. "Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle. "
Matt. 10:38
Mitä oman ristinsä kantamisella tarkoitetaan?
Eikö niitä omia ominaisuuksia, joita et voi muuttaa? Jotka painavat hartioita, joista mieluummin haluaisit päästä eroon. Niitä ominaisuuksia, mistä mielellään muita syytät.
Matt. 10:38
Mitä oman ristinsä kantamisella tarkoitetaan?
Eikö niitä omia ominaisuuksia, joita et voi muuttaa? Jotka painavat hartioita, joista mieluummin haluaisit päästä eroon. Niitä ominaisuuksia, mistä mielellään muita syytät.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ennemmin kuitenkin sitä, että maailma vihaa Kristuksen seuraajaa, kuten Häntä itseäänkin vihattiin.
Risti on siis maailmallisten ihmisten viha.
Tuo oman kyvyttömyytensä ja huonojen ominaisuuksiensa tunnustaminen liittyy paremminkin Kristuksen sanoihin, että emme me mitään pysty tekemään ilman Häntä.
Kun muistelee, niin Jeesuskin rukoili
, että Jumala ottaisi häneltä pois tämän maljan. Se on jotain, mikä on vain käytävä ja kannettava. Oli se sitten vaikka se risti, se vaino tai se pistin, mikä Paavalillakin oli, ja josta hän rukoili vapautusta, mutta lopulta oli hyvilläänkin siitä, koska se piti häntä nöyränä.
Niin, kaiketi myös kipu ja sairaus -
kaikenlaiset ahdistukset ja ahdingot ovat ristiä.
Periksi ei kuitenkaan anneta, vaikka ratkaisevaa ei olekaan se, mitä ihminen tahtoo tai päättää -
vaan se, että Jumala armahtaa.
Perillähän "kipu, sairaus tuskaa ei tuota", ja ahdinkoa tuskin edes ehtii muistella kaiken uuden ja jännittävän edessä.
Sanotaan, että "Jumala ei anna suurempaa taakkaa kuin mitä hän jaksaa kantaa".
Kun katsoo sodan jaloissa haavottuneita lapsia tai Sudanin nälänhädästä kärsiviä.
Sorron ja vainon alla olevia, niin pakostakin tulee mieleen, että joidenkin kohdalla taakka on aivan kohtuuton.
Kärsimyksestä puhuttaessa harvoin muistetaan Paavalin toteamusta, että mitä Kristuksen kärsimyksistä vielä puuttuu, sen hän täyttää omassa ruumiissaan.
Jumalan lasten kärsimys onkin siis näinollen itseasiassa Kristuksen kärsimystä, joka edelleen jatkuu ihmisten syntien sovittamiseksi.
Kunnes pelastuneita on täysi määrä ja suunnitelma ihmisten pelastukseksi on toteutunut.
Niin, onko puhe heistä, joista sanotaan,
" Jumala on pyyhkivä heidän silmistään joka ainoan kyyneleen, tuskaa, kipua ja nälkää ei enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
Viittasin tuossa Kolossalaiskirjeen ensimmäiseen lukuun jakeeseen 24.
Roomalaiskirjeen kahdeksannessa luvussa jakeessa 17 Paavali lausuu, että jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta.
Siinä on enemmänkin tästä aiheesta :-)
Linkki aloitukseen.
https://www.lahetyssrk.fi/runoja/vaikea-risti/
Tuo runo on hyvin puhutteleva. Mehän emme koskaan voi nähdä toisen ihmisen elämän raskautta. Jonkun elämä voi näyttää ulospäin hyvinkin helpolta ja voimme kadehtia sitä tietämättä lainkaan mitä se ihminen kantaa mukanaan.
Ristin kantaminen
On antisemitismin palkka.
{Jeesus kutsui väkijoukon ja oppilaansa koolle. Hän sanoi: »Jos haluatte seurata minua, luopukaa itsestänne, kantakaa ristinne ja siten seuratkaa minua.}
Jeesuksen seuraaminen on ehdotonta ja radikaalia opetuslapseutta, Herran kirjaimellista seuraamista ja opetuslapseuteen keskittymistä. Mutta Herransa seuraajan on myös kyettävä kamtamaan vastuunsa taakka vaikka se koituisi kuoleman tuomioksi.
{Jos haluatte vain pelastaa elämänne, tuhoatte sen. Mutta jos tuhoatte elämänne minun ja hyvän sanoman vuoksi, pelastatte sen.}
Vaikka jokaisen oma elämä on heidän omissa käsissään ja omilla päätöksillään he sitä ohjastavat. Silti elämän pelastaminen vain itsekkäästä syystä johtaa lopulta ahneen tuhoon, mutta hyvänsanoman vuoksi kannattaa uhrautua ja niin säästää henkensä.
{Mitä järkeä on voittaa omakseen koko maailma, jos samalla kadottaa sielunsa? Ihminen ei voi antaa mitään saadakseen sielunsa takaisin, kun on sen kerran kadottanut.}
Tavoitellessaan mainetta ja kunniaa, ihmiset kadottavat niin helposti itsensä ja vaikka heillä olisi kuinka varallisuutta ja omaisuutta - he pysybät yhä hukassa ja menettävät otteen onnellisuudesta. Ei ole mitään järkeä tavoitella saavuttamatonta jos ajaa silloin itsensä hukkaan.
{Nykyihmiset ovat uskottomia Jumalalle ja syntisiä.}
Kunka mustavalkoisesti ihmiset ajattelevatkaan, lokeroivat ja tuomitsevat. Jakavat mailman ja sen ihmiset hyviin ja pahoihin. Vielä aikojen alussa ei ihminen ymmärtänyt hyvän ja pahan eroa, mutta syntiinlankeamus avasi sille oven ja teki maailmasta mustavalkoisen.
{Jos heidän keskellään joku teistä häpeää minua ja puheitani, niin minä, Ihmisen Poika, häpeän häntä. Ja häpeän silloin, kun tulen takaisin Isäni kunniassa ja pyhien enkelien keskellä.}
Häpeä on vahva ja paheksuva ilmaisu jonka voi osoittaa toiselle kanssa ihmiselle. Se eäkertoo ettei häntä hyväksytä eikä hän kuulu joukkoon vaan hänelle osoitetaan nöyrästi ovea. Sellainen joka ajetaan häpeällä yhteisöstä ulos, ei päästä yhteisöä itsensä sisälle vaan häpeää takaisin.