Mitä mieltä olette, kun jo pitkään kuolleita haudan polvessa levinneitä ihmisiä herätetään keinotekoisesti henkiin hologrammeina? Esim. nyt on varmistunut, että legendaarisen laulajan Dion hologrammi tuodaan keikalle Suomeen. Toiset pitävät tällaista kamalana vainajan häpäisynä ja toiset hyvänä tulevaisuuden mahdollisuutena nähdä kuolleet ihmiset "elävinä". Ymmärrän toisaalta molemmat näkemykset, mutta ehkä olen enemmän hologrammien kannalla. Se on kuitenkin nykyaikaa eikä mikään uhka artistien oikeille esiintymisille. Kenties joskus voidaan kelata ajan kuvaa taaksepäin ja voimme seurata ristiinnaulitsemisenkin uusintana hologrammin avulla. Ihminen oppii ja tekniikka kehittyy!
Ihmiset hologrammeina
longlivedio
369
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eihän se kuollut ole siinä hologrammissa elävä. Ei sen enempää, kuin kankaalle heijastettu liikkuva kuva, sen kuvausajalta.
Ei pidä sotkea kuviin käsitettä elävä, vaan jokainen ymmärtää sen, että kyse on kuvantamistavasta.
Ihmisellä on vain tapa nähdä mörköjä joka nurkassa. Se tapa oli silloinkin, kun ensimmäinen putkiradio tuli nurkaan. Jo se sai määrätyt näkemään piruja nurkassa ja sitten saarnattiin, että kun ääni alkaa kuulua sieltä nurkasta, on siksi se Jeesuksen tulo lähellä.
No, onhan se tietenkin lähellä, joka sekunti lähempänä ja lähempänä. Mutta, sitä hetkeä ei tiedetä ja ihminen kuitenkin kulkee aina elämän ja kuoleman rajapintaa.
Kun lähtee töihin, tietääkö, että pääsee perille? Ylättäen rekka ajaa yli, ajovirheensä tähden, tai juna, tms. Jeesuksen tulo tavallaan oli siinä. Oli rajapinta kahden elämän välissä.
Jos sitten henkilö kuolee - ja hän on varmasti kuollut, ei hän vainaja tule kummittelemaan minkään esitystavan muodossa, vaan kyse on hengettömän tuotteen illuusiosta, jossa katoavaisen aika on nähtävissä.
Onhan kaikki historiakuvat kertomassa oman tekijänsä hologrammia, eikä se kummittele, vaan ilmituo olleen elämän tai olomuodon elämästä.
Eli mikään kummitus ei buaa oven takana, eikä tarvitse itsekään lakanoita pitää silmäreikineen päällä.
Tuo ristiinaulitsemisen suhteen elokuvat - niin pohdin, että saako se mitenkään aikaiseksi ymmärtämään ihmisen tekoja, vai ei?
Tulee sellaisesta elokuvasta vain ihmisen rooli - teatterihahmoinen henkilö, josta tehdään Jumalan kuva, ja tavallaan hänet sitten palkitaan, millä pytingeillä palkitaankin.
Onko se sitten Pyhän Hengen tapa kirkastaa tapahtumaa?
Tässä pitäisin saarnattavan Sanan parempana lähtökohtana ja itse todistajat - huulillaan viemässä viestiä. Elokuva on mielestäni vain ihmisen kirjoittama käsikirjoitus, sävellys jostain, ehkä yhdenmiehen näkemys, joka sitten unohtuu.
Siksi henkilökohtaisesti en lähde "enää" elokuviin katsomaan, olisiko se Kristus siellä, vai tuolla toisessa teatterissa. Tulkinnoissa, joka tekee kirjoituksiin vajaamittaisina vääriäkin ilmaisutapoja ja harhautuksia.
Helluntaissa on vuosikymmenten saatossa ollut näitä elokuvia ja kirjojenkirjoittajia, joissa astian suodattama mielikuva on harhauttanut itse jäseniään, koska he taas eivät tunne kirjoituksia. Niistä on tehty elokuvaa ja mikä ollakaan se vaarallisesti muokkaa harhaa mielikuviimme ja jättää väärän muistijäljen.
Siksi seurakuntasaliin kuuluisi vain kirjoitettu sana luettavaksi, kuin paimenpojan leipäpalat ja kalat. Niillä on enemmän ruokkimis ihmettä, kuin massatuotanto jostain illuusiosta, joka ei välttämättä pidä paikkaansa. Sitä voisi sanoa hapatteeksi, joka sitten hapattaa koko taikinan.
Kun lukee raamatusta vanhanliiton ajasta tätä Ilmestysmajaa, tabernaakkelia.
Israel oli heimoineen sen ympärille majoittunut ja näin se maja näkyi kullekin hieman erinäköisesti.
Ehkä tämän ajan merkitys on eri seurakunnilla se, että Suomen Raamattuopiston "telttamajalaiset" näkivät Ilmestysmajan kohdalla, että helluntalaisten teltoissa kuuluu vierasta oppia. Ja siihen tutustuessa, he näkivät tämän kuvatunlaisen harhan.
He itse arvovaltaisen raamatuntutkijoiden suulla sanoivat helluntain Ristin Voittoisuuden painopaikan vaaran, kirjojen ja elokuvien suhteen, että helluntalaiset osaavat romaanit ja elokuvan sanoman, mutta ne eivät ole kirjoitusten mukaisia.
Tavallaan tämä hajaannuksen "siunaus" on tuo näkeminen. Toiset voivat kertoa, että metsään menee. Siksi kirjoituksilla on tärkeä opetuksen ja ohjeen atamiseen neuvon paikka jokaiselle henkilökohtaisesti, ettei vain hurmaannuttaisi ihmisten saavutuksiin ja näkyihin. Vaan Henki kuljettaisi voitosta voittoon niiden raamatullisten neuvojen kautta Hengessä.