...Neuvostoliitossa 1920-1930-luvuilla kuuluisa eläintieteilijä Peter Manteifel esitti idean hirvien kouluttamisesta sotatarkoituksiin.
Hirvenvasoja totutettiin syntymästään lähtien ihmisiin ja laukausten ääniin.
Lopulta kokeilu epäonnistui, mutta eräiden lähteiden mukaan puna-armeija kesti talvisodan alun juurikin hirvien ansiosta.
Yksi hirvien kouluttamisen vaikeimmista haasteista oli totuttaa hirvet laukausten ääniin.
Viime vuonna ovensa avanneessa Huuhkanmäen sotahistoriallisessa museossa ei ole vielä kovin paljon kävijöitä. Suoraan kallion sisään rakennettu museo sijaitsee Venäjällä muutaman kilometrin päässä Lahdenpohjan kaupungista.
- Tosin sen jälkeen, kun suomalaismedia alkoi kirjoittaa museostamme, kävijämäärä on kasvanut huomattavasti. Suomalaisia turisteja on alkanut tulla joukoittain, yksi museon työntekijöistä,Elvira Simasheva, kertoo Iltalehdelle.
Suomalaisturistien suosio on ymmärrettävä, sillä Karjalan tasavallassa sijaitseva museo on vain kivenheiton päässä Suomen rajasta.
Museon kenties hämmästyttävin löytö ovat kuvat sotahirvistä, joita puna-armeija koulutti 1930-luvulla ennen Suomen talvisotaa.
Museon lähteissä lukee, että jo 1920-1930-luvuilla kuuluisa neuvostoliittolainen eläintieteilijä Peter Manteifel esitti idean hirvien kouluttamisesta sotatarkoituksiin. Hirvet soveltuivat hevosia paremmin vähän asuttuihin, soiden ja metsien ympäröimiin taistelualueisiin, joilla hevoset yksinkertaisesti uppoaisivat lumeen. Lisäksi hirven jalanjäljet eivät herättäisi vastustajan huomiota, toisin kuin hevosen jalanjäljet.
Manteifelin kirjoittaman raportin mukaan hirvien käyttäminen sodassa oli hyvä ajatus, koska ne kykenivät kulkemaan vaikeakulkuisessa ja lähes läpäisemättömässä maastossa, kantamaan hyvin painavia lasteja ja niitä pystyi ruokkimaan helposti matkan varrella.
Yli tuhat sotahirveä
Vuosina 1932-1937 Volossovan piirin erikoiseläintarha numero 3:n noin sata työntekijää onnistui tekemään lähes mahdottomasta mahdollisen. Hirvenvasoja totutettiin ihmisseuraan jo hyvin varhain ja erikoistekniikan avulla heitä koulutettiin tottelemaan tiettyjä käskyjä.
Erikoiseläintarhan johtajaksi nimitettiin Mihail Gluhov, joka oli nuori, mutta ikäisekseen jo hyvin kokenut eläintieteilijä.
Gluhovin tekemien muistiinpanojen mukaan yksi hirvien kouluttamisen vaikeimmista haasteista oli totuttaa hirvet laukausten ääniin. Sitä varten hirvenvasojen lähellä ammuttiin päivittäin laukauksia, joiden määrä kasvoi asteittain.
Kouluttajat käyttivät myös eläinten erinomaista kuuloa hyväkseen ja opettivat hirviä erottamaan venäjän ja suomen kielessä käytettyjä erilaisia intonaatiotasoja. Ne osoittautuivatkin varsin taitaviksi ja erottivat suomen kielen jopa noin kilometrin päästä.
Simashevan mukaan vuonna 1939 koulutettuja sotahirviä oli jo yli 1 500. Samaan aikaan myös sotaratsuväki kävi hirvillä ratsastamisen erikoiskoulutuksessa.
- Eräiden lähteiden mukaan ensimmäisinä talvisodan jälkeisinä vuosina suomalaiset metsästäjät olivat aivan pelosta sekaisin, kun he metsästyskauden aikana törmäsivät oudosti käyttäytyviin hirviin. Hirvet eivät huomioineet aseiden laukauksia millään tavalla, vaan hyökkäsivät raivokkaasti metsästäjien kimppuun, kun ne kuulivat suomenkielistä puhetta, Simasheva sanoo.
Kokeilu epäonnistui
Vaikka hirvillä olikin sotaeläiminä kiistattomia etuja hevosiin verrattuna, niillä oli yksi puute, jonka vuoksi Neuvostoliiton kokeilu jäi pelkästään kokeilun asteelle.
Hirviä ei lukuisista yrityksistä huolimatta onnistuttu opettamaan kulkemaan isoissa laumoissa, minkä vuoksi Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin visio isoista hirvilaumoista sodassa jäi haaveeksi.
Vuonna 1939 alkaneessa talvisodassa hirviä kuitenkin käytettiin taisteluissa, ja monien venäläisten lähteiden mukaan neuvostoliittolaiset kestivät sodan alun juurikin hirvien ansiosta. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliiton ja Saksan välisten taisteluiden alettua osa hirvistä lähetettiin Valko-Venäjälle, mutta suurin osa jäi säilytykseen erikoiseläintarhaan. Yksi saksalaisten ohjuksista kuitenkin osui silloisen Leningradin lähellä sijaitsevaan erikoiseläintarhaan ja se paloi maan tasalle.
Osa hirvistä onnistui pakenemaan läheisiin metsiin, mutta sotatarkoituksiin niitä ei enää sen jälkeen..."
Hirvenvasoja totutettiin syntymästään lähtien ihmisiin ja laukausten ääniin.
