Olen muutamaan otteeseen seurannut näitä uskontoa sekä antiuskontoa sisältäviä palstoja enkä tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Keskustelun lähtökohtana on useimmiten se, onko Raamattu oikeassa vai ei. Mielestäni lähtökohdaksi on asetettava, mihin jumalakäsitys
perustuu,Raamatulla ei tämän asian kanssa ole mitään tekemistä. Epäolennaista on myös se, puhutaanko ns. pakanauskonnoista tai valtauskonnoista.
On varsin loogista lähteä historiallisesti niin kaukaa kuin mahdollista, aina ihmiskunnan ensi hetkistä. Tiede on osoittanut selvästi, että Raamatun luomiskertomus ei ihan kirjaimmellisesti pidä paikkaansa. Yksi tärkeä kohta siinä kuitenkin on: siinä ei mainita, osasiko Aatami tai Eeva puhua. Puhekyvyn oppiminen on todennäköisesti tapahtunut verrattain myöhään ihmiskunnan historiassa, sitä ennen ihminen hallitsi erilaisia ääntelylä kuten
useimmat eläinlajitkin. Tältä aikakaudelta käsittääkseni juontaa ihmisen jumalakäsitys.
Päivä, lämpöinen ja myönteinen, yö negatiivisen kylmä ja uhkaava. Ukkonen, salaperäinen, uhkaava
ääni. Salaman tai tulivuorenpurkauksen sytyttämä
tuli. Ensin puhtaasti kielteinen, sattuman ansiosta kesytetty, lämpöä, suojaa ja valoa antavana myyttinen tuli. Jumalan olemusta kuvaava osa. Mutta mistä käsitys sielusta ja sen
kuolemattomuudesta. Ihan samalta ajalta, ellei
vieläkin aiemmalta.
Ihminen on kautta aikojen ollut laumaeläin, jonka
sosiaalinen ympäristö on merkinnyt sille suojaa.
Lääketieteellisistä perusteita täysin tietämätön
yksilö joutui tekemisiin myös kuoleman kanssa.
Kuollut ei äännellyt, se muuttui kylmäksi ja houkutteli nopeasti petoelämiä paikalle. Siitä tuli kielteinen ilmiö. Mutta siinä oli jotain muutakin. Se ei hengittänyt. Siitä oli siis lähtenyt jotain pois. Ja tämä näkymätön osa,
vuosituhansien saatossa siitä tuli uskonnon keskeinen osa, kuolematon sielu, jolle eri kulttuureissa on kehittyyt erilainen rooli ja roolista riippuva jumalakäsitys.
Keskustelun lähtökohtana on useimmiten se, onko Raamattu oikeassa vai ei. Mielestäni lähtökohdaksi on asetettava, mihin jumalakäsitys
perustuu,Raamatulla ei tämän asian kanssa ole mitään tekemistä. Epäolennaista on myös se, puhutaanko ns. pakanauskonnoista tai valtauskonnoista.
On varsin loogista lähteä historiallisesti niin kaukaa kuin mahdollista, aina ihmiskunnan ensi hetkistä. Tiede on osoittanut selvästi, että Raamatun luomiskertomus ei ihan kirjaimmellisesti pidä paikkaansa. Yksi tärkeä kohta siinä kuitenkin on: siinä ei mainita, osasiko Aatami tai Eeva puhua. Puhekyvyn oppiminen on todennäköisesti tapahtunut verrattain myöhään ihmiskunnan historiassa, sitä ennen ihminen hallitsi erilaisia ääntelylä kuten
useimmat eläinlajitkin. Tältä aikakaudelta käsittääkseni juontaa ihmisen jumalakäsitys.
Päivä, lämpöinen ja myönteinen, yö negatiivisen kylmä ja uhkaava. Ukkonen, salaperäinen, uhkaava
ääni. Salaman tai tulivuorenpurkauksen sytyttämä
tuli. Ensin puhtaasti kielteinen, sattuman ansiosta kesytetty, lämpöä, suojaa ja valoa antavana myyttinen tuli. Jumalan olemusta kuvaava osa. Mutta mistä käsitys sielusta ja sen
kuolemattomuudesta. Ihan samalta ajalta, ellei
vieläkin aiemmalta.
Ihminen on kautta aikojen ollut laumaeläin, jonka
sosiaalinen ympäristö on merkinnyt sille suojaa.
Lääketieteellisistä perusteita täysin tietämätön
yksilö joutui tekemisiin myös kuoleman kanssa.
Kuollut ei äännellyt, se muuttui kylmäksi ja houkutteli nopeasti petoelämiä paikalle. Siitä tuli kielteinen ilmiö. Mutta siinä oli jotain muutakin. Se ei hengittänyt. Siitä oli siis lähtenyt jotain pois. Ja tämä näkymätön osa,
vuosituhansien saatossa siitä tuli uskonnon keskeinen osa, kuolematon sielu, jolle eri kulttuureissa on kehittyyt erilainen rooli ja roolista riippuva jumalakäsitys.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Näinhän se pitäis mennä. Eiköhän kaikki evoluutioteoriaan perehtyneet ole noilla sinun esittämilläsi linjoilla.
