Sellanen filosofinen juttu tässä ollu mielessä kun eräskin ateistiystäväni on ateisti vain siksi koska hän ei usko olemassa olevan Jumalan oikeudentajuun ja tästä syystä hän ei usko että sellaista on ollenkaan. Hän ei ymmärrä perhetragedian syytä suhteessa Jumalan olemiseen olemassa.
Tämä sama kysymys kaivertaa monia satoja miljoonia muita ihmisiä, miksi Jumala sallii, jos kerran olisi olemassa, kaikki lapsiin kohdistuvat kauhut ja muut tsunamit jne. onnettomuudet. Se ei niinkuin käy oikeustajuun suhteutettuna johonkin jonka tiedettäisiin luoneen meidät ja voivan vaikuttaa millä tavalla tahtoo.
Useimmilla ateisteilla ei ollenkaan ole kysymys varsinaisesti siitä, voisiko Jumala olla vai eikö. Kyse on enemmänkin heidän kaikkien sisimmässä oleva ahdistus. Heidän tieteelliset näkemyksensä on niin heiveröisissä kantimissa että jokaisen ateistin pitää pönkittämällä pönkittää omaa uskoaan ateismiinsa.
Kyse on siis tässä dilemmassa yksinomaan meidän jokaisen moraali/oikeudentajusta lopun pohjimmiltaan, eikä suinkaan se tieteellinen suhtautuminen. Nämä uskovat mieluummin ufoihin tai mihin tahansa, kuin Jumalaan.
Nyt sitten kun tähän ongelmaan me liitämme pari lisätietoa Raamatun kautta, millainen Jumala oikein on, niin tämäkin ratkeaa varsin loogisesti.
1. Jumalan viisaus alkaa siitä, mihin ihmisen ymmärrys päättyy
2. Jumala ei koskaan syö sanojaan, vaan Hän toteuttaa vain alkuperäistä suunnitelmaa
3. Jumala rakastaa niin paljon maailmaa, että antoi ainoan poikansa sen vuoksi
4. Kuolema ja aika ei ole Jumalalle ongelma, jotka taas rajoittavat meitä täysin
Jumala ei siis peräänny ja muuta yhtäkkiä suunnitelmiaan tai moraaliaan, vaan tässä kohtaa meidän täytyy miettiä että millainen on meidän oikeudentajumme?
Jos kerran minulla on erilainen moraali kuin jollain toisella ja jollain kolmannella vieläkin väljempi moraali kuin tällä jolla oli jo väljä, niin miten me voisimme määritellä edes millainen on Jumalan oikeudentaju, jos meidän mietteemme totuudesta ei voi mennä edes samaan tilaan Jumalan oikeudenymmärryksen kanssa?
Niinpä meidän pitää ajatella asiaa ihan muulta kantilta kuin luulla osaavamme ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin Jumalan silmissä.
www.pelastussanoma.fi
Tämä sama kysymys kaivertaa monia satoja miljoonia muita ihmisiä, miksi Jumala sallii, jos kerran olisi olemassa, kaikki lapsiin kohdistuvat kauhut ja muut tsunamit jne. onnettomuudet. Se ei niinkuin käy oikeustajuun suhteutettuna johonkin jonka tiedettäisiin luoneen meidät ja voivan vaikuttaa millä tavalla tahtoo.
Useimmilla ateisteilla ei ollenkaan ole kysymys varsinaisesti siitä, voisiko Jumala olla vai eikö. Kyse on enemmänkin heidän kaikkien sisimmässä oleva ahdistus. Heidän tieteelliset näkemyksensä on niin heiveröisissä kantimissa että jokaisen ateistin pitää pönkittämällä pönkittää omaa uskoaan ateismiinsa.
Kyse on siis tässä dilemmassa yksinomaan meidän jokaisen moraali/oikeudentajusta lopun pohjimmiltaan, eikä suinkaan se tieteellinen suhtautuminen. Nämä uskovat mieluummin ufoihin tai mihin tahansa, kuin Jumalaan.
Nyt sitten kun tähän ongelmaan me liitämme pari lisätietoa Raamatun kautta, millainen Jumala oikein on, niin tämäkin ratkeaa varsin loogisesti.
1. Jumalan viisaus alkaa siitä, mihin ihmisen ymmärrys päättyy
2. Jumala ei koskaan syö sanojaan, vaan Hän toteuttaa vain alkuperäistä suunnitelmaa
3. Jumala rakastaa niin paljon maailmaa, että antoi ainoan poikansa sen vuoksi
4. Kuolema ja aika ei ole Jumalalle ongelma, jotka taas rajoittavat meitä täysin
Jumala ei siis peräänny ja muuta yhtäkkiä suunnitelmiaan tai moraaliaan, vaan tässä kohtaa meidän täytyy miettiä että millainen on meidän oikeudentajumme?
Jos kerran minulla on erilainen moraali kuin jollain toisella ja jollain kolmannella vieläkin väljempi moraali kuin tällä jolla oli jo väljä, niin miten me voisimme määritellä edes millainen on Jumalan oikeudentaju, jos meidän mietteemme totuudesta ei voi mennä edes samaan tilaan Jumalan oikeudenymmärryksen kanssa?
Niinpä meidän pitää ajatella asiaa ihan muulta kantilta kuin luulla osaavamme ymmärtää mikä on oikein ja mikä väärin Jumalan silmissä.
www.pelastussanoma.fi
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ateististiuskonto etsii jatkuvasti uusia keinoja luonnollisuuden poistamiseksi ihmisistä.
Jo entisajan kansat ovat ymmärtäneet pitää perhettään arvossa ja miehet sitä suojelleet kaikin mahdollisin keinoin. Moraaliromahduksen myötä on katoamassa myös luonnollinen ihmisen huolenpito omistaan. Kaikelle määritellään rahallinen hinta, kun rakkaus katoaa ihmisten kesken. Moraalittomuus jättää jälkeensä katkerat ihmiset ahdistuksissaan tekemään lisää pahaa.
Että kaikki on Sanassa jo tiedetty. Onhan viimeisten aikojen merkkejä joka puolella.
Mm. Uusi Testamentti nykysuomeksi:
Ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle "Väärät opettajat"
"Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina monet luopuvat uskosta ja alkavat totella valheen henkiä ja seurata pahojen henkien oppeja. Niitä levittävät tekopyhät valehtelijat, joiden omatunto on paatunut, kuin poltinraudalla merkitty. He KIELTÄVÄT MENEMÄSTÄ NAIMISIIN ja syömästä joitakin ruokia."
Jorma se on jaksanut itse stanaakin käännyttää uskoon jo vuosien ajan. Ei itse viisastu sen vertaa, että tietäisi todellisuuden, sillä Raamattu ilmoittaa, että kaikki eivät pelastu. Ei edes Jorman pelastamina.