Vähän kyllä ihmettelen, että miten helluntai sukulaiseni sallivat esiaviollisen suhteen jatkuvan, kun serkun lapsi on ollut jo muutaman vuoden elänyt esiaviollisessa suhteessa poikakaverinsa kanssa ja ovat helluntailaisia.
Sitä on jatkunut jo muutaman vuoden, asuvat toisinaan yhdessä, halailevat, suukottelevat.
Serkun isä, joka on helluntailainen on meille asiasta kertonut ja paheksunut sitä, etteivät he ole somineet avioliittoa, mutta kyllä hänen pitäisi siitä asianosaisille huomauttaa, en ole kysynyt, että onko hän asiasta huomauttanut, jollei ole, niin kyllä olisi aihetta.
Sitäkin ihmettelen, että miten serkku, joka on helluntailainen, sallii tyttärensä elää esiaviolllisessa suhteessa, vaikka sellainen on syntiä ja pitäisi solmia avioliitto.
Sitä on jatkunut jo muutaman vuoden, asuvat toisinaan yhdessä, halailevat, suukottelevat.
Serkun isä, joka on helluntailainen on meille asiasta kertonut ja paheksunut sitä, etteivät he ole somineet avioliittoa, mutta kyllä hänen pitäisi siitä asianosaisille huomauttaa, en ole kysynyt, että onko hän asiasta huomauttanut, jollei ole, niin kyllä olisi aihetta.
Sitäkin ihmettelen, että miten serkku, joka on helluntailainen, sallii tyttärensä elää esiaviolllisessa suhteessa, vaikka sellainen on syntiä ja pitäisi solmia avioliitto.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä en ihmettele yhtään. Näin se maallistuminen etenee.
Avoliitto ennen avioliittoa on jopa suositeltava nykyään helluntaiseurakunassa. Onhan se tosissaan selvitettävä,ennen naimisiin menoa että onko puoliso tosissaan uskossa ja hyvä sängyssä.
Aikuinen, yli 18 - vuotias , on itse päätöksenteko kykyinen. Koska isien ja äitien huomautukset on otettu sellaisinaan??
Kehottaisin sinua pitämään huolen omista asioistasi, eikä suremaan muiden huolia ja murheita!
Oletko aloittaja tarkkaillut makuuhuonetta, että ovatko he esiaviollisessa suhteessa.
Suukottelu ja halailu ovat vasta seurustelua.
Suhde menee aviolliseen muotoon, kun toiminnasta on jälkipolvellista odotusta.
Meillä ei kovinkaan uskovaisesti ole tämä "liittosuhde" laillista, kun yhteiskunta vihkii samaa sukupuolta olevat yhteen. Eli peräänkuuluttaminen laillisuuspyhyys ei oikein vastaa, vaikka sitä raamatullisesti tapahtuneita liitoja, jossa ei varmaankaan ollut pappia ja lukkaria, eikä maistraattia paikalla. Oli vain Herra ja se suhde.
Riitti, että vei tytön "telttaan" siinä mielessä, niin suhde syntyi siinä lailliseksi.
Lukee hieman kirjoituksia, niin voi miettiä, missä se esiaviollinen voisi mennä.
Täällä yleensä "tuomitaan" vaikka se, että jollain oli hirvittävä määrä niitä vaimoja.
Pitäisi hieman miettiä asiaa - olisiko takana jotain muuta, kuin se, että hengenmies tai maanjohtaja olisi aina sarvensa pystyssä, eihän hyvät’ pojat ketään miestä ole 1000 vaimon isännäksi, kun monesti yhdessäkin on tehtävää.
Jos yleensä mietitään vaikka tuota Trumppia ja Yhdysvaltoja. Hän ei ole nimittänyt diplomaatteja meille, eikä muihinkaan maihin, ehkä jonkun.
Mitä se tekee??? Emme tiedä, koska on vain virkakoneisto, mitä Yhdysvallan pää ajattelee ja se on huonoa hallintaa meillekin. Tuolla keppihevosella ratsastan Salomonin haaremiin.
Melkein uskoisin ajatukseen, että kyse on diplomatiasta. Sen ajan tapaan, naapurimaan kuningas antoi "tavallaan tyttären" edustamaan maataan ja hoitamaan sitä tietoutta, mihin hänet oli lähetetty.
Siellä oli "vaimoja", siis kun tuota kieltä kirja käyttää, käytetään sitä, ehkä muuta tapaa ei tuohon aikaa ollut kirjoittaa. Niin sieltä pakanakuninkaittenkin tyttäret edustivat ja se sai lankeemuksen aikaiseksi, ei niin, että sarvijaakko kävi sängyssä ja eksyi, vaan siitä, että se tietous vieraasta jumalasta tuntui hyvänpuun hedelmänä hyvältä.
Kuten meilläkin vieras raamatulle perinneoppi langettaa koko valtakunnan tähän vieraaseen liittosuhteeseen avioliiton laillisuuslukemisen perusteella.
Meillä on vain niin vaikea ymmärtää savolaisina tuota IsoaKirjaa, kun se ei ole äidinmaidon kautta tulevaa oppia, kuten Herrankansalla - vanhanliitonaikana elettiin.
Tulkitsemme näitä asioita oman ymmärryksen, tavan ja selittäjien kautta. Siksi luulen, ettei kaikki oikein meillä mene putkeen.
Siksi avioliitto on sitä, että mennään "samaan telttaan siinä mielessä" ja kun se yhteys syntyy - se on jo rekisteröitynyt "taivaissa" käsitteen alla liittosuhteeksi.
