Savon Sanomissa oli haastateltu useita satunnaisia herättäjuhlille osallistujia. Monet heistä sanoivat etteivät he usko Jumalaan. Eräs sanoi: En ole uskovainen olen körtti.
Mikä ero on siis uskovaisella ja körtillä ? Miksi Jeesukseen uskominen on körteille niin vaikeaa ?
jJeesus itse sanoo: Ei kukaan pääse Isän luo taivaaseen kuin minun kauttani. Ja joka kieltää minut ihmisten edessä, hänet minä kiellän Isäni edessä joka on taivaassa. Näin vakavasta asiasta on kysymys, jos ei haluaa tunnustaa uskoaan ihmisten edessä.
Siis Jeesuksen ristinkuolema ja siihen uskominen meidän syntisten puolesta on ainut portti pyhään kaupunkiin taivaaseen. Sinne ei pääse ketään epäpyhää, siis sellaista jota Jeesuksen veri ei ole puhdistanut synneistänsä.
Mikä ero on siis uskovaisella ja körtillä ? Miksi Jeesukseen uskominen on körteille niin vaikeaa ?
jJeesus itse sanoo: Ei kukaan pääse Isän luo taivaaseen kuin minun kauttani. Ja joka kieltää minut ihmisten edessä, hänet minä kiellän Isäni edessä joka on taivaassa. Näin vakavasta asiasta on kysymys, jos ei haluaa tunnustaa uskoaan ihmisten edessä.
Siis Jeesuksen ristinkuolema ja siihen uskominen meidän syntisten puolesta on ainut portti pyhään kaupunkiin taivaaseen. Sinne ei pääse ketään epäpyhää, siis sellaista jota Jeesuksen veri ei ole puhdistanut synneistänsä.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Körtit ovat omaksuneet vain "körttiläisen tapakulttuutin", vähän samalla tavalla kuin lestadiolaiset. He eivät ole uskossa Herraan Jeesukseen, joten ei heitä voi oikein sanoa kristityiksi.
Hehän eivät anna arvoa edes Raamatun Sanalle.
He ovat kristittyjä. Se miten "uskovainen" kukin on, lienee ikävää karsinointia ja muiden väheksymistä.
' Pyhään kaupunkiin, taivaaseen....'
Ja toisaalla tämä sanoo, "Valtakunta on teidän sisäpuolella ja ulkopuolella mutta te ette näe sitä. "
Ettehän te näe, koska te odotatte ja pelkäätte kuolemaa.
Keitä ovat körtit? Mikä on heidän opetuksensa sisältö? Nuo asiat pitäisi tietää ennen kuin voi arvioida oikeastaan mitään.
Wikipediakin neuvoo.
Körtit ovat yksi vanhimpia herätysliikkeitä suomessa. Hyvä artikkeli, josta löytyy mm. tämä:
”Evankelioivan ratkaisukeskeisen kristillisyyden aktiivisuuden takia suomalaisille ovat käyneet tutuiksi sellaiset käsitteet kuin uskoontulo, uskossa oleminen, Jeesuksen löytäminen ja taivaaseen pääseminen. Körttiläiset puhuvat kilvoituksesta, murhehuoneesta, armon ikävästä, alatiestä ja veisuusta.”
”Körtit puhuvat myös omintakeisin verbein: me huudamme, huokaamme tai sairastamme Jumalalle. Ne ovat kirkossa vieraampia tapoja puhua uskosta.”
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/korttilaisyys-on-kaipausliike
Erittäin hyvä ketju, jossa körtti vastaa kysymyksiin:
https://www.demi.fi/keskustelut/syvalliset/kysy-korttilaiselta#.WWc4Y-k3WUk
Siionin virret ja Paavo Ruotsalainen ovat varmaan tunnetuinpia juttuja.
Tunnen körttejä, erään papinkin ja he ovat mukavaa väkeä.
Mutta miksi körtit eivät voi tunnustaa uskoaan Herraan Jeesukseen?
Sanoihan Jeesus: Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaassa"!
Mukavuus ei aina ole tae uskosta.
Körtit ovat minulle jollain tavalla tuttuja. Keskikoulussa luokalllani ole körttityttö ja hän teki olemuksellaan minuun suuren vaikutuksen. Hänen vanhempansa käyttivät vielä körttipukkua seiskytluvulla. Olen ollut kerran körttiseuroissa ja jos siitä voi jotain päätellä, he ovat hartaita uskovia.