Mutta (krisittyjen)uskovaisten ja kreationistien kanssa keskustelussa asia kääntyy aina raamattuun, koska se on heidän todisteensa jumalan olemassaolosta. Ja koska jumala on todistettu raamatulla, niin silloin ei jumalakäsityksessä ole mitään keskustelltavaa. Se on jumalan ihmiselle antama lahja ja ominaisuus ja pulinat pois.
Turhiahan nää keskustelut on, siinä olet oikeassa...
ja tiedemiehelle alkuatomi niin kaikki on selitetty. Usko riittää uskovaiselle, tieteen hankaluus on todisteiden hankinta. Matemaatikot ovat todistaneet kaavojen avulla, että Jumala on olemassa ja toisaalta, ettei Jumalaa ole!
Tuon minä haluan nähdä!Paitsi jos se on se sama Pascalin "todistus".
kerrotaan todistaneen jumalan olemassaolon, en ole siihen tutustunut.
Ok, Gödel matematisoi St. Anselmin perusteet jumalan olemassaololle. Joka kuului näin:
"God, by definition, is that than which a greater cannot be thought. God exists in the understanding. If God exists in the understanding, we could imagine Him to be greater by existing in reality. Therefore, God must exist."
Eli tuon perusteella jumala tarkoittaa jotain suurta ("kaikkea") mutta mielestäni tuollainen peruste ei oikein sovi sen käsityksen kanssa joka uskonnoissa on jumalasta. Joko jumala on kuten uskonnot opettavat mutta silloin ei vastaa anselmin argumenttia, päinvastaisessa tilanteessa koko jumalan käsite on tarpeeton.
Ihan oikeasti haiskahtaa:
"jumalan on oltava olemassa koska voi olla jotain todeeellla SUUUURTA ja kait jumala niinku ois suuri tai jotain".
A.S. Kivisellä on muodollisesti pätevä jumalan olemassaolotodistus.
ettei se tuon vaikuttavampi ole.
rohkenisinko sellaiseen edes tutustua.
Olemattomuuden todistelua pidän viihteenä, eli vakava ateisti ei pidä ainakaan Jahve-tyylistä jumalaa edes sen vertaa vakavasti otettavana mahdollisuutena, että viitsisi vakavasti ruveta todistamaan häntä olemattomaksi.
No, eikös olemattomuuden perusolemukseen kuulu se ei asiaa voi tutkia.
varsinaisesti ollut se Gödelin todistus. Mulla on se tallessa ja katselin sitä viime yönä, uskoisin löytäneeni siitä rei'än:)
Palaan asiaan.
eihän tuo varsinaisesti matematiikalta näyttänyt. Hämärästi muistamani Gödel-jutun mukaan hän ainakin itse oli tyytyväinen todistukseensa. Onhan sekin jotakin :)
miksei jumalan mahdottomuutta voi siinä todistella kuin Joulupukinkin. Joitakin tekeleitä olen nähnytkin, mutta kuten sanoin, ei ateistin mielestäni sovi sellaiseen vakavasti syventyä. Antaa uskisten ja jumalien itsensä todistella.
olemattomuuden todistuksella, jos se olisi pätevä, melkoiset seuraukset. Piispojet leuat putoaisivat maahan asti.
jotka selittävät jumalakäsitteen synnyn kuvaamallasi järkiperäisellä tavalla, ja lisäksi uskovat oman kulttuurinsa jumalan olevan oikeasti olemassa.
täyskaskovakuutus
..torppari.
Sillä lailla turhiahan nämä turinat täällä on, että eihän niillä mitään vaikutusta mihinkään tärkeään ole.
Tuleepahan vaihdettua mielipiteitä, ja oppii ymmärtämään toisenkinlaisia näkökantoja asioihin.
Turhan usein keskustelut lähtevät vain väärille urille, kun aletaan nimittelemään tyhmäksi tai halutaan jotenkin osoittaa toisen olevan "väärässä".
Tuosta jutustasi paljastui yksi mielenkiintoinen seikka; et ole lukenut Aatamista ja Eevasta Raamatusta. He puhuivat.
vaan Aatami Jumalalle ja nainen sekä Jumalalle että käärmeelle. Paratiisn jälkeinen osa on monessakin mielessä kokonaan erillään luomiskaudesta.
Parasta mitä ateismissa on pitää hyödyntää
järkevästi.Eihän ateistin tarvitse pelätä
sanomisiaan.Hän voi turvallisesti luottaa
ettei mitään luonnonvastaista voi tapahtua
vaikka hän lukisi vilpittömällä sydämellä
rukouksen;" Jeesus Kristus Jumalan Poika.
Tätä lukiessani jätän elämäni Sinun
käsiisi.Tätä lupausta en peru.Tapahtukoon
minulle Sinun tahtosi mukaan.Kiitos
että kelpaan sinulle ateistinakin.
Pidä sinäkin omat lupauksesi että me
yhtä olisimme.AAMEN
Miten voi valehdella itselleen vilpittömällä sydämellä?
Ei taida onnistua. (ainakaan ateistilta)
....ne jotka valehtelevat jatkuvasti itselleen??????
..mutta osaatko lukea, vai luetun ymmärtäminenkö siellä mättää?