäsi kohtaan ammattisi takia.
Näkyihän se taipuvan.
Olen itsekin aikoinaan lamavuosina tienannut hetken aikaa elatuksen isonauton ohjaksissa ja silloin jo huomasin, ettei sillä juuri eroja ole mikkä vermeet sieltä jalkojen välistä löytyy.
Nykyään meillä on vaimolla kauppakassinan laite joka saattaisi jäädä monelta pojalta talvioloissa ajamatta. Ja uskallan minä tuon Blazerinkin Rouvalle antaa ihan huoletta.
V8 koneet ja automaatti voipi olla talvella hätäselle hankalia. Homman osaava taas ihmettelee miksi manuaaleja tehdäänkään.
"mutta luulen, et kun en ole lähtenyt miesten juttuihin mukaan, just esim, törpöt naiset liikenteessä, niin miesten suhtautuminen naisiin on muuttunut! Siis työympyröissä."
Ihan oikein. On hyvä jos sopeutuu työporukkaan ja pieni jousto auttaa siinä, mutta ei tosiaan ihan joka juttuun kannata lähteä mukaan. Jos nainen tukee negatiivisia yleistyksiä naisista, niin sehän on vähän sama kun haukkuisi itseään.
Oletko muuten muuttanut lähiaikoina?
Yhteen olen live elämässä törmännyt.
Joka siis täyttää minun kriteerit, hurahtaneesta ihmisestä.
Eli, korjailee autoja myös vapaa aikana.
Kuskeja olen tavannut useita.
En yli kymmentä kuitenkaan.
Raskaan kaluston korjaajia, olen kuullut olevan yksi minun lisäksi.
Siis tilanne oli 7 vuotta sitten.
Kyllä minä olen samalla aaltopituudella näissä asioissa vain miesten kanssa.
Ikävä kyllä.
Voi, naisten ennakkoluuloja ja miesten myös, olen havainnut ammattini takia, kuin myös elämäntilanteeni, tai itseasiassa sen puuttumisen takia, päivittäin.
Mutta olen luonteeltani sellainen peruspositiivinen, joten ei minua oikeasti haittaa se.
Mutta naiset ei voi ymmärtää, miten jotakin naista voi kiinnostaaa AUTOT.
Ja miten viittii työkseen korjata niitä.
Yleensä, jos ammattia kysytään, oli kysyjä mies tai nainen, tiedän seuraavan kysymyksen jo valmiiksi.
Siis, niin MIKÄ sä olit ammatiltasi??
Naiset sanoo usein, et hienoa, et nainen osaa korjata.
Siihen se sit jää.
Sen jälkeen minun kanssa ei tarvitse puhua, koska minä en ymmärrä niiden saumureiden päälle, ja he ei ymmärrä autojen päälle.
Ei silti, en minä tästä heitä voi mitenkään syyttää.
Joten sitkeesti vain yritän löytää jotain yhteistä puheen aihetta.
Onneksi minulla on nuo lapset.
Tässä tuli varmaan jo aika paljon ylinmääräistäkin....
mutta autot on minulle henki ja elämä.
Varsinkin vanhat autot.
Kyllä niitä on tullut jokunen omistettuakin.
Entisointiä en niinkään harrasta, mutta käyttökunnossa pidän.
En ole.
Tai mitä tarkoittaa lähiaikoina?????
Minusta jousto ei ole pahaksi.
Minä uskon edelleen siihen, että paras tulos sp. välisessä tasa-arvossa saavutetaan vain näyttämällä kykymme.
Ikävä kyllä, ketään pakottamalla ajattelemaan tietyllä tavalla, ei tulosta tule.
Kun hienovaraisesti ohjaa ajattelemaan toisellakin tavalla, ja tehostaa tätä omalla käytöksellään, saadaan pysyvämpiä muutoksia aikaiseksi.
ei ole minulle pakollinen, mutta V8 on.
Tällä hetkellä minulla ei sellaista enään ole, mutta kyllä täältä taas vakkari työt aloitetaan ja sellainen hommataan.
Taas tulee sellainen hetki, et olis pakko päästä ajamaan.
minulle se on myös eräänlainen keino paeta arkea.
Tuskin ainut olen, joka niin tekee.
No jo vain, samalla linjalla noiden autoloitten kanssa on meidänkin poppoo.
Tänään juuri rouvan kanssa vietiin LTD maalaussetälle. On semmosta hommaa, etten ite kyllä ala.
Eipä se kai vieläkään plikoilla niin yleistä tosiaan taida tuo autoharrastus olla, puhumattakaan ammatista.
Minun taas on vähän jäävi sanoa, kun en nirppanokka ompeluseuralaista olisi vaimoksi asti huolinut.
Maalausta olen kokeillut, mutten siinä mikään luonnonlahjakkuus ollut, joten hoitakoon ne työt sellaiset, jotka sen hallitsee.
Teippauksia voin kyllä tehdä.
Ei oo yleistä ei.
Mutta onneksi yleistymässä.
Likkakin sanoo, et hänestä tulee raskaankaluston korjaaja isona :o)
Ehkä meillä erilaisilla persoonilla ei ole varaa olla nirppanokka :o)
miehet kattoo ihmeissään, ja naiset kattoo ihmeissään, ja mihinkään seura toimintaan ei mukaan pääse, niin nirppanokkaisuus karisee aika äkkiä.