Kun itse olen yhteiskristillinen, uskon että eri kristillisissä liikkeissä on uskovia, jotka ovat veljiäni ja sisariani, minun perheväkeäni. En näe uskovien rajoittuvan jonkun tietyn seurakunnan rajojen sisäpuolelle.
Kiitos muuten linkistä, oli mielenkiintoista lueskella.
Miten heidän mielestäsi pitäisi uskonsa tunnustaa, että heidät voisi katsoa uskoviksi?
Eerikalle:
"Sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room10
"Tunnen körttejä, erään papinkin ja he ovat mukavaa väkeä."
>>> Kyllähän ihminen voi olla "mukava" vaikka se olisi saatananpalvojakultin jäsen. Mutta sinun mielestäsi kaikki sellaiset ovat "mukavia" jotka eivät ojenna sinua harhoistasi ja antavat sinun kävellä sokeana kohti kuolemaa.
Niin tunnen tuon kohdan. Mitä käytännössä tarkoittaa suun tunnustus mielestäsa? Ja miten ilmenee se, että körtit eivät tunnusta?
Aika ilkeästi annat väärää todistusta lähimmäisistäsi!
Hartaita kristittyjä siellä on paljon. Mutta heidän kanssaan voi keskustella aivan oikeasti, eikä tarvitse pelätä tuollaisia hyökkäyksiä, mitä sinä tunnut nyt harrastavan.
Yksinkertaisesti uskottuna kertoa uskovansa Jeesukseen omana henkilökohtaisena Vapahtajana. Siinä se on , mutta taita olla olla aika vaikeaa. Aloittajan esimerkki ei todista sitä.
Nuori sanoi ko. lehtihaastattelussa : En ole uskovainen , olen körtti. Niin, miksi hän ei voi, tai saa sanoa: Olen Jeesukseen uskova nuori. Se selkeyttäisi asiaa.
Aikoinaan laulaja jaakko Löytty sanoi haastattelussa, ettei keneltäkään saa kysyä henkilökohtaista uskoa. -Miksi ei ? Jos ei elä uskolle vieraana, miksi ei saisi todistaa ?
Körtit kaihtavat käyttämästä uskovais-sanaa. Se on heidän hengellisessä kulttuurissaan vieras. Uskossa he ovat älkää siitä huoliko.
Jahas. Siis humanismillako taivaaseen ? Se on kaukana kristinuskosta. Odota odota kunnes kuolema erottaa. Sitten on myöhäistä huutaa Jeesuksen puoleen. Kuitenkin vain Jeesus pelastaa.
Humanistiset saarnat eivät kiinnosta kirkkoon tulemaan. Siksi kirkossa käynnit harvenevat.
Humalaiset saarnat ovat täyteen kurkkuun kiljun taa
OSA I
Körttiläisyydestä pitäisi oikeastaan kirjoittaa aika laajasti ja monipuolisesti että siitä voisi antaa hyvän yleiskuvan. Itse olen elänyt suurimman osan elämääni vahvalla körttialueella, tunnen lukemattomia körttejä, aktiivisia ja passiivisia. Tunnen ja olen tuntenut myös monia körttipappeja tai sellaiseksi itseään mieltäviä, olen käynyt vuosikymmenien aikana paljon heidän seuroissaan, tutustunut laajasti liikkeen historiaan ja opinpainotuksiin jo siksikin että oma hengellinen kotini, evankelisuus on erkaantunut tästä liikkeestä ja meillä on siten paljon yhteistäkin historiaa.
Körttivirret ovat hyvin tuttuja ja hyllystäni löytyy siioninvirsistä sekä useita laulukirjoja että myös nuottipainos. Omistan W.Malmivaaran, N.G.Malmivaaran, P.Ruotsalaisen, Kareksen ym. monia monia teoksia joita olen lukenut, lisäksi näitä körttien suosimia "Hunajanpisaroita" yms. Katson siis tuntevani liikettä keskivertoa paremmin ulkopuolelta ja myös jonkib verran sisäpuolelta.