Lopulta kokeilu epäonnistui, mutta eräiden lähteiden mukaan puna-armeija kesti talvisodan alun juurikin hirvien ansiosta.
Yksi hirvien kouluttamisen vaikeimmista haasteista oli totuttaa hirvet laukausten ääniin.
Viime vuonna ovensa avanneessa Huuhkanmäen sotahistoriallisessa museossa ei ole vielä kovin paljon kävijöitä. Suoraan kallion sisään rakennettu museo sijaitsee Venäjällä muutaman kilometrin päässä Lahdenpohjan kaupungista.
- Tosin sen jälkeen, kun suomalaismedia alkoi kirjoittaa museostamme, kävijämäärä on kasvanut huomattavasti. Suomalaisia turisteja on alkanut tulla joukoittain, yksi museon työntekijöistä,Elvira Simasheva, kertoo Iltalehdelle.
Suomalaisturistien suosio on ymmärrettävä, sillä Karjalan tasavallassa sijaitseva museo on vain kivenheiton päässä Suomen rajasta.
Museon kenties hämmästyttävin löytö ovat kuvat sotahirvistä, joita puna-armeija koulutti 1930-luvulla ennen Suomen talvisotaa.
Museon lähteissä lukee, että jo 1920-1930-luvuilla kuuluisa neuvostoliittolainen eläintieteilijä Peter Manteifel esitti idean hirvien kouluttamisesta sotatarkoituksiin. Hirvet soveltuivat hevosia paremmin vähän asuttuihin, soiden ja metsien ympäröimiin taistelualueisiin, joilla hevoset yksinkertaisesti uppoaisivat lumeen. Lisäksi hirven jalanjäljet eivät herättäisi vastustajan huomiota, toisin kuin hevosen jalanjäljet.
Manteifelin kirjoittaman raportin mukaan hirvien käyttäminen sodassa oli hyvä ajatus, koska ne kykenivät kulkemaan vaikeakulkuisessa ja lähes läpäisemättömässä maastossa, kantamaan hyvin painavia lasteja ja niitä pystyi ruokkimaan helposti matkan varrella.
Yli tuhat sotahirveä
Vuosina 1932-1937 Volossovan piirin erikoiseläintarha numero 3:n noin sata työntekijää onnistui tekemään lähes mahdottomasta mahdollisen. Hirvenvasoja totutettiin ihmisseuraan jo hyvin varhain ja erikoistekniikan avulla heitä koulutettiin tottelemaan tiettyjä käskyjä.
Erikoiseläintarhan johtajaksi nimitettiin Mihail Gluhov, joka oli nuori, mutta ikäisekseen jo hyvin kokenut eläintieteilijä.
Gluhovin tekemien muistiinpanojen mukaan yksi hirvien kouluttamisen vaikeimmista haasteista oli totuttaa hirvet laukausten ääniin. Sitä varten hirvenvasojen lähellä ammuttiin päivittäin laukauksia, joiden määrä kasvoi asteittain.
Kouluttajat käyttivät myös eläinten erinomaista kuuloa hyväkseen ja opettivat hirviä erottamaan venäjän ja suomen kielessä käytettyjä erilaisia intonaatiotasoja. Ne osoittautuivatkin varsin taitaviksi ja erottivat suomen kielen jopa noin kilometrin päästä.
Simashevan mukaan vuonna 1939 koulutettuja sotahirviä oli jo yli 1 500. Samaan aikaan myös sotaratsuväki kävi hirvillä ratsastamisen erikoiskoulutuksessa.
- Eräiden lähteiden mukaan ensimmäisinä talvisodan jälkeisinä vuosina suomalaiset metsästäjät olivat aivan pelosta sekaisin, kun he metsästyskauden aikana törmäsivät oudosti käyttäytyviin hirviin. Hirvet eivät huomioineet aseiden laukauksia millään tavalla, vaan hyökkäsivät raivokkaasti metsästäjien kimppuun, kun ne kuulivat suomenkielistä puhetta, Simasheva sanoo.
Kokeilu epäonnistui
Vaikka hirvillä olikin sotaeläiminä kiistattomia etuja hevosiin verrattuna, niillä oli yksi puute, jonka vuoksi Neuvostoliiton kokeilu jäi pelkästään kokeilun asteelle.
Hirviä ei lukuisista yrityksistä huolimatta onnistuttu opettamaan kulkemaan isoissa laumoissa, minkä vuoksi Neuvostoliiton johtajan Josif Stalinin visio isoista hirvilaumoista sodassa jäi haaveeksi.
Vuonna 1939 alkaneessa talvisodassa hirviä kuitenkin käytettiin taisteluissa, ja monien venäläisten lähteiden mukaan neuvostoliittolaiset kestivät sodan alun juurikin hirvien ansiosta. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliiton ja Saksan välisten taisteluiden alettua osa hirvistä lähetettiin Valko-Venäjälle, mutta suurin osa jäi säilytykseen erikoiseläintarhaan. Yksi saksalaisten ohjuksista kuitenkin osui silloisen Leningradin lähellä sijaitsevaan erikoiseläintarhaan ja se paloi maan tasalle.
Osa hirvistä onnistui pakenemaan läheisiin metsiin, mutta sotatarkoituksiin niitä ei enää sen jälkeen..."
Vastaukset 1
Vanhimmat
..noo, olihan amerikkalaisilla lepakkopommit, delfiini pommit, myös koiria käytettiin Neuvostoliitossa tankkipommeina.
Mutta, Neuvostoliiton armeija oli maailman nykyaisimmin aseiden varustettu valtava armeija, kuten nytkin!
Vihollisen visioita ei saa ali-arvioida vaan miettiä, mikä tarmo heillä onkaan....