"Kun hienovaraisesti ohjaa ajattelemaan toisellakin tavalla, ja tehostaa tätä omalla käytöksellään, saadaan pysyvämpiä muutoksia aikaiseksi."
Erittäin osuvasti sanottu. Hyvä Nuttu :) Sinun voisi ajatella toimivan juuri noin.
Olen lähtenyt tästä tasa-arvo ajattelusta, mutta esim. rakennustyömailla on mieshenkilöitä joiden ajatusmaailma on "tyttö,huora,ämmänkropsa"- linjalla ja joskus tulee hiukka kiusattua näitä henkilöitä. Varsinkin silloin kun erehtyvät koettamaan sanailu taitojaan minuun.
Ehkä tämä on sitä feminismiä..itse pidän sitä kuitenkin tasa-arvo asiana.
Toinen on se että en ole paineista huolimatta eritellyt miesten ja naisten palkkaa, vaan kokemus ja esim, työn vaikeus vaikuttavat asiaan.
Asiakkaan puolelta on tullut ihmettelyjä että miksi laskutus on miehistä ja naisista sama
"aina on naiset olleet halvempia"-tyliin.
No,laskutus on työstä eikä sukupuolesta
ja se on uskoakseni koettu Feministin puheeksi..
Minulle feminismi on täysin luontevaa ja harrastan sitä samaan tapaan kuin hörppään vettä kannusta työpöydälläni. Tai siis en harrasta feminismiä, vaan olen feministi. Eli siis juuri tälläinen ihminen, oma itseni. Näen ja kuulen asioita päivittäin, otan kantaa ja yritän toimillani edistää naisten asemaa, jos siihen tilaisuus tulee. Työhön keskittymistä joskus haittaa palstalle kirjoittelu ja päinvastoin. :)
Ja Pepelle aivan erikoisesti seuraava: Sanoit tuossa ehkäpä eilen, että yrität ymmärtää minua. Tämä on mielenkiintoinen pointti siinä mielessä, että naista, joka on feministi, niin sitä pitää oikein "erikseen ymmärtää". Itseasiassa olen ollut huvittunut tästä koko päivän, kun olen pohtinut asiaa kannaltasi. Sinä perinteisten arvojen mukainen, perinteisiin naisiin tottunut mies, yrität ymmärtää ihmistä, joka mielestäsi on varmasti kiihkofeministi tms.
"Sanoit tuossa ehkäpä eilen, että yrität ymmärtää minua. Tämä on mielenkiintoinen pointti siinä mielessä, että naista, joka on feministi, niin sitä pitää oikein "erikseen ymmärtää"."
Minä olen mies ja sinä olet nainen ja vieläpä aika persoonallinen. Luuletko, että minä voisin ymmärtää sinua ihan tuosta vaan. Minulla on sinulle pari kysymystä, mutta minun on odotettava sopivampaa hetkeä ... ei, kyse ei ole ollenkaan siitä mitä ehkä luulet.
"Itseasiassa olen ollut huvittunut tästä koko päivän, kun olen pohtinut asiaa kannaltasi. Sinä perinteisten arvojen mukainen, perinteisiin naisiin tottunut mies, yrität ymmärtää ihmistä, joka mielestäsi on varmasti kiihkofeministi tms."
Ei kysymys ole feminismistä. Kyllä minä suurinpiirtein tiedän mitä se on. Toiseksi, en minä nyt ihan kauhean perinteisten arvojen kannattaja ole. Olen aidosti kiinnostunut ihmisistä. Tapaan ihmisiä ja viihdyn ihmisten seurassa. En minä pidä sinua kiihkofeministinä. Olenhan sanonut, että olen jossain määrin oppinut ymmärtämään sinua (näin luulen).
Miksi oikeastaan määrittelet minut? Siis minkä takia?
"Siis minkä takia?"
En osaa vastata tuohon.
Koska et ilmeisesti pidä siitä ja et oikein taida luottaa minuun (ei täällä voi tietysti kehenkään luottaa, mutta senkin voi joko ilmaista tai olla ilmaisemasta), niin yritän pidättäytyä kohdallasi näistä määritelmistä ja imelyyksistä jne. Yritän kuitenkin olla edelleen ystävällinen, kuten nyt asiakeskusteluissa voi olla.
Katsos perinteisesti miesmäinen tapa on määritellä nainen. Montako kertaa minä olen pähkäillyt, minkälainen sinä olet?
Tässä mielenkiintoinen ero nais- ja mieskäyttäytymisestä.
(Muuten imelyyksistä en mielestäni ole puhunut mitään. JOS olet mies, jatkat noita muiden luokittelemia imelyyksiä jo ihan näyttääksesi muille, ettet ole vaikutuksille altis. Vai oletko?)
Minä kun olen ajatellut, että se olisi kohteliasta ilmaista halunsa ymmärtää toista. Jos sinä kertoisit, että et oikein ymmärrä minua mutta haluaisit ymmärtää, minähän olisin lähinnä otettu.
No se siitä.
"Tässä mielenkiintoinen ero nais- ja mieskäyttäytymisestä."
En ota tuohon muulla tavalla kantaa kuin, että minä olen mies ja minussa on silloin väkisinkin miehisiä ominaisuuksia.