Körttiläisyys on vähän vaikea yhtälö selvitettäväksi asiaa tuntemattomalle sillä nykyisin se ei ole millään lailla tunnustuksellisesti heterogeeninen, siltä puuttuu ns. ominaispiirteet, tai niistä on enää jäljellä vain varjo. Kun toisaalta herännäisyys syntyi, oli se vahvaa vanhapietististä liikehdintää jossa painotettiin kovasti hengellistä heräämistä, varoiteltiin suruttomuudesta ja vaadittiin armonjärjestyksen omakohtaista kokemista, eli ihan sitä samaa mitä nykyään uuspietistiset viidesläiset liikkeetkin tekevät. Uuspietismi ja vanhapietismi eivät tässä suhteessa eroa toisistaan muutoin kuin että uuspietismissä on mukana vapaiden suuntien oppeja joita vanhapietistit eivät tunteneet kuten kiliasmi, siionismi, ratkaisuoppi jne.
Vanhapietistinen (alkuperäinen) körttiläisyys oli siis erittäin takakireää ja nykyisin katsottuna ultra-ahdasmielistä vaatimus-kokemus-uskoa jossa kyseltiin Ukko-Paavon tavoin: "onko taivaspassi kunnossa?" -tällä tarkoitettiin samaa kuin että oletkos uskossa?, Onko taivasasiat kunnossa? Toisaalta tällainen vanhapietistinen kireys kuitenkin toimi herätyksen airuena niin että tapahtui yksi Suomenmaan suurimpiin kuuluvista elonkorjuusta Jumalan vilja-aittoihin, kaikesta puutteellisuudestaan huolimatta.
Armon korostaminen ei ollut keskiössä, vaan herätyksessä jopa vaadittiin autuuden ehtoina tuntuvia kokemuksia syntisyydestä eli ns. armonkerjäläisyydestä. Paavo Ruotsalaisen oppiin sisältyi vahvasti näkemys että ihmisen täytyy valmistaa itseään kilvoittelemalla vastaan ottamaan Jumalan armon:
”Se joka tahtoo Jumalaa rukoilla oikiassa järjestyksessä, hänen pitää ensisti sisällisen parannuksen kautta tulla Kristuksen tykö ja saada Hänen henki ja elämä, voima ja valkeus. Siinä voimassa vasta hän on sovelias lankeemaan Herran eteen; sitte vasta hän taitaa ilman synnitä polvillaan pitää rukouksia Herran edessä ja ne rukoukset vasta ovat Hänelle otolliset” (P. Ruotsalaisen kirjeet, Pietar Johan Ikoselle 1832)
Tämä oman syntisyyden kokemuksen kaivaminen ja vaatimus sen tuntemisesta oli keskiössä herännäisyyden valtauomassa ja se juuri on asia joka on lähes ainoana piirteenä jäänyt jäljelle vanhasta körttiläisyydestä nykyaikaan, tosin hieman jalostettuna ja nykyajallemme paremmin muotoiltuna. Armon kerjäläisyys, syntisyyden kokemus, ihmisen mitättömyys on nykyajan körttiläisyydessä muotoutunut ilmaisuiksi kuten ”vaatimattomuus ja uskosta kerskailemattomuus”.
JATKUU...
JATKUU:
Tässä on menty jopa niin pitkälle että kun vanhassa körttiläisyydessä vielä oli edes töin ja tuskin mahdollista löytää armo ja rauha ankaran ja pitkällisen kilvoittelun ja suremisen palkkiona, nykykörttiliike on jalostanut asian siten että on alettu pitää röyhkeytenä ja ylpeytenä löytää uskon kautta Kristukseen rauha ja pelastusvarmuus. Körttiläiset ovat pysähtyneet lain tuskissa piehtaroimiseen; etsii, etsii vaan ei soisi löytävänsä…
- Niin körttiläinenkään ei tohdi sanoa itseään uskovaiseksi koska hänen mielestään on röyhkeyttä luottaa Kristuksen armoon niin että oikein iloitsee ja riemuitsee siitä. Kun körttiliike ei löydä rauhaa lain painon alla, se ei soisi kenenkään muunkaan sitä löytävän, vaan pysyvän ainaisena etsijänä, löytämättä mitään ja vihdoin kuolevanakin epävarmuudessa ja lain tuskissa pysymään, joista Kristus on vapauttanut ne, jotka uskovat Hänen päällensä.
Voikin miettiä hyvällä perusteella, onko nykykörttiliike johdattamassa ihmisiä evankeliumin armon alle lepäämään töistänsä vaiko enemmänkin lain vaatimusten alle painimaan loppumattomien syntiensä kanssa?
