Olin mun veljen kanssa kävelemässä mummolaan (matkaa n.10km), muu suku ilmeisesti oli siellä jo.
Sitten saavuttiin risteykseen josta mä halusin kääntyä. Veli esteli ja olisi vähintäänkin halunnut tulla mukaan jottei mulle sattuisi mitään, se oli nimittäin vaarallisempi reitti. Halusin mennä yksin.
Lopulta mun veli päästi mut menemään mutta sanoi, että laita viestiä heti kun olet selvinnyt _siitä_ (vaarallisesta kohdasta matkalla) ja jatkoi itse matkaa eteenpäin, mä käännyin risteyksestä.
Jonkun matkan kuluttua mun edessä oli mun jalkapallovalmentaja ja muutama joukkuelainen, jotka seisoi junatunnelin edessä, ikään kuin odottaen mua.
Se tunneli oli vaarallinen (ja ilmeisesti se kohta mistä veljeni puhui).
Jatkettiin sitten valmentajan ja joukkuelaisten kanssa sitä tunnelia pitkin.
Välillä siinä oli sellaisia kohtia missä se tunneli haarautuu, mutta niistä mentiin ihan yhteisymmärryksessä.
Sitten tuli yksi, johon piti pysähtyä miettimään. Voitiin mennä joko pimeään, mutta tilavaan (=turvallisempi), tai valoisaan mutta todella ahtaaseen tunneliin. Valmentaja halusi pimeään mutta mä en mistään hinnasta olisi sinne mennyt (pelkään pimeää).
Lopulta minä ja yksi joukkuelainen (valmentajan tytär, en oikein tunne sitä joten vähän hämmensi että miksi juuri hän) mentiin valoisaan, ja muut pimeään.
Meidän piti mennä ihan seinän vieressä, mä halusin mennä edellä ja olla "johtaja".
Tuli juna, mutta selvittiin.
Junan mentyä nähtiin siinä seinässä aukko, josta päästiin ulos.
Laitoin heti viestin veljelle "Selvittiin sieltä❤" (eka kerta ikinä kun laitan sille viestiin sydämen).
Uni loppui siihen, en tiedä mitä muille kävi
Sitten saavuttiin risteykseen josta mä halusin kääntyä. Veli esteli ja olisi vähintäänkin halunnut tulla mukaan jottei mulle sattuisi mitään, se oli nimittäin vaarallisempi reitti. Halusin mennä yksin.
Lopulta mun veli päästi mut menemään mutta sanoi, että laita viestiä heti kun olet selvinnyt _siitä_ (vaarallisesta kohdasta matkalla) ja jatkoi itse matkaa eteenpäin, mä käännyin risteyksestä.
Jonkun matkan kuluttua mun edessä oli mun jalkapallovalmentaja ja muutama joukkuelainen, jotka seisoi junatunnelin edessä, ikään kuin odottaen mua.
Se tunneli oli vaarallinen (ja ilmeisesti se kohta mistä veljeni puhui).
Jatkettiin sitten valmentajan ja joukkuelaisten kanssa sitä tunnelia pitkin.
Välillä siinä oli sellaisia kohtia missä se tunneli haarautuu, mutta niistä mentiin ihan yhteisymmärryksessä.
Sitten tuli yksi, johon piti pysähtyä miettimään. Voitiin mennä joko pimeään, mutta tilavaan (=turvallisempi), tai valoisaan mutta todella ahtaaseen tunneliin. Valmentaja halusi pimeään mutta mä en mistään hinnasta olisi sinne mennyt (pelkään pimeää).
Lopulta minä ja yksi joukkuelainen (valmentajan tytär, en oikein tunne sitä joten vähän hämmensi että miksi juuri hän) mentiin valoisaan, ja muut pimeään.
Meidän piti mennä ihan seinän vieressä, mä halusin mennä edellä ja olla "johtaja".
Tuli juna, mutta selvittiin.
Junan mentyä nähtiin siinä seinässä aukko, josta päästiin ulos.
Laitoin heti viestin veljelle "Selvittiin sieltä❤" (eka kerta ikinä kun laitan sille viestiin sydämen).
Uni loppui siihen, en tiedä mitä muille kävi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.