Kuules Kukka - Olet täynnä yllätyksiä :)
Minussa ei ole yhtään yllätystä. Ikävä tosiasia.
Mitä muuten pidät yllätyksistä? Oletko suunnitelmallinen ja pelaat varmanpäälle vai otatko riskejä ja toimit ilman sen suurempaa suunnitelmaa?
Pidän mieluisista yllätyksistä, mutta epämieluisista en. :) Oikeastaan pidän siitä, että minua etukäteen varoitetaan yllätyksestä.
Toisissa asioissa ja tilanteissa olen suunnitelmallinen ja pelaan varman päälle ja toisissa otan riskejä ja toimin joskus aivan ilman suunnitelmaa. Pari päivää sitten tein suuren elämänmuutoksen tosta noin vaan. Puolisoltani yritin kysyä, että mitä hän tuumailee nopeasta toimistani, johon hän vastasi, että silloin pitää toimia, kun siltä tuntuu. Yllätyin kyllä hänen vastauksestaan. Hän näköjään luottaa minuun enemmän kuin olen parissa vuosikymmenessä kuvitellut.
Hei Kukka )
Ei kirjoituksissani ole kysymys varsinaisesti mistään. Toivottavasti saan olla edelleen sinun persoonastasi kiinnostunut?
"Pari päivää sitten tein suuren elämänmuutoksen tosta noin vaan."
Voitko vihjata mihin se liittyi?
Mielenkiintoista on se, että jotkut palstalla ovat kiinnostuneita ihmisistä nimimerkkien takana ja esim. itse olen kiinnostunut aiheista, joita täällä käsitellään ja mielipiteistä. Itse persoonat eivät jaksa kiinnostaa (toki muutama feministi olisi ihan tututstumisen arvoinen), mutta toisaalta minulle riittää, että ihmiset täällä ovat olemassa, koska teksti ei synny tähän ruudulle, ellei joku elävä ihminen sitä kirjoita. Se siis sinällään tyydyttää tiedon janoni. En kaipaa uusia tuttavauuksia, enkä etsi ystäviäkään, sillä niitäkin on riittämiin. Päin vastoin ajanpuutteen vuoksi ei ehdi hoitamaan kaikkia ystävyyssuhteita tarpeeksi hyvin.
Nettikommunikaatio on siitäkin mielenkiintoinen muoto, että se ei pelaa totutuin säännöin, jolloin ensivaikutelma luodaan ihmisestä muutaman sekunnin aikana.
Suuri elämänmuutokseni liittyi työhön.
Pysymme siis asiassa. Joskus joku kuitenkin on sanonut, että ystäviä ei ole koskaan liikaa. Itse olen samaa mieltä.
Pari sanaa ensivaikutelmasta. Eikö täälläkin kuitenkin luoda ihmisestä ensivaikutelma aika nopeasti ja vasta jonkin ajan kuluttua muodostuu se varsinainen kuva.
Mielenkiintoinen kysymys. Työssäni ei feminismini vaikuta lainkaan (omasta mielestäni). Tasa-arvo kysymykset laajemmin ovat kuitenkin leipätyötäni. Vammaisten kohtaama syrjintä on usein saman tyyppistä, kuin täällä naisten kertomat syrjintätapahtumat, kohteena vain ovat silloin miehet. Vammaisten naisten kohtaama syrjintä on myös todellista, minä en kuitenkaan ole tämän puolen kanssa tekemisissä. Tasa-arvo ei ole sukupuoli sidonnainen asia. J-K kirjoitti feminismin olevan hänelle luonnollinen ja jokapäiväinen ajattelutapa, minullakin on feminismiin suhtautuminen saman tyyppistä. Odotan tulevani kohdelluksi tasa-arvoisesti ja lähes aina tulenkin. Toisaalta räikeä syrjintä jota työssäni kohtaan, vaikuttaa siihen ettei pienenpiä omakohtaisia pulmia juurikaan mieti. Feministien keskinäisessä kanssa käymisessä on sp- tasa-arvo asiat pinnalla -tottakai.Naisten kohtaama väkivalta kuitenkin on yksillöllinen ongelma. Toiminnan tasolla pyritään huolehtimaan ihmisistä tapauskohtaisesti, tasa-arvo kysymykset ovat silloin vain toimminnan taustalla. Aktiivisesti toimivana feministinä on aika yllättävää huomata, etten sukupuoten tasa-arvoa juurikaan pohdi. Palstakirjoittelu on eräs tapa selkiyttää feminististä ajattelua. Lisäksi tämä on tutkijalle erinomainen mahdollisuus kanssakäymiseen erilaisten ihmisten kanssa.
"Lisäksi tämä on tutkijalle erinomainen mahdollisuus kanssakäymiseen erilaisten ihmisten kanssa."
Koska tutkimus julkaistaan ja missä siihen voisi tutustua? ;)))
Minua kiinnostaisi kovasti kuulla, mitä sinä ajattelet tästä palstasta ja kirjoittajista?