Toisaalta, liikkeen nykyjohto on mennyt jumalattomuudessaan jo niinkin pitkälle että se on alkanut avoimesti pilkkaamaan kristillisiä pyhiä arvoja, on mennyt mukaan yhteiskunnan maallistuneeseen enemmistömielipiteeseen, ei arvosta Raamattua Jumalan sanana sekä vastustaa suurin piirtein kaikkea hyvää, oikeaa ja jumalista.
Lopuksi on kuitenkin todettava että körttiläisten seassa on ihan oikeita vilpittömiä uskovaisiakin vaikka liikkeen valtauoma ja nykyjohto onkin Eleniuksen luotsauksen jälkeen muuttunut nk. ”saatanan synagoogaksi”. Itsekin tunnen monia körttejä jotka ovat ihan oikeassa uskossa, joskin hekin pietismin harhaoppien ja vaatimuskristillisyyden pauloissa, ihaillen ja kaipaillen herännäisyyden pietismin kulta-aikoja jolloin vielä suoraan sanottiin liikkeen johtajien suulla ettei ”löyhäuskoisuus” ketään pelasta vaan pelastuksen eteen pitää paiskia ankarasti töitä, tuntea paljon sielun kipua ja kilvoitella ensin itsensä jokseenkin ”kelvolliseksi” menemään Kristuksen eteen armoa pyytämään niille jäljelle jääneille synneille.
LOPPU
Sen verran vielä että ko. liikkeen nykyviestinnässä pistää silmään muutama asia erityisesti:
1.) Liike vaikuttaa menettäneen lähes kokonaan hegellisen olemuksensa ja muuttuneen eräänlaiseksi nykyaikaisen käsityksen mukaisia humanistisia punavihreitä arvoja ajavien äänenkannattajaksi. Hengellinen perintö on seurannut löyhähkösti mukana Siionin virsien veisuuperinteessä ja maaseudulla seuraperinteessä mutta kaupunkiseuduilla ohennut lähes olemattomiin. Siionin virsiinnkään ei enää olla tyytyväisiä vaan niitä on uudistettu vastaamaan paremmin nykyajan epäuskoisuuden henkeä ja sopimaan paremmin uskosta osattoman laulettavaksi. Liian väkevä sanoma kun on kiusallinen veisattava epäuskoiselle.
2.) Kun liikkeellä ei enää ole henkistä perintöä, sen on etsitävä olemassaolomn oikeutustaan muualta. Tämän takia on tullut hengellinen ylpeys ja eräänlainen "suuruuden harhakuvitelma" jota viljellään ahkerasti. Esim. körtit mielellään pasteeraavat "suomen toiseksi suurompana herätysliikkeenä" mitä se ei ole koskaan ollut. Herättäjäjuhlista kun ei ole muuta sanottavaa, koetetaan mahtailla kävijä- ja ruokamäärillä ja sillä tavoin ikäänkuin matkia vanhoillislestadiolaisten suviseurojen tiedotusta jossa ihan OIKEASTI on massiiviset järjestelyt. Tosin tämä mahtailu väenpaljoudella yms. osuu usein omaankin nilkkaan sillä nytkin herättäjäjuhlille tiedotettiin tulevan n. 30 000 vierasta mutta tulikin vain alle 20 000.
3.) Körttiläisten nöyryys, onko sitä oikeasti? Kärtit kehuvat nöyristä nöyrimpiä olevansa. Lähes joka ikisessä haastettelussa, ja kommentissa jotka annetaan ulospäin, muistetaan aina kehua itseä, kuinka nöyriä ja vaatimattomia ollaan. Jos oltaisiin todellisesti nöyriä, eikö olisi parempi että toisen suus kehuisi eikä oma? Todellisuudessa kyse on nöyryydeksi naamioidusta hengellisestä ylpeydestä, minkä valtaosa liikkeen sisällä olevista uskovaisista körteistä tunnustaa ja se että liikkeen johto ja punavihreytynyt valtauoma näin toimii, kiusaa ja hävettää liikkeen piirissä olevia oikeita uskovia, jotka oikeasti ovat vilpittömiä ja nöyriä, päinvastoin kuin nykyjohto joka vain keehuskelee itseään mutta oikeasti onkin ylpeyden syntiä, hengellistä laatua. Ollaan ylpeitä ja rikkaita jostain mitä heillä ei oikeasti enää ole eli oikea usko, Pyhä henki ja Jumalan sana.
Körtit eivät halua rehvastella uskovaisuudellaan. Siitä siinä vain on kyse. Se miten uskova kukin on ei kuulu oikeastaan muille. Se on ihmisen ja Jumalan välinen asia.
Ei ole asia noin, vaan kuten kuvailin.
Körtti-ukolle.
Miten sillä uskovaisuudella voisikaan rehvastella, kun sitä uskoa ei ole??
Eihän uskon tunnustaminen ole mitään rehvastelua!!!
Körtit rehvastelee sillä, että sitä uskoa ei saa tunnustaa.
Körttiukko todisti itse todeksi sen minkä sanoin:
Körttiläisyydessä pidetään uskomista Kristukseen rehvasteluna. Vieläsuurempana "rehvasteluna" siellä pidetään jos joku uskaltaa iloita ääneen siitä että on saanut syntinsä anteeksi. Tämä on heidän mielestään jo suorastaan röyhkeää rehvastelemista.
Heidän mielestään on nöyryyttä pysyä ainaisessa kivussa syntien tähden ja eivät koskaan soisi kenenkään löytävän iloa, autuutta ja pelastusvarmuutta Kristuksen sovintotyössä.
Sanalla sanoen: pimeää, ahdasmielistä ja perkeleellistä riivaajien ja epätoivon oppia! Sitä opetti jo UkkoPaavokin selittäen että ihmisen pitää "valmistaa" itsensä soveliaaksi vastaanottamaan armoa... Tämän, kaikkein pahimman, -he ovat säilyttäneet humanistisessa perinneliikkeessään. Muu kaikki on mennyttä historian muistelua kun vielä taivaasta maan yli tuuli kävi herännäisyydessäkin. Nyt siellä ei enää ole edes lupa uskoa syntejään anteeksikaan, saati sanoa itseään uskovaiseksi tulematta heti vinoon katsotuksi.
Juuri näin.
http://www.oululehti.fi/kolumnit/tuoksu-6.261.260025.f5d479cc75
Satu Saarinen kirjoitti viime viikolla kolumnin, jonka aihe liippaa aika läheltä.
Useat lestadiolaiset ja körtit on vain tavan vuoksi mukana ja menevät suvireuroihin ja körttilaisten juhliin vain tapaamaan sukulaisia ja vanhoja tuttavia. Uskon kanssa niillä ei ole mitään tekemistä.
Tuo on varmaan osittain totta mutta suuressa liikkeessä kuten lestadiolaisuus, on selvää että mukaan mahtuu myös mustia lampaita.
Kuitenkin, lestadiolaisuudella ja körttiläisyydellä on eräs suuren suuri ero:
Lestadiolaiset, harhaopeistaan huolimatta kunnioittavat Jumalan sanaa ja lähtevät siitä että se on rehtymätön sekä uskon ja opin ylimmäinen ojennusnuora. Lisäksi lestadiolaisuus on elävää kristillisyyttä, kuten sanoin; vioistaan huolimatta!
Samaa ei voi sanoakaan körttiläisyydestä. Siinä missä lestadiolaisilla on elävä kristillinen usko ja osittain väärä oppi, körttiläisillä on väärä oppi ja kuollut usko tai ei uskoa ollenkaan. Liikeinä ovat kuin yö ja päivä.
"Kirkko on monikasvoinen ja moni-ilmeinen. Se on myös monen tuoksuinen! Märän nurmikon, alkavan sateen, sulaneen jätskin. Onko kaikki tuo maallinen ja sanaton sittenkin sitä, mitä apostoli Paavali kuvailee Kristuksen tuoksuksi? Jakamatonta, yhteistä, riidatonta. Jos etsisimme enemmän sitä, löytäisimmekö toisemmekin?"
Ja Saarinen kirjoittikin aika hienosti.
- Körttien päämaja sijaitsee vieläki lapualla Kosolan talossa , missä 30-luvun alussa oli päämaja myös Lapuan liikkeellä , ja mistä päin johdettiin muilutuksia ja muuta ilkivaltaa - taisivatpa olla vielä pahinpia lahtareita -18
Niin, onko sinulla mikä lähde tuossa?