Minua on jo pitemmän aikaa ihmetyttänyt ja surettanut kristittyjen keskinäiset kiistat Suomi24 sivuilla. Toki keskustelua pitääkin käydä ja meillä ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Ongelmana koen keskustelijoiden tylyyden ja kovuuden asioista kyseleviä tai eri opinkappaleita korostavia kohtaan. Miltä meidän keskustelumme näyttää ateistin tai Jeesuksen rakkautta etsivän silmissä? Voimmeko voittaa rakkaudella puolellemme epäileviä ja heikkoja? Vai lyttäämmekö ja karkotammeko nekin jotka arkana etsivät Herraa? Toivon ja rukoilen että oppisimme kohtaamaan ihmiset Jeesuksen tahdon mukaisesti ja voisimme pitkämielisesti ja lempeästi opastaa niitä jotka hapuilevat. En itse ole synnitön enkä hyvä. Rukoilenkin Herran armoa myös itseäni kohtaan ja että voisin elämässäni olla siunaukseksi läheisilleni. Kunpa Kristuksen rakkaus saisi vaikuttaa meissä että oma tärkeilymme ja itsekeskeisyytemme vähenisi ja voisimme toimia niin kuin oikein on. Siunattua kesää kaikille!
Rakkaudetonta kiistelyä?
H4rr1
898
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minäkin olen kirjoitellut palstoilla melko ahkerasti viimeisten vuosien aikana. Koen jollakin tapaa tehtäväkseni seurailla näitä, tosin suurimmaksi osaksi törkypalstoja. Olen yrittänyt laittaa asiallisia kommentteja ja motiivini ei ole väitellä tai lietsoa riitaa. Näitä palstoja lukee kaikenlaisia ihmisiä ja on se huono juttu, jos ei ole ollenkaan uskovaisia kommentoimassa ja tekemässä aloituksia. Ei tämä ole kaikkea hommaa ja ilman Jumalan antamaa intoa, ei kannata Suomi24-palstoille uskovaisen tulla.
Anteeksi, jos olen epäonnistunut tehtävässäni ja kyllä sitä välistä sortuu asiattomaan tyhjän jankutukseen ja jopa kinasteluun. Ja varsinkin kun aika suorasanainen ja impulsiivinen luonne on. Toisaalta ei näitä kirjotuksia jaksa jäädä koivin pitkäksi aikaa märehtimään ja mielessään vatvomaan. Kirjoittaa ja se on sitten siinä.
Vihollinen ei ole kesälomalla Suomi24-palstojenkaan kohdalla.
Paljon kun kommentoi niin saattaahan sitä tunteet kuohahtaa esille joskus turhan äkäisesti. Tärkeintä lienee että yrittää parhaansa ja ettei ainakaan tahallaan ole ilkeä. Totta myös ettei liikaa kannata jäädä kaikkia Suomi24-kirjoituksia märehtimään. Toki muistan parin vuoden takaa viestin jossa täysin tuntematon uskova linkitti minulle videon joka oli vastaus suoraan sen hetkiseen tilanteeseeni.
Siunattua kesää myös sinulle.
Tartuit tärkeään asiaan, kiska olemme se viides evankeliumi kaikkialla missä liikumme. Joten kyllä sillä on merkitystä, mitä teemme. Millaisen kuvan annamme kristityistä, kutsummeko luo, vai karkoitammeko etäälle .
Kiitos paljon. Asia on viime aikoina ollut vahvasti sydämelläni. Ettemme karkoittaisi niitä jotka hapuilevat. Itsekin olen ollut huonona esimerkkinä uskovasta mutta Herran armosta saanut pyrkiä parempaan.
Juuri näin. Armoon turvaten ja viisautta anoen hapuilemme eteen päin. Hebr.4: 14. Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
15. Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
16. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.
Amen. Kunnia Herralle!
Ihana aloitus,kiitos! Paljon on kiistelyä ja turhaa kinaamista milloin mistäkin ja ilkeilyäkin. Mutta olen rukoillut,että Totuuden Henki johdattaisi ja varjelisi pahasta. Liikaa on riitaa ja suoranaista vihaa. Ehkä se on Lopunajan merkki,että rakkaus on kylmennyt . Ja paljon on varoittelua eksytyksistä. Kertokaa,mitä Jeesus on tehnyt! Hänhän on meidän uskomme alkaja ja täyttäjä! Ja hänen tulonsa lähestyy. Jeesus sanoo. SIITÄ KAIKKI TUNTEVAT TEIDÄT MINUN OPETUSLAPSIKSENI,ETTÄ TEILLÄ ON KESKINÄINEN RAKKAUS!!
Samaa olen miettinyt rakkauden kylmenemisestä kuin mitä kirjoitit. Varmaan yksi ajan merkeistä. Mutta kun rukoilemme Herraa ja turvaamme Kristukseen niin emme ole enää oman voimamme varassa vaan Jumalan rakkaudesta riittää meillekin. Saamme olla kiitollisella mielellä.