Tutkin työelämään liittyviä tasa-arvokysymyksiä, työmarkkinakentää joskus laajemminkin. Mielenkiintoisen homma, mutta kuten tietojen käsittely yleensäkin -varsin yksinäistä. Palstakirjoittelua olisi kyllä kiva tutkia. Sosiologille tämä on aika kiehtova paikka, suhteiden kehittyminen, selkeät vastakkainasettelut, kuinka paljon yksittäiset ihmiset itsestään joko tahtoen tai tahtomattaan paljastavat jne... aineistoa kyllä olisi. Minä kuitenkin lähinnä huvittelen täällä. Työskentelen aika paljon yksikseni ja työympäristöni on hyvin erikoistunut. Vaarana on sokeutua todellisuudelle. Tämä palsta viehättävine ihmisineen on hyvä vastapaino yltö humanistisuudelle (siihen on riski työssäni). Palstan ihmiset ovat mielenkiintoinen kokoelma hyvin eritasoisia tyyppejä, osa on selvästi omaksunut jonkun roolin, osa on aika aidosti mukana keskusteluissa. Luonnollista on se, että pidän enemmän aidoista ihmisistä, riippumatta heidän mielipiteittensä sopivuudesta oman maailmankuvaani kanssa. Väittely on hauskaa puuhaa, minusta on hauskaa kun joku on täysin erimieltä kanssani. Asiantuntijoita ei täällä ole kukaan, virkistää välillä keskustella asioista joista ei tarvitsekkaan mitään tietää.
...mun motivaatiosta kertonut... tosin en ole aina hirveän kiinnostunut täällä yksilöistä, ennemminkin mukavasta kinastelusta.
Väittely on hauskaa puuhaa, mutta kun me olemme vain niin kovin samaa mieltä asioista. Ei minulla taaskaan ole mitään sanottavaa, kunhan kirjoittelen.
Vai on sinulla yksinäistä työssäsi. Sinä taidat kuitenkin pitää siitä siis työstäsi. Itse asiassa minäkin teen töitä mielelläni yksin. Kyllä ryhmätyötkin menettele, mutta silloin ryhmän täytyy toimia. Jos kaksi täysin erilaista kaveria laitetaan vaikkapa suunnittelemaan jotain projektia, siitä ei tahdo tulla yhtään mitään. Minä pidän rivakasta toiminnasta ja nopeista päätöksistä. Asiat voidaan tehdä joko hyvin tai riittävän hyvin. Minulle riittää yleensä tuo jälkimmäinen. Olen itsekin tehnyt tutkimustyötä ja minun on hieman vaikea asennoitua siihen. Haluan nopeasti tuloksia ja tutkimushan "pahimmillaan" on hyvinkin näkymätöntä ja näennäisen hidastempoista. Näkyvistä tuloksista ei välttämättä ole edes mitään varmuutta. Siitä huolimatta arvostan tutkimustyön korkealle. Se vaan ei oikein sovi luonteelleni.
"Asiantuntijoita ei täällä ole kukaan, virkistää välillä keskustella asioista joista ei tarvitsekaan mitään tietää."
Paitsi ehkä sinä ;) Alkuunsa minua kiinnosti feminismi ja mitä se tarkoittaa. Nyt minua kiinnostaa lähinnä se, miten feministit ajattelevat yksilöinä, tai oikeammin minkälaisia ihmisiä on nimimerkkien takana. Se on positiivinen yllätys, että kukaan palstalle kirjoittavista feministeistä ei sitten kuitenkaan ihan totaalisesti vihaa miehiä.
Yksinäistä on etenkin etätyöpäivinä ja tilastojen kesyttämis vaiheessa. Työni on myös äärettömän turhauttavaa, minäkin haluaisin nopeasti tuloksia. Suomalaiset työmarkkinat ovat hitaasti muuttuvia ja asennetasoltaan vanhoillisia. Välillä tekisi mieli ravistella, koko maailmaa oikein kunnolla. Minussa on hieman maailman parantajan ja matkasaarnajan vikaa, olet varmaan huomannut. Epäjohdonmukaisuus ja suoranainen typeryys ovat hankalia hyväksyä. Vammaisten kokema kohtelu on joskus sikamaisen huonoa, joskus taas yllättyy iloisesti ihmisten suvaitsevaisuudesta ja kaukonäköisyydestä. Pidän työstäni. Koen työni tärkeäksi ja minusta on kiva jelpata ihmisiä, jotka ovat niin paljon jo menettäneet.
Työssäni olen alani asiantuntija ja aika laajan kentänä hallitsevana, toimin myös konsultoijana. Asiantuntijuus on väsyttävä rooli. Täällä keskustelupalstalla on kiva olla aidosti uunona, välillä kyllä harmittaa kun "työminä" pääsee pilkistämään esiin.
Harvoin aito feminismi on miesvihasta lähtöisin. Viha ei ole voimana mietenkään rakentava. Räksyttävillä feministeillä into hiipuu varsin nopeasti. Lähipiirissäni olevilla feministeillä on useimalla toimiva parisuhde, miesten haukkumistakaan emme harrasta. Feminiteihin liitettäviä stereotypioita on useita, on hauskaa lukea täältäkin millainen "oikeasti" olenkaan.
"Yksinäistä on etenkin etätyöpäivinä ja tilastojen kesyttämis vaiheessa. Työni on myös äärettömän turhauttavaa, minäkin haluaisin nopeasti tuloksia."
