Isi ei yleensä kuule, mutta joskus isi kuulee.
rukoilen aina hiljaa
auttajatkuulevat
8339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun rukoilee niin usein Taivaan iskä laittaa auttajat toimimaan. Kyllä Isi näkee ja kuulee ja jopa tuntee lapsena ajatuksetkin. Ei maallinenkaan isä toimi aina lapsen mielihalun mukaan vaan toimii hänen parhaakseen.
Oikea isä auttaa lasta selviytymään elämästä.
Taivaan isä auttaa uskovia viemään sinunkin rahasi.
Taivaanisä kuulee rukoukset parhaiten, kun teet sen naapurin oven takana ja kuuluvalla äänellä.
No naapurimaan isistä Jumala ainakin kuuli
Anteeksi vaan, mutta mua vähän ärsytää tuo "isi". Johtuu siitä, kun kävin joskus Helsingissä yhdessä seurakunnassa, jossa lihava, tukeva, lyhyt paksu melkein eläkeiässä oleva seurakunnan johtaja rukoili seurakunnan edessä, että "Anteeksi isi". Ihan niinkuin hän olisi puhunut kuolleelle isilleen. Minulla on aina rukoillessa tapana sanoa, että " Kaikkivaltias Jumala, joka olet kaikkien voimien ja valtojen yläpuolella, sinä näet, että se yksi lahkon mies on vahva muuli, mutta sinä olet Kaikkivaltias Jumala vielä voimakkaampi auta minua, ja vapauta kaikista näistä maanpäällisistä voimista, ja uskon lahkon johtajista, jotka käyttävät rukoillessaan apuna vääriä voimia." Ja silloin saan aina sisäisen vahvistuksen siitä, että joku on tosiaankin vahvempi, kuin nämä lahkojen muuli johtajat.
Minä olen KaikkivaltiasJumala, katsokaa vaikka nimimerkini. Eiole sattumaa, että otin Jumalan nimen nimimerkikseni!
Runoilija Heli Laaksonen (murrerunoilija) kirjoittaa eräässä runossaan olostaan lapsena yhdessä isänsä kanssa metsässä. Olivatkohan marjareissulla vai kuinka se menikään. En oikein muista enää. Kun isä katosi näköpiiristä hän alkoi huudella isää, isäää! isäää!! Isä vastasi jostain lähettyviltä, että "mitä", johon tyttö, että "ei mittä".
Isä ei ollut kaukana eikä tyttökään tarvinnut muuta kuin kuulla isän äänen ja siten todeta hänen läsnäolonsa. Näin minä sen tulkitsen ja ajattelen, että itselläni on usein sama Taivaallisen Isän suhteen. Tarvitsen kuulla Isän äänen, muut äänet saavat vaieta. En minäkään muuten pidä isi-sanasta, kun puhun Jumalasta, Isästä, joka on yli kaiken. Hän puhuu hellästi ja tarvittaessa vähän tiukemminkin, mutta mikään lepertelijä Hän ei ole.
Yksikään rukous ei ole vielä koskaan toiminut ja jumalakin on vain satua ja höpötystä.
Poistun täältä pysyvästi jos joku pystyy kumoamaan väitteeni.