Se, että niitä "vaimoja" on paljon, on vasta diplomatiaa, ei muuta.
Mutta, siinä tietenkin voi langeta sellaisiin tekoihin, mikä ei nyt ole tarkoitushakuista ja se on syntiä se.
Olisi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa Salomonin aikana, ei tirkistelemässä, mutta ymmärtämässä sitä yhteiskunnallista elämäntapaa ja kieltä, missä elettiin.
Niin helppoa on savolaisten - siis meidän suomalaisten vetää johtopäätöksiä sinne ja tänne asioissa.
Näin ajattelisin tänä päivänä asioista. KM
Aikuisten ihmisten puuhastelut eivät muille kuulu.
Avoliitto pitäisi määrätä pakolliseksi ennen avioliittoa. Minimi 2-3 vuotta ainakin ensikertalaisille. Monilta ongelmilta vältyttäisiin.
Olen pannut merkille, että niin helluntailaisuudessa kuin vapaakirkollisuudessakin seurakunnan vanhemmat ja johtajisto katsovat hyvinkin usein ikäänkuin 'läpi sormien' sukulaistensa seurustelua ja jopa avoliittojakin. Mutta vastaavasti sitä ei katsota 'läpi sormien', kun seurakunnassa vieraileva seurakuntaan kuulumaton uskonveli ja uskonsisar saapuu kokoukseen kahdestaan ja istuu penkissä vierekkäin. Ja sitten kokouksen päätyttyä kun lähtevät yhteistuumin kotimatkalle, niin jo vain joku vanhempi uskovainen 'juoksee' perään ja alkaa kyselyn ja ripityksen ja patistelun sormusten ostoon. Heti 'leimataan' avopariksi, vaikka kyseessä olisi yhteinen kokousmatka.
Tiedän mistä puhun, koska olen itse henkilökohtaisesti kokenut moisen episodin eräässä helluntaiseurakunnassa.
Ja jos siis molemmilla ei satu olemaan kulkuneuvoa, niin onhan se Isä Jumalan mielen mukaista tarjota autottomalle kyyti kokoukseen ja takaisin, kun siihen on mahdolluus. Siltikin tarjotaan uskonsisarelle kyyti, vaikka se monien helluntailaisten vaatima 'essu' matkasta puuttuisi.
Minkä sille mahtaa jos aikuiset lapset eivät mene avioliittoon vaan elävät avosuhteessa. Seurakunnan jäsenyys tulisi kyllä kieltää tallaisessa tapauksessa.
Raamatussa kerrotaan että aikoinaan riitti samaan telttaan meno avioliitoksi.
Aadamia ja Eevaa tuskin myöskään vihittiin. Myöhemmin on tullut paljon perinteitä joita odotetaan ihmisten noudattavan. Tietysti on hyvä aloittaa yhteiselämä pyytäen Jumalan siunausta, mutta sen voivat nuoret tehdä kahdestaankin.
Eri asia on se että kenenkään ei tule aiheuttaa pahennusta eikä vietellä toisia siveettömyyteen. On otettava huomioon toiset ihmiset.
Jumalan edessä kahden keskinen lupaus on pitävä: jos lupaat rakastaa jotakuta, et voi seuraavana päivänä sanoa: nyt on loppu! Samanlaionen lupaus on jos rakastelette yhdessä: se on kuin sanoisi "Tahdon olla sinun puolisosi". Siis jos rakastelee jonkun kanssa, ei voi seuraavana päivänä sanoa hyvästi!
Joka pettää toisen luottamuksen, tekee huorin! "Minä vihaan hylkäämistä", sanoo Herra.
Mooseksen lain mukaan miehellä sai olla useampi vaimo, jos piti huolen siitä että ensimmäinen vaimo sai yhtä paljon huomiota ja seksuaalista tyydytystä kuin aikaisemminkin.
Siis ei ollut synti rakastaa useampia, vaan synti oli hylätä joku. Oli tietysti se vaara että vaimot riitelisivät.
Tunnen erään afrikkalaisen uskovan miehen jolla on kolme vaimoa, ja kaikki elää sovussa, lapset kutsuvat kaikkia vaimoja äideiksi.
Samoin naisetkin saattoivat olla useamman miehen kanssa, jos eivät olleet kenenkään puolisoja.
Ainut oli että jos he tekivät sitä rahasta, niin sellaista rahaa ei saanut tuoda temppeliin.
Se ei tietenkään ollut Jumalan tarkoitus, mutta hyväksytty käytäntö, eikä sellaisia myöskään tuomittu huorinteosta.
Sen sijaan rangaistus oli ankara, jos vietteli toisen aviovaimon. Silloin saatettiin kivittää molemmat.
Rakkaus oli siis kytketty vastuuseen. Rakastella sai muttei pettää ketään tai hylätä ketään.
Jotta joitakin olisi voinut syyttää aviorikoksesta, piti kahden henkilön todistaa, että miehelle oli tullut siemenpurkaus rakastellessä. Ei siis riittänyt että tavattiin jotkus pussailemassa kahdestaan. Yhdessäolo oli paljon vapaampaa.
Koko kristinusko perustuu esiaviolliseen seksiin ja huonoon selityksen. Joosef ei kai koskaan tunnustanut äpärää. Maria kai vain totesi että kylläpä se ainakin tuntui jumalaiselta. Ei olisi pitänyt ottaa sitä niin kirjaimellisesti.
Mikä ongelma?