;) Oma työni on pääsääntöisesti projektiluontoista ja tiedätkö mikä on aika erikoinen dilemma. Se, että uuden aloittaminen tyhjältä pöydältä vaatii hieman motivaatio moottorin ryypyttämistä (ei alkoholia) ja siitä huolimatta haluan saada meneillään olevan projektin mahdollisimman nopeasti valmiiksi. Asetan tai hyväksyn aika tiukan aikataulun ja aivan kun en ymmärtäisi, ettei työ tekemällä lopu.
"Välillä tekisi mieli ravistella, koko maailmaa oikein kunnolla."
No täällähän sitä on hyvä harjoitella.
"Minussa on hieman maailman parantajan ja matkasaarnajan vikaa, olet varmaan huomannut."
Maailmanparantajan ehkä, mutta tuosta saarnaajasta en oikein tiedä.
"Vammaisten kokema kohtelu on joskus sikamaisen huonoa"
Se on totta. Olen muuten työskennellyt kehitysvammaisten parissa joskus kauan sitten. Siitäkin on jotain kokemusta. Siinä hommassa ainakin voi sanoa, että alku aina hankalaa.
"Täällä keskustelupalstalla on kiva olla aidosti uunona"
Heh, niinhän se on …
"Feminiteihin liitettäviä stereotypioita on useita, on hauskaa lukea täältäkin millainen "oikeasti" olenkaan."
Itse olen muuttanut käsitystäni feministeistä ja stereotypiatkin alkavat hälventyä. Oletko muuten ollut tyytyväinen saamiisi arviointeihin?
Minäkin voin joskus piristää itseäni projekteilla. Nautin stressistä, niinpä jätän kaikki viime tippaan ja paahdan töitä sitten yötämyöten. Pöytäni ei ole koskaan tyhjä aina olisi tekemistä, projektit tulevat sitten lisäksi. Huvittelen myös opiskelemalla, olenkin lähes valmis seksiterapeutti. Valmistu en varmaan ko. hommaan koskaan. Opiskeleminen on mukavaa puuhaa.
Vammautuneita on monenlaisia, minä pääasiassa työskentelen aikuisena liikuntakykynsä menettäneiden parissa. Täysipäisiä ihmisiä ovat lähes poikkeuksetta kaikki ja systeemin pyöritettävissä. Ennakkoluuloinen suhtautumistapa on lisätaakka, se on kohtuutonta.
Lyhyesti feministeistä esittettyjä arviointeja on hankala kommentoida. Olemme, esim. myönteisen aborttikannanottomme vuoksi tappajia. Hupiahan erilaisten luonnehdintojen lukeminen on. Minä luulen että minusta oleva mielikuva on aika realistinen useamalla palstalaisella. Minua on aika harva arvioinutkaan. Olen täälläkin luonteeni mukaisesti hieman varautunut ja etäinen.
"Huvittelen myös opiskelemalla, olenkin lähes valmis seksiterapeutti."
Ihan hieno homma. Tuosta lauseiden asettelusta nousi lievä hymy huulilleni. Niin se taisi olla tarkoitettukin. Itse olen opiskelusta täysin samaa mieltä, eli että se on sekä hauskaa että hyödyllistä.
Millähän termillä nykyisin kutsutaan kehitysvammaista, jolla on synnynnäinen aivojen kehityshäiriö. Minä tulin heidän kanssaan hyvin juttuun, sopeuduin porukkaan :)
"Olen täälläkin luonteeni mukaisesti hieman varautunut ja etäinen."
Mitäs se tarkoitaa? Mielestäni olet asiallinen. Miten muuten suhtaudut huumoriin yleensä ja huumoriin tällä palstalla?
Minua on muuten viimeaikoina kuvailtu palstalla imeläksi ja varmaan joskus olenkin. Tiedän, että tällä palstalla ei ole tarkoitus flirttailla, mutta voisko sen mahdollisesti laskea huumorin piikkiin?
Cp- vammaisia on paljon eriasteisia. Synnäisistä aivovaurioista kärsiviä on monenlaisia. Lievastä liikuntavammasta aina vaikea-asteiseen aivojen toimintahäiriöön. Minäkin pidän cp- vammaisista, puhehäiriöisiä on joskus työlästä ymmärtää, useimiten vaivannäkö kuitenkin kannataa.
Asiallinen olen ja varautuneisuuteni näkyy lähinnä siinä, että vältän joitakin viestiketjuja, samoin en mielelläni osallistu keskusteluun, josta on avoin riita tulossa. Omaan aika kuivahkon huumorintajun joskun sitä pilkahtelee jopa viesteissäni, en kuitenkaan alleviivaile näitä vähiä vilkutuksiani.
Oletko imelä? Mikä mahtaa olla verensokerisi nykyään? Miksi palstalla ei voi flirttailla, sitä eivät Eniron säännöt kiellä? Flirtti on hauskempaa, kuin avoin nälvintä. Lisää leikkimielistä flirttailua ja vähemmän kettuiluja, palsta voisi muuttua siten varsin jännäksi.
"Asiallinen olen ja varautuneisuuteni näkyy lähinnä siinä, että vältän joitakin viestiketjuja, samoin en mielelläni osallistu keskusteluun, josta on avoin riita tulossa."
Olen tainnut huomatakin tuon, ettet juurikaan lähde riitelemään. Itse asiassa minäkin olen välttänyt sitä.
-----
Eli "se" lauseyhdistelmä oli siis huumoria ;)
-----
"Oletko imelä? Mikä mahtaa olla verensokerisi nykyään?"
