Ja mitä muuta voi pelkästään uskomisella todistaa?
Voiko luomisen todistaa pelkällä uskolla?
UskottavaOn
7363
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei. Tarvitaan mekanismi luomiselle. Uskolla ei luoda mitään ellei sillä ole havaittavaa mekanismia minkä mukaan luodaan. Pelkällä uskolla ei voi todistaa mitään koska on erilaisia uskoja ja uskon voi muodostaa itsekin vaikka menninkäisiin.
Eli jos maailma on luotu niin jumala on mekanismi?
Vaikea sanoa koska jumalasta on eri määritelmiä kuten personaallinen ja ei-persoonallinen. Jos pystyy osoittamaan jumalan mekanismiksi jonka kautta kaikki luominen tapahtuu niin sitten se on. Tämä pitää olla kaikille samalla tavalla nähtävissä ja paljastaen sen ettei se ole ihmisen tekemys.
<< Voiko luomisen todistaa pelkällä uskolla? >>
Niin, tämä taitaa olla koko palstan olemassa oloa määrittävä kysymys.
Näin ateistin näkökulmasta ajateltuna vaikuttaