Antti Pentikäinen on oivaltanut jotakin hyvin keskeistä uskontojen, pahuuden ja armon välisistä suhteista. ( Kotimaa 18.elokuuta 2011)
Voisiko asian enää paremmin sanoa. Olkaa hyvä!
Igal Amir lähestyi esiintymislavaa huomiota herättämättä. Israelin pääministeri Jitzhak Rabin oli juuri päättänyt puheensa ja laskeutumassa lavalta turvamiestensä saattelemana. Amir ampui hänet. Syvästi uskonnollinen Amir uskoi näin toteuttavansa Jumalan tahtoa.Rabinin tappamisesta oli äärijuutalaisten parissa uhottu jo kuukausia. Hänen pelättiin luovuttavan rauhansopimuksessa palestiinalaisille "pyhää maata".
Väkivallan käyttäminen vastustajien nujertamisessa oli Israelissa valtion hyväksymä yleinen toimintatapa. Matka aseen kääntämiseen oman maan päämiestä vastaan ei ollut kovin pitkä, kunhan vain syyt olivat riittävän hyviä. Amirin mielestä ne olivat.
Miljoonille Lähi-idän sotien keskellä eläneille Rabinin murha merkitsi toivon hiipumista. Hän on toistaiseksi viimeinen, joka olisi voinut tuoda alueelle rauhan.
Pahinkin murhamies , despootti ja sotarikollinen perustelee aiheuttamansa tuhon jotenkin. Usein nämä perustelut kuulostavat varsin yleviltä. Hyvien syiden katsotaan oikeuttavan toiselle osapuolelle aiheutuvan pahan. Riittää, että tekijä on mielestään oikealla asialla.
Äärimmäisten tekojen yhteydessä on helppo väittää, että kyseessä oli poikkeusyksilö, jonka katsantokannat eivät edusta kyseistä uskontokuntaa tai ideologiaa laajemmin.
Tähän helppoon pakotiehen turvautui-hyvää tarkoittaen-myös piispa Häkkinen väittäessään Sana-lehden kolumnissa, ettei Norjan murhamiestä voida pitää kristittynä.
Anders Breivik oli mielestään uskonsoturi, joka koki tehtäväkseen kristillisen Euroopan pelastamisen vierailta vaikutteilta. Eikä hänen ajatuksensa ole niin kaukana joistakin Suomen kirkoissa pidetyistä puheista.
Rehellistä olisi todeta, että kristinuskoa voidaan pitää - ja on myös pidetty - myös monenlaisten väkivallantekojen perusteluna. Omaan jumalalliseen erityisasemaansa uskova ihminen on useimmiten kaikkein sokein lähimmäisilleen aiheuttamalleen kärsimyksille.
Monissa kristillisissä kirkkokunnissa ja yhteisöissä esiintyy uskonnon nimissä monenlaista väkivaltaa: toisten vähättelyä, ohittamista, alistamista ja mitä mielikuvituksellisinta kaltoinkohtelua. Nämä voivat pahimmillaan johtaa vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkuvaan hengelliseen terroriin. Tällaisissa yhteisöissä ihmiset alkavat muistuttaa ajatuksiltaan toisiaan, jolloin pienikin poikkeama, erilainen ajatus tai väärässä seurassa lausuttu kysymys riittää syyksi syyllistämiseen, eristämiseen ja tarvittaessa -hengellisen väkivallan julmimpaan muotoon - ulossulkemiseen yhteisöstä.
Tärkeää näille pahantekijöille ei ole se, mitä kiusaamisen kohteeksi joutuneille tapahtuu, vaan se, ettei oma ajatusrakennelma joudu koetukselle. Omien kuvitelmien suojelemisessa onkin näiden uskonsoturien elämäntehtävä. Jälki on sen mukaista.
On lohdullista huomata, ettei Jeesus sulkenut Juudastakaan viimeiseltä aterialta. Aika moni olisi Juudasta kurmuuttanut. Ainakin syyt olisivat olleet hyviä. Jeesuksen vertauksessa Laupias Samarialainen lupasi maksaa majatalon isännälle korkojen kera takaisin kaiken sen, mitä sairaan hoitamisessa saattaisi kulua. Potilasta ei vain missään olosuhteissa saisi jättää heitteille.
Kristitylle elämän ja kuoleman kysymys on käsittää, että armo kuuluu ansiottomille. Silloin itsellekin ainoa mahdollisuus näyttäytyy Hyvän Paimenen etsivässä rakkaudessa. Silloin ei tule ensimmäiseksi mieleen ryhtyä pieksämään toisia potilaita. Ei mistään syystä.
Voisiko asian enää paremmin sanoa. Olkaa hyvä!
Igal Amir lähestyi esiintymislavaa huomiota herättämättä. Israelin pääministeri Jitzhak Rabin oli juuri päättänyt puheensa ja laskeutumassa lavalta turvamiestensä saattelemana. Amir ampui hänet. Syvästi uskonnollinen Amir uskoi näin toteuttavansa Jumalan tahtoa.Rabinin tappamisesta oli äärijuutalaisten parissa uhottu jo kuukausia. Hänen pelättiin luovuttavan rauhansopimuksessa palestiinalaisille "pyhää maata".
Väkivallan käyttäminen vastustajien nujertamisessa oli Israelissa valtion hyväksymä yleinen toimintatapa. Matka aseen kääntämiseen oman maan päämiestä vastaan ei ollut kovin pitkä, kunhan vain syyt olivat riittävän hyviä. Amirin mielestä ne olivat.
Miljoonille Lähi-idän sotien keskellä eläneille Rabinin murha merkitsi toivon hiipumista. Hän on toistaiseksi viimeinen, joka olisi voinut tuoda alueelle rauhan.
Pahinkin murhamies , despootti ja sotarikollinen perustelee aiheuttamansa tuhon jotenkin. Usein nämä perustelut kuulostavat varsin yleviltä. Hyvien syiden katsotaan oikeuttavan toiselle osapuolelle aiheutuvan pahan. Riittää, että tekijä on mielestään oikealla asialla.
Äärimmäisten tekojen yhteydessä on helppo väittää, että kyseessä oli poikkeusyksilö, jonka katsantokannat eivät edusta kyseistä uskontokuntaa tai ideologiaa laajemmin.
Tähän helppoon pakotiehen turvautui-hyvää tarkoittaen-myös piispa Häkkinen väittäessään Sana-lehden kolumnissa, ettei Norjan murhamiestä voida pitää kristittynä.
Anders Breivik oli mielestään uskonsoturi, joka koki tehtäväkseen kristillisen Euroopan pelastamisen vierailta vaikutteilta. Eikä hänen ajatuksensa ole niin kaukana joistakin Suomen kirkoissa pidetyistä puheista.
Rehellistä olisi todeta, että kristinuskoa voidaan pitää - ja on myös pidetty - myös monenlaisten väkivallantekojen perusteluna. Omaan jumalalliseen erityisasemaansa uskova ihminen on useimmiten kaikkein sokein lähimmäisilleen aiheuttamalleen kärsimyksille.
Monissa kristillisissä kirkkokunnissa ja yhteisöissä esiintyy uskonnon nimissä monenlaista väkivaltaa: toisten vähättelyä, ohittamista, alistamista ja mitä mielikuvituksellisinta kaltoinkohtelua. Nämä voivat pahimmillaan johtaa vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkuvaan hengelliseen terroriin. Tällaisissa yhteisöissä ihmiset alkavat muistuttaa ajatuksiltaan toisiaan, jolloin pienikin poikkeama, erilainen ajatus tai väärässä seurassa lausuttu kysymys riittää syyksi syyllistämiseen, eristämiseen ja tarvittaessa -hengellisen väkivallan julmimpaan muotoon - ulossulkemiseen yhteisöstä.
Tärkeää näille pahantekijöille ei ole se, mitä kiusaamisen kohteeksi joutuneille tapahtuu, vaan se, ettei oma ajatusrakennelma joudu koetukselle. Omien kuvitelmien suojelemisessa onkin näiden uskonsoturien elämäntehtävä. Jälki on sen mukaista.
On lohdullista huomata, ettei Jeesus sulkenut Juudastakaan viimeiseltä aterialta. Aika moni olisi Juudasta kurmuuttanut. Ainakin syyt olisivat olleet hyviä. Jeesuksen vertauksessa Laupias Samarialainen lupasi maksaa majatalon isännälle korkojen kera takaisin kaiken sen, mitä sairaan hoitamisessa saattaisi kulua. Potilasta ei vain missään olosuhteissa saisi jättää heitteille.
Kristitylle elämän ja kuoleman kysymys on käsittää, että armo kuuluu ansiottomille. Silloin itsellekin ainoa mahdollisuus näyttäytyy Hyvän Paimenen etsivässä rakkaudessa. Silloin ei tule ensimmäiseksi mieleen ryhtyä pieksämään toisia potilaita. Ei mistään syystä.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Siinäpä hyvä aloitus. Joku kaipasi keskustelua. Eipä taida palstalta löytyä kovin montaa asiallista keskustelijaa.
Kiva, evl kun tykkäät omasta aloituksestasi 😂
"On lohdullista huomata, ettei Jeesus sulkenut Juudastakaan viimeiseltä aterialta. "
Mutta uskovien yhteysaterialta Jeesus sulki Juudaksen ulos.
Juudas poistui ennen kuin Jeesus siunasi leivän ja viinin ja tarjosi niissä oman ruuminsa ja verensä uuden liiton merkiksi ja pelastukseksi operuslapsilleen.
Tuollaista tarinointia löytyy helluntailaisten Sudenpentujen käsikirjasta.
Kyllä, ja sen virallinen nimi on Raamattu 😉
Tarinoitasi ei taaskaan löydy Raamatusta.
Tottakai löytyy lue esim. Luukas 22
Tarinoitasi ei löydy Luuk 22. Ei löydy mistään muualtakaan Raamatusta. Kyllä kaikki opetuslapset olivat Jeesuksen kanssa viimeisellä ehtoollisella. Kyllä Juudaskin oli Jeesuksen kanssa viimeisellä aterialla. Puhut taas aivan pehmosia. Lukutaitosi on erittäin heikko tai raamatuntuntemuksesi on huono. Yrität vetää jäniksen hatustasi mutta ei sekään näytä onnistuvan. Mitä perähikijän koulua olet käynyt jossa ei ole opetettu edes lukemaan?
Totta kai löyttyy, siitä vain Raamattu käteen la lukemaan.
Lue myös alaviitteet niin pääset suoraan muihinkin asiaan liittyviin kohtiin.
Eikös Jeesus kastanut leipäpalaa viiniin ja ojentanut Juudaalle. -Juudashan oikeastaan toteutti tehtäväänsä, enkä käsitä miksi Juudaan kohtalo olisi niin julma kun sanotaan- vaikka hän katui.
"48 Jeesuksen kavaltaja oli sopinut miesten kanssa merkistä: "Se on se mies, jota minä suutelen. Ottakaa hänet kiinni." [2. Sam. 20:9]
48 Ja se, joka hänet kavalsi, oli antanut heille merkin sanoen: "Se, jolle minä suuta annan, hän se on; ottakaa hänet kiinni".
49 Hän meni suoraa päätä Jeesuksen luo, sanoi: "Terve, rabbi!", ja suuteli häntä.
49 Ja kohta hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Terve, rabbi!" ja antoi hänelle suuta.
50 Jeesus sanoi hänelle: "Ystävä, tätä varten sinä olet tullut.""
Juudas oli siis tullut tuota "tehtävää" varten.
Ehtoollinen asetettin sen jälkeen kun Juudas oli poistunut.
Juutalaisten Pääsiäisateriaan kuului monta maljaa ja Juudas oli aterian alussa paikalla mutta poistui kesken.
Muistaakseni Risto Santala on selvittänyt tämän eräässä kirjassaan tarkkaan.
Yritän muistella......
Meidän ehtoollisemmehan on vain jäljitelmä tuosta oikeasta silloisesta ateriasta...
Jokatapauksessa Jeesus antoi viinin ja leipäpalan myös Juudaalle, huvikseenko ettei tule nälkä vai miks - mieti sitä. - Aattele ihan miten tykkäät.
Mikä sul on kun sinä haluat välttämättä skipata jonkun aina yli laidan
Minkä sinäkään sille tekisit miksi sinä olet tullut, et niin yhtään mitään muuksi et voisi sitä muuttaa. Teksti siis on aika outo tuossa yllä.
Tässäkin on asiaa selvitetty, Juudas oli siis mukana vain ensimmäisen maljan aikana:
"2. JUUDAKSEN SAAMA KASTETTU LEIPÄPALA
Johannes kertoo, että Jeesus aterian aikana "otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle" (Joh. 13:26). Missä vaiheessa tämä tapahtui? Pääsiäisaterian aikana kerrottiin Egyptin kymmenestä vitsauksesta. Tuon kertomuksen jälkeen isäntä kastoi leipäpalasen kastikkeeseen ja antoi vuorotellen jokaiselle. Talmudin (juutalainen laintulkinnan ja perinteen säännöskokoelma) mukaan isännän piti joka kerta pestä kätensä sen jälkeen, kun hän oli kostuttanut leipäpalan astiaan. Tämä kastettujen leipäpalojen syöminen tapahtui ennen kolmatta eli siunauksen maljaa, jonka aikana Jeesus asetti Uuden liiton ehtoollisen. Palan kastaminen ja antaminen tapahtui ennen kuin Herramme yhdisti testamenttinsa kautta ruumiinsa leipään ja verensä viiniin.
Jeesus antoi Juudakselle leipäpalan osana Vanhan liiton ateriaa. Herra käskee Juudasta toteuttamaan aikeensa pian (tai viivyttelemättä, heti, kreik. τάχιον tákhion). Ja Juudas poistuu heti (tai kohta, kreik. ευ̉θύς euthýs) palan saamisen jälkeen yöhön. Jotkut opetuslapsista luulivat Juudaksen lähtevän oikeille asioille. (Joh. 13:27-30)."
http://www.gen.fi/Biblestudy/studydetails.html?id=20
Muista, että pääsiäis- eli sederateria kesti monta tuntia ja siinä oikeasti syötiin pitkän kaavan mukaan ja luettiin kirjoituksia
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Seder
Miksihän, niin vain kerrotaan? Enkä ymmärrä miksi ihmistä rangaistaisiin ylenmäärin vai sen takia että "tuli sitä varten" ymmärkö sinä, miten meille muille (yhyy) kävis jos Juudasta ei olisi ollut tuota "kirottua tehtäväänsä" suorittamassa. Eikö olisi uhrikuolemaa lainkaan muiden edestä? yhyy. Siinähän mielessä Juudas hoisi tehtävänsä hienosti? Eli Onhan se helppo tietyst kohauttaa olkapäitään kun ei kerran Juudakseksi syntynyt eli "tullut", ei siis tartte olla Juudaan pöksyissä ite. Saa vaan niitä malkoja etsiä jne
Ja Juudas katui eikä sittenkään saa anteeks, niinkuin yleinen uskomus on.
Kuinka kaikki voikin olla Juudaan syytä, koska:
" 49 Ja kohta hän meni Jeesuksen luo ja sanoi: "Terve, rabbi!" ja antoi hänelle suuta.50 Jeesus sanoi hänelle: "Ystävä, tätä varten sinä olet tullut."" !!
Asiaan ei kaikki ole perehtyneet hyvin vaan tekevät johtopäätöksiä liian kevyin perustein.
Juudaksen ei kerrota katuneen ja pyytäneen Jeesukelta anteeksi.
Ymmärsi tekonsa kauheuden ja tappoi itsensä ennenkuin olisi pyutänyt Jeesukselta anteeksi.
Jeesushan sanoi ehtoollispöydässä mitä tulisi tapahtumaan.
jassoo
P.s. No kukapa siitä nyt välittäisi kuinka Juudas paran kävi, kun vain itselle tuonkin tapahtuman vaikutuksesta käy hyvin?
Juudas on ainakin pitäisi olla hyvä varoitus pettureille ja kavaltajille jos ei muuta.
Tuo jorinasi näyttää ettet pidä Raamattua Jumalan sanana. etkä lue sitä niin kuin se on kirjoitettu.
Tuollaista Raamatun käyttötapaa kutsutaan kristallipallomagiaksi. Siinä omat päänsisäiset kuvitelmat halutaan nähdä pyhien kansien välissä. Usko.vainen koiranpää on oppinut tämän oppi-isältään Leo Melleriltä.
Siinähän se on luterilaisuuden ydin:
"Kristitylle elämän ja kuoleman kysymys on käsittää, että armo kuuluu ansiottomille."
Etkös sinä ole ennen väittänyt, että ihminen palastuu hyvillä teoillaan, evl?
"On lohdullista huomata, ettei Jeesus sulkenut Juudastakaan viimeiseltä aterialta"
-näin me toimimme luterilaisessa kirkossa edelleenkin Jeesuksen esimerkin mukaisesti
Niinpä, te taidatte toimia vähän kaikessa toisin kuin Jeesus 😏
"On lohdullista huomata, ettei Jeesus sulkenut Juudastakaan viimeiseltä aterialta. "
-Me luterilaiset toimimme tässä aivan samoin kuin Jeesus
Niinpä, te taidatte toimia vähän kaikessa toisin kuin Jeesus 😏
Sinulla näyttää olevan ihan omanlaisesi jeesus eli mielikuvituksesi tuotetta.
Igal Amir edusti juutalaista fundamentalismia.
Nytkö yrität lietsoa antisemitismiä?
Aloitus on painavaa asiaa. Jokaisen olisi syytä pysähtyä miettimään sen äärellä omaa suhtautumistaan toiseen ihmiseen. Suhtautuuko häneen kuten suhtautuisi Jeesukseen.
Eivät terveet tarvitse parantajaa.
Samaa mieltä Pentikäisen kanssa:
"Miljoonille Lähi-idän sotien keskellä eläneille Rabinin murha merkitsi toivon hiipumista. Hän on toistaiseksi viimeinen, joka olisi voinut tuoda alueelle rauhan."
Miksi muslimit sitten sotivat keskenään ja tappavat toisiaan kaikissa Lähi-Idän muslimimaissa?
No ehkä samasta syystä kuin erimerkkinen juutalainen Amir vihasi toisenmerkkistä juutalaista Rabinia.
Mutta miksi muslimit edeleenkin jatkavat noita veljessurmiaan?
Eikö muslimeila ja arabeilla ole mitään omaa vaan tahtoa?
Ihminenhän on psykoosissa tai uskossa. Välille ei kannata jäädä.
Antti Pentikäinen on toiminut Kirkon Ulkomaanavun johtajana mutta on ollut asiantuntijana muissakin tehtävissä. Niin kauan kun kirkossa on noin selkeitä sananjulistajia on hienoa nimittää itseään luterilaiseksi.
On se harmi sinulle kun Pentikäinen ei enää ole KUA:ssa tukemsaa Hamsia ja UNRWA:n kouluja juutalaisvihaan.
Mistä noin vanhan linkin löysitkin, evl?
Mielenkiintoisia ajatuksia aloituksessa.
" Omaan jumalalliseen erityisasemaansa uskova ihminen on useimmiten kaikkein sokein lähimmäisilleen aiheuttamalleen kärsimyksille."
"Monissa kristillisissä kirkkokunnissa ja yhteisöissä esiintyy uskonnon nimissä monenlaista väkivaltaa: toisten vähättelyä, ohittamista, alistamista ja mitä mielikuvituksellisinta kaltoinkohtelua. Nämä voivat pahimmillaan johtaa vuosia tai jopa vuosikymmeniä jatkuvaan hengelliseen terroriin. Tällaisissa yhteisöissä ihmiset alkavat muistuttaa ajatuksiltaan toisiaan, jolloin pienikin poikkeama, erilainen ajatus tai väärässä seurassa lausuttu kysymys riittää syyksi syyllistämiseen, eristämiseen ja tarvittaessa -hengellisen väkivallan julmimpaan muotoon - ulossulkemiseen yhteisöstä.
Tärkeää näille pahantekijöille ei ole se, mitä kiusaamisen kohteeksi joutuneille tapahtuu, vaan se, ettei oma ajatusrakennelma joudu koetukselle. Omien kuvitelmien suojelemisessa onkin näiden uskonsoturien elämäntehtävä. Jälki on sen mukaista."
.Kun Raamattua käytetään oikeuttamaan toisen ihmisen kaltoinkohtelu, siitä tulee huono olo, jos sitä joutuu näkemään ja kuulemaan. Pahuus alkaa silloin olla turhan lähellä.
Sinunkin kannattaa olla rehellinen itsellesi jos Raamattu alkaa ahdistaa.
Ei minua Raamattu ahdista.
Tuntuu ahdistavan koska et lue sitä etkä ymmärrä sitä.
Sinulla näyttää olevan sisälukuongelmia.
Hellareiden Sudenpentujen käsikirja ei ole sama kuin Raamattu. Sinua koiranpää on kustu linssiin.
Sinua koiranpää Raamattu näyttää ahdistavan koska sinun on aivan pakko venkuloida ja kirjoittaa puuta heinää. Hölmöyksiäsi ei löydy Raamatusta vaan korviesi välistä.
"Tärkeää näille pahantekijöille ei ole se, mitä kiusaamisen kohteeksi joutuneille tapahtuu, vaan se, ettei oma ajatusrakennelma joudu koetukselle."
Tämä on hyvin keskeinen juttu - kaikkea sellaista mikä koetaan uhkana sille omalle rakennelmalle, vastaan hyökätään joskus rajustikin. Kun se uhka on vain siellä mielessä, se näyttäytyy ulospäin kohtuuttomana reagointina.
Juuri näinhän se menee. Joskus tulee väkisinkin miettineeksi sitäkin, ketä kiusaajan elämän henkilöä kiusattu muistuttaa? Mitä sellaista kiusattu joutuu kantamaan, joka oikeasti kuuluu jollekin kiusaajan historiaan liittyvälle ihmiselle, jolle ei ole jostain syystä saanut sanottua sitä mitä mielen päällä on ollut?
Tämä kirjoitus osoittaa, ettei ymmärretä Jumalan sanan kokonaisnäkemystä. Jumalalla on oma pelastussuunnitelmansa, jonka Hän vie loppuun asti. Tuolle alueelle ei tule rauhaa ennenkuin kaikki on tapahtunut, mitä on ennustettu.
Aloituksessa on monia hyviä asioita mutta minua usein vaivaa tällaisissa se, että ne esitetään ylimalkaisesti, osoitteettomina syytöksinä, ikäänkuin kohteettomina ja yleistäen.
Nimittäin aika usein jää kysymään onko kirjoittaja sitä mieltä että esim. kaikki yhteisöt joissa uskotaan koko Raamatun olevan Jumalan erehtymätöntä sanaa ja/tai harjoitetaan edes jonkinlaista kirkkokuria, -ovat "syytettyjen penkillä" - ikäänkuin juuri tämä Raamatusta kiinnipitäminen ja uskonnon tosissaan ottaminen itsessään olisi vaikuttava syy mainittuihin epäkohtiin?
Kirjoittajasta joka ei anna konkreettista osoitetta/kohdetta syytöksilleen, jää aina jotenkin kepuli kuva, hän ei rehdisti ja avoimesti kerro ketä tai keitä hän kirjoituksellaan tarkoittaa ja niinpä sinänsä hyväkin kirjoitus voi jäädä kokonaan "omaan arvoonsa" kun sitä ei noteerata siellä missä olisi aihetta. Monesti tulee myös epäilys, nouseeko tällainen osoitteettomien syytösten sinkoamis-halu omasta epäuskosta, jostain kipeästä kokemuksesta joka on aiheuttanut katkeruutta tjsp.
Jos siis aloittaa ojentamisen, astukoon reilusti esiin ja osoittakoon konkreettisesti ketä ja mitä tapausta kirjoituksellaa tarkoittaa. Jos ihmisellä on puhtaat jauhot omassa pussissaan, tähän ei pitäisi olla mitään estettä?
Pentikäisen kritiikki kohdistuu uskonnolliseen fundamentalismiin. Vastakohdaksi hän asettaa ARMON: "On lohdullista huomata, ettei Jeesus sulkenut Juudastakaan viimeiseltä aterialta.
Kristitylle elämän ja kuoleman kysymys on käsittää, että armo kuuluu ansiottomille".
Kyllä minä sen ymmärsin, mutta olisi reilua osoittaa selvästi ja konkreettisesti missä hän oikein näkee sitä "uskonnollista fundamentalismia" ja kertoa vaikka ihan konkreettisia esimerkkejä oikeilla nimillä.
...jos tarkoituksena ei ole vain vikoilu ja epämääräinen leimakirveen heiluttelu... Jos nimittäin asia on puhdas ja oikea, voi kai astua reilusti esiin ja sanoa keitä tarkoittaa?
Fundamentalismi niin juutalainen, kristillinen kuin islamilainenkin fundamentalismi, ovat yhtä pahoja. Niiden jäljiltä löytyy henkistä ja fyysistä väkivaltaa, tappoja ja sotia.
Kommunistinen funfamentalisti se vasta pahaa onkin!
Kysymys on myös uskonnosta kuten Pohjois-Koreasta tiedämme. Vapaa-ajattelijat eivät heittele pommeja eivätkä uhkaa ketään.
Me Vapaa-ajattelijat olemme kommunistinen lahko!
Pohjois-Korea on tyypillinen uskonnollinen valtio. Demokratiaa ei ole. Arvostelijat tapetaan. Auktoriteettiusko sanelee kaiken. Johtaja on Jumalan asemassa.
P-k:ssa komminismi on uskonto.
Kyllä
Jotakuinkin juuri noin. Ehdottomuus, ainoan oikean totuuden kuviteltu omaaminen, jyrkkä dualismi jne. johtavat vain pahaan.
Ei Breivik ollut mikään fundamentalistikristitty. Ei hän ollut tosiaankaan minkäänlainen kristitty. Käsitän hänet henkilönä, joka omasta mielestään puolusti norjalaista kulttuuria eli oli sen soturi. Hänelle Norjan pakanajumalat olivat myös erittäin ok. Vähän samaan tyyliin kuten yleensäkin natseilla. Se tietysti että nykyään täytyy laajentaa kovin laajalle kristityn käsite. Sillä saadaankin kätevästi kaikki kristittyjen piikkiin.
Karhun kansa ihailee meilläkin vanhoja pakanajumalia. Ei tietenkään kristitty sellaisia ihaile (enkä nyt väitä heitä natseiksi sen takia).
"Anders Breivik oli mielestään uskonsoturi, joka koki tehtäväkseen kristillisen Euroopan pelastamisen vierailta vaikutteilta. Eikä hänen ajatuksensa ole niin kaukana joistakin Suomen kirkoissa pidetyistä puheista".
Omien sanojensa mukaan hän oli kulttuurikrisitty, eli puolusti kristillistä kulttuuria.
Minäkin olen mielestäni kulttuurikristitty. Minuthan on kasvatettu tähän kulttuuriin. Hyväksyn kuitenkin muutkin uskonnot tasa-arvoisesti omani kanssa. En hyväksy mitään väkivaltaa uskonnon nimissä ja toivotan eri tavalla uskovat tervetulleiksi Suomeen.
Vaikka ei uskoisikaan Jumalan olemassaoloon, tuo ajatus Jumalasta joka rakastaa ehdoitta tuntuu hienolta ja se voi tuoda lohtua jollekin.
Tuo ajatus kuuluu luterilaisuuteen kuin nyrkki silmään. Näin minullekin opetettiin rippikoulussa: ARMO on
A=Ansioton
R=Rakkaus
M=Minun
O=Osakseni
Tuo on hyvä!