;) Joku taisi puhua tuossa kuorrutuksesta, joten kai sitä sitten on veressäkin aika reippaasti ;)
"Lisää leikkimielistä flirttailua ja vähemmän kettuiluja, palsta voisi muuttua siten varsin jännäksi."
Ei sinua ainakaan pelkuriksi voi sanoa ;)[Vitsi]
Palstan naiset kuulemma suhtautuvat minuun epäluuloisesti. Minusta tuntuu, että sinä suhtaudut ihan normaalisti.
Olen samaa mieltä, että parempi pikku flirtti kuin verinen riita.
En ole huomannut naisten suhtautumisen muuttuneen epäluuloiseksi, tosin seurailen enemmänkin yleisiä linjauksia, kuin yksittäisiä kirjoittajia. Kovin henkilökohtaiseksi käyvä keskustelu on joskus hankalaa, innostuksissaan tulee kirjoitetuksi asioita, joita ei välttämättä julkisuuteen haluaisi. Minäkin olen huomannut täällä ihmisiä, joiden muisti on kadehdittavan hyvä. Törmään joskus vanhoihin mielipiteisiini ja aina se on yllättävää. Tosin olen varsin johdonmukainen, joten haittaa siitä ei ole. Minä panttaan kyllä tietoja, en siis lataa kaikkea tietämistäni, jos panttaaminen on vain mahdollista. Keskustelun jatkumisen kannalta näin kannatta joskus toimia, niinpä jätän osan tietämisestäni piiloon. En siis toimi avoimesti. Naisten väkivaltatutkimuksista keskusteltaessa vältin tosissani puhumasta sivu suuni. Keskustelu jatkuikin mielenkiintoisena varsin pitkään. Syyllistyin siis joskus totuuden vääristelyyn, kelju luonne kun olen.
Flirtti siis jatkukoon. Hauskaa on touhuiluistasi seurailla.
"Keskustelun jatkumisen kannalta näin kannatta joskus toimia, niinpä jätän osan tietämisestäni piiloon."
Tuo on muuten fiksu ja itse asiassa kohtelias tapa. Pitääkin painaa mieleen.
"Syyllistyin siis joskus totuuden vääristelyyn, kelju luonne kun olen."
:) No, konstit on monet tosin minulla on kyllä paha tapa uskoa mitä sitten sanotkin, paitsi tuota luonteen kuvausta.
Flirtti tai imelyys (heh) jatkuu, mutta silloin sen ei pitäisi haitata, jos osaa lukea sitä oikein, eli että se on osaltaan hyväntahtoista huumoria. Vihonviimeinen paikka tuossa pelissä mennä liian pitkälle on varmaankin Feminismipalsta. Jokuhan saattaisi kokea sen seksuaaliseksi häirinnäksi.
Totuutta vääristää nimenomaan tiedot jotka jätetään kertomatta. Ihmisillä on oikeus totuuteen, totuus sisältää myös keskusteluun liittyvät faktat. Panttaaja ei ole siis rehellinen. Muuten en näe tarpeelliseksi totuutta vääristillä, laiska kun olen.
Miksi feminismipalsta on vihonviimeinen paikka flirttailuun? Seksuaalisesta häirinnästä tuskin syytetään miestä, joka liehakoi: lihavia, rumia, karvaisia ihmisiä. Tämä palastahan on turvallisin paikka flirttiin. Ei kai kukaan halua meidän kanssa mennä liian pitkälle, vai mitä?
...se vaikuttanee ilmeisesti siten, että pätevöidyn professoriksi hitaammin kuin esim. ilman, jos tätä feministipalstaa ei olisi olemassa.
..ja pian joku pätevämpi naisenryökäle, joka ei vietä päiviään keskustellen feminismistä, ajaa edelle... Taitaa olla SALAJOUNI koko palsta!
...sen verran, että mun professuurin edessä on englanninkielisessä käyntikortissa sana "associate" - Suomessahan näitä ei ennee olekaan... ja pitäisi hankkia vielä kannuksia, että pääsisi "fulliksi".
Minun työelämässä etenemiseen on vaikuttanut feministisyys aika jännällä tavalla. Lasten ollessa pieniä hoidin heitä kotona, erinäisten työaika järjestelyjen ja mieheni loputtoman joustamisen avulla. Valinta oli omani. On vaikeaa sanoa kuinka ko. järjestelyt ovat urakehitykseeni vaikuttaneet. Miehelläni ei tälläiseen ratkaisuun olisi ollut mitään mahdollisuutta, hänen uransa olisi väistämättä kärsinyt. Olen joskus pohdiskellut rooliodotuksien vaikutusta meidänkin varsin tasa-arvoisessa perheessä. Meidän suhteessamme minulla on selvästi suurempi liikkumavara, kuin miehelläni. Odotusarvo on kuitenkin se, että mies tuo leivän pöytään ja minä särpimen. Minulla on vapaammat kädet esim. opiskella itseäni kiinnostavia aiheita. Opiskelun kun ei tarvitse olla välttämättä taloudellisesti tuottavaa.
...on nykyisin just tuo tilanne. Tosin arvostan rouvan aikanaan antamaa työpanosta lapsien kotihoidon eteen ainakin yhtä korkealle kuin omaa työtäni.
Joistakin töistä saa liksaa joistakin ei.
