Lontoon MM-kisoissa huvittaa tuo välierisssä selviytyneiden juoksijoiden lankeaminen polvilleen maalissa ja ristinmerkkien tekeminen ym. kakkasymboliikka. Mistä se Jumala sitten lopulta kykenee päättämään, kuka noista pelleistä on pelehtinyt parhaiten eli voiton arvoisesti? Ja entäs jos joku uskookin johonkin toiseen jumalaan, joka auttaa vielä paremmin?
On se metkaa uskonnollista pelehdintää
ristiin.ja.rastiin
12199
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kun maailmassa kuolee päivittäin tuhansia lapsia ripuliin, malariaan yms tauteihin, niin minusta on käsittämättömän itsekeskeistä ja huonoa suhteellisuudentajua osoittavaa kuvitella, että Jumala p*skat välittää kuolevista lapsista, mutta katsoo asiakseen auttaa jotain miljonääri-doping-urheilijaa.
Niinpä, mutta noin nuo miljonäärit näyttävät kuvittelevan
ja katsojia samalla kovasti huvittelevan.
Urheilutapahtuman yhteydessä kilpailijoilla on sen verran tunteet pinnassa ja elimistö täynnä adrenaliinia, että eipä heitä oikein voi syyttää tuollaisista impulsiivisista eleistä. Suhteellisuudentaju ei taida kenelläkään olla siinä tilanteessa parhaimmillaan, ja totta kai oma suoritus tuntuu siinä hetkessä maailman tärkeimmältä asialta. Mitään sen syvällisempää urheilijoiden persoonallisuudesta tai asenteista ei voi tämän perusteella päätellä. Eri asia on tietysti se, jos urheilija vaikkapa ennen kilpailua sanoo luottavansa voittoon koska tietää Jumalan olevan kanssaan.
Täytyy muistaa aina miten pitkäjänteistä ja päämäärätietoista on huippu-urheilijoiden maailma. Dopattukin urheilija voi kokea jonkunlaista johdatusta
ja ottaa vaikka lapsensa (Gatlin) pelastajakseen omasta historiasta suurelle yleisölle. Usalaiset urheilijat mm-areenalla ovat kaikki uskovia. Samalla herkkiä (osa) ulkopuoliselle manipulaatiolle. Kiitos hyvästä analyysistä.
<<Urheilutapahtuman yhteydessä kilpailijoilla on sen verran tunteet pinnassa ja elimistö täynnä adrenaliinia, että eipä heitä oikein voi syyttää tuollaisista impulsiivisista eleistä.>>
Sen ymmärtää, että kilpailutilanteessa keskittyminen kohdistuu suoritukseen eikä silloin mieti Jumalan tehtäviä ja prioriteettejä. Mutta luulisi että uskova edes joskus niitä miettii ja sen perusteella päättelee kiinnostaako Jumalaa joku juoksu- tai hyppelykilpailu.
Minusta on suorastaan rienaavan epäempaattista ajatella, että Jumala ontaa päivittäin yli tuhannen - enimmäkseen lapsen - kitua kuoliaaksi malarian kourissa, mutta hän saattaa auttaa minua juoksemaan 0,06 sekuntia nopeammin 100 metriä. Eikö tuo ole pöyristyttävän omahyväistä ja itsekästä?
Ehkä terve, varakas ja menestyvä uskovainen urheilija ei ajattele malariaan ja ripuliin kuolevia lapsia. Sekin tietenkin kertoo uskovaisen ajattelun horisontista paljon.
"Ehkä terve, varakas ja menestyvä uskovainen urheilija ei ajattele malariaan ja ripuliin kuolevia lapsia. Sekin tietenkin kertoo uskovaisen ajattelun horisontista paljon. "
Hyvin kiteytetty kristillinen narsistisuus!!!
Mm urheilijat ovat pääsääntöisesti kristinuskoisia ja muhammed uskoisia.
Doping urheilijat eivät tee ristinmerkkejä ja jos tekevät se on roolisuoritus.
M. Bolt joka jäi kolmanneksi voi tehdä ristinmerkin ja antaa tervehdyksen korkeimmalle, koska on puhdas urheilija. Luontaisesti urheilijaksi kehittyneet
ja superominaisuudet ylittävät kaikki dopingit. Suomessa esim. Juha Mieto
Luterilaiset alfaurkokset sitävastoin,sivelevät pallihikeään ristinmerkiksi nenänsä alle
<<Doping urheilijat eivät tee ristinmerkkejä ja jos tekevät se on roolisuoritus.>>
Tämä kaksinaamaisuus kristityissä jaksaa ihmetyttää ja huvittavaa. Toisaalta saarnataan, että "ihminen on heikko ja syntinen", mutta samalla kiistetään, että kukaan "oikea kristitty" olisi itsekäs, ahne, altis houkutuksille ja sortuisi syntiin (=puhdas "No true Scotsman" argumentointivirhe).
"Psykologinen" selitys tälle "meidän aitojen kristittyjen" puolustelulle on sangen läpinäkyvä. Kiistämällä "oikeiden kristittyjen" vilpillisyyden "oikeana kristittynä" itseään pitävä oikeasti julistaa olevansa parempi ihminen kuin he, jotka eivät ole "aitoja kristittyjä". Puhutaan nöyryydestä, mutta pontimena on omahyväisyys.
Oikea tapa lausua kristittyjen "ihminen on heikko ja syntinen" on siis "te muut olette heikkoja syntisiä ja huonompia kuin me aidot kristityt".
Onneksi doping-testit otetaan nykyään talteen, niin että doping-sankareiden rehellisyys voidaan kyseenalaistaa edes jälkikäteen. Toinen asia kokonaan on se, mikä on dopingia ja mikä ei. Esimerkiksi Juha Miedon aikana veritankkaus oli sallittua, vaikka se on nyt kiellettyä, kofeiiniakaan ei taidettu testata jne.
Höpö höpö, ei ristinmerkki ole mikään tervehdys. Se on rituaali, jolla pyydetään. Hyväntahtoisen tervehdyksen elettä en ole nähnyt enkä tiedä olevan muilla kuin hinduilla, esim. kun kuljetaan Krishnaa esittävän patsaan ohi.
"M. Bolt joka jäi kolmanneksi voi tehdä ristinmerkin ja antaa tervehdyksen korkeimmalle"
Korkeimmalle? Stadionin tornilleko? Ei siellä muuta korkeampaa ole paikalla.
Natsitkin teki hakaristinmerkin korkeimmalle - ja olivat Jeesuksen suojissa.