Nyt koetan sanoa hälle, että opiskelisi itseään kiinnostavan ja antoisan homman loppuun sitten... Minua alkaa tämä "ura" jo puuduttaakin... ei aina motivoi tehdä tutkimusta, jolla ei kuitenkaan mun tapauksessa useinkaan esim. pelasteta ihmishenkiä jne..
Uskon, että moni miesi on sillä kadehditulla "uralla" myös siksi,e ttä saa porukan pyöritettyä, ruokittua jne. Samoin kuin uranainenkin.
Minä oletan, että sitten kun rouva on esim. menestyvä yrittäjä tms. itseään kiinnostavassa hyvässä duunissa, että sitten vaikka itsekin vaihtaisin alaa ja hän saattaisi ihan hyvin tukea mun "opiskeluja" - jos lapset olisivat isompana sitten, niin siihen olisi varmaan pienemmälläkin palkallaan varaa?
on yllättävän runsaasti pilkkuvirheitä ja muita erikoisuuksia suomen kielen kirjoittamisessa...
Hiukan ihmetyttää Narin tekstit muutenkin. Jaa että oikein on pätevöitymäisillään professoriksi. Saattaahan se olla tottakin: selittää samalla minulle erinäisiä asioita yliopistolle töihin hinkuvista....
...miten salajounet vaikuttavat mun rosessiin :-)
Ainakin herääminen on helpompaa nyt kun edessä on aina uusi kiintoisa päivä feministinä.
Feminismi tarkoittaa minulle kohtalonuskosta ja välinpitämättömyydestä luopumista.
Puutun sukupuoliseen syrjintään eli seksismiin aktiivisesti tai passiivisesti, tilanteesta riippuen.
Kun olin ostamassa siskonpojalle hänen toivomaansa paitaa, myyjä huomautti lapsen kuullen, että paita "on kylläkin tyttöjen mallia". Minähän en tätä "kuullut", vaan marssimme kylmäverisesti toiselle kassalle. Mikä helvetin tyttöjen malli - onko kolmevuotiailla jo isotkin rinnat? Poika piti väristä ja oli toivonut juuri sitä paitaa. (Homohan lapsesta tietysti tulee niiden koristekirjailuiden takia.)
Toisaalta olen ottanut hatkat työpaikoista, joissa sukupuolierottelu on selvää. Kirjaimellisesti lainvastaista syrjintää on tietenkin äärimmäisen vähän, koska rakenteet ovat syvemmällä. Tällä hetkellä opiskelen, mutta kun olen valmis, kiipeän katsomaan miten korkealla (tai matalalla) se katto oikein on. Teen myös töitä opintojen ohella, mikä joustava ratkaisu on todennäköisesti naisille helpompi kuin miehille, kuten Tittelityy viittasi.
Feminismi ei ole vaikeuttanut keskittymistä työhön vaan pikemminkin terävöittänyt havaintoja, oppimista ja tekemistä.
Olen kanssasi aivan samaa mieltä. Vaatteisiin liittyvänä myös "tyttöjen värit" ja "poikien värit". Hah, missäs niin sanotaan? Ellei sitten jotkut "asiantuntijat" käy julistamassa totuutena "väärien" värien, kuten myös varmaan koristekirjailujen poikalapsille ja autonkuvien tyttölapselle, vaarallisesta vaikutuksesta lapsen psyykkiselle tasapainolle ja normaalille kehitykselle. No, asiat ei muutu ellei vaihtoehtoisia toimintamalleja ruohonjuuritasolla viedä käytäntöön, niinkuin sinäkin teit. Laajensit poikasen maailmankuvaa ja käsitystä tavoitteiden saavuttamisesta siitä mitä se olisi em. seksismin jäljiltä.
Vanhat sukupuoliroolit näkyvät mitä eriskummallisimmissa paikoissa. Mutta tulta päin omalla toiminnalla. Pienistä asioista suuri meri.
...halusivat ja saivat pienenä vaaleanpunaiset kumpparit. Niillä oli ihan yhtä hyvä syöksyä mahalleen kuralätäkköön, kuin mustillakin.
Nyttemmin ovat koulussa kuulleet, että se on "tyttöjen" väri. Sääli... koska esim. mulle asialla ei ole tuommoista sävyä.
Minä ostan usein vaatteeni miesten osastolta.
Minun kroppaan ne istuu paremmin.
Ei ole onneksi kukaan siitä vielä tullut sanomaan :o)
Muuten: miesten tuoksut (tai siis miehille myytävät tuoksut!) on parempia. Ei niin imeliä kuin naisten, vaan metsän, pihkan ja nahkan aromeja.
Sitten olen huomannut että miehille myydään laadukkaampia kaulahuiveja halvemmalla. Tosin väreissä ei ole paljon valinnanvaraa.
"Nyttemmin ovat koulussa kuulleet, että se on "tyttöjen" väri."
Jotkuthan perustelevat sukupuoliväreissä pitäytymistä sillä, että lasta voidaan kiusata. Eihän se ole kuin kaameaa fatalismia ja kurjan kokemuksen aikaistamista: pettyy lapsi siihenkin ettei osteta sitä paitaa tai niitä kumppareita joita hän toivoisi. Ja mikään ei koskaan muutu. Valitsemalla toisin saadaan ainakin työnnettyä myöhemmäksi näiden hegemonioiden omaksumisikää kunnes ne ehkä katoavat kokonaan.
on kyllä ihania.
Vielä olen jättänyt ne kuitenkin kaupan hyllylle.
En mieheksi halua muuttua.
:o)
Hei Nuttuliini
No entäs ne ihan oikeat miehiset tuoksut ;))) Feromonit ja vähän muutkin ...
Hei pepe!!
Ja ihan tahallas tuon teit!!!!
Kiusaat toista, joka ei ole miestä nähnytkään piiiiiittttttkkkkäääään aikaan!!!!
:D
No voi pahus. Minäpä kerron. Kainalot haisevat ... päivän käytetty dödö ja vieno hien tuoksu ... ;) Enpä taida kertoa enempää.
Pitäisiköhän mennä suihkuun?
Vois olla paikallaan itse kunkaisellekin...
... kainalotkin "tuoksuvat" hyvälle ;) Puolin ja toisin.
Itse olen päätynyt aikoinaan sellaisiin värivalintoihin, jotka eivät olleet selkeästi kummankaan sukupuolen. Tyttö punainen, poika sininen, ja minä kuollut! :(
Minullakin on yhdet miesten farkut. En pidä korkealle nousevista housujen liitingeistä, eikä minulla ole niin suurta pers... eikä reittä kuin moniin naisten malleihin kuuluu. Suorat housun mallit yleensäkin ovat minulle istuvimmat. Jotkut miesten "säkkimäiset" paidat ovat kivoja ja kun niihin silkkipainolla kirjailee kuviointia, niin yksilöllisyyttäkin löytyy. Nykyään on vain vähän aikaa, eikä näpertelylle siitä riitä juuri lainkaan.
Heti aamulla kun kello soi ja vituttaa herätä, muistan vihata miespuolista esimiestäni, saatana lasikatto estää minua ylenemästä hyvävelikerhon jäseneksi...
Kun viha meinaa laantua, läpsin itseäni kasvoihin kuin sumopainijat (sen tosin olen näköinenkin) ennen ottelua suuttuakseni miehille lisää. Sitten olenkin valmis lähtemään suojatyöpaikkaani työvoimatoimistoon.
Työkkärissä käy työttömiä miehiä joita tietenkin syyllistän työttömyydestään ja epään huvikseni muutamalta työttömyyskorvauksenkin.
Naispuoliset työttömät ovat tottakai olosuhteiden, miesvaltaisen yhteiskunnan uhreja joille sydämenasianani on etsiä kaikki mahdolliset yhteiskunnan tuet käyttöön.
Taukoja pidän toki töissäni usein etten rasittuisi liikaa, siinä pullakahvilla istuessani juoruan meheviä perättömiä juoruja työkavereista, naapureista, ihan kenestä vaan muiden feministitovereideni kanssa. Lisäksi toki vaihdamme miesvihamielisiä tarinoita keskenämme.
"Työ"päivän päätteeksi menen nostamaan kelalta tukia, valittamaan ettei pihalle huvin/urheilun/jännityksen vuoksi potkimani paskaukko maksa elatusmaksuja sieltä veneen alta, vähästäpä menee motivaatio elämään jos ei kestä sitä että vaimo livauttaa pienen valkoisen emävalheen eroprosessissa pilaten miehen maineen täydellisesti jonka takia mies menettää työpaikkansa, asntonsa, kaiken. Saisi olla onnessaan kun sai pitää henkensä!
Päivän jälkeen on vuorossa harrastusten aika, pidämme kokouksia työpaikkamme feministiporukan kanssa, suunnittelemme tarkoitushakuisia, yleistä mielipidettä "sopivaksi" muokkaavia, aatettamme edistäviä kirjoituksia eri lehtien yleisönosastoille, sopivan skandaalinkäryisiä "tutkimuksia" muihinkin tiedotusvälineisiin, mietimme miten parhaiten saisimme maksimaalisia skandaaliuutisia miesten negatiivisista puolista ja tällaista kaikkea kivaa pientä plikkojen puuhastelua.
Kokouksemme päättyy monesti hurjiin lesbo-orgioihin jonka vuoksi pidän kokouspaikkamme salassa.
Harrastukset tuntui niin mukavalta... uuh... jea beibi... köh, ajankäytöltä että taidankin käydä hakemassa sairaslomaa huomiseksi itselleni, koska olen nainen ei tarvii kun vähän vihjaista kunnan työterveyslääkärille niin jopa ropsahtaa sairaslomaa montapäivää. Olisi kivempaakin tekemistä huomiseksi kun töitä, vaikkapa... öh, miettiä miehille mahdollisimman vahingollisia väitteitä seuraavaan feministikokoukseen.
Illalla kotiin päästyäni ja lapseni päiväkodista (kunnallisesta päiväkodista tietenkin, mahdollisimman suuri veronmaksajien kuppaus) haettuani viihdytän tytärtäni kertoilemalla hänelle miesvihamielisiä satuja, keinuttelen häntä pumpuliin vuoratussa kehdossa ja kun hän on nukahtanut, rojahdan sohvalle katsomaan realitysarjaa nimeltä kauniit ja rohkeat.
Illalla vielä ennen nukkumaan menoa kiroan miehet huvin vuoksi alimpaan helvettiin, täytyyhän sitä miesvihaa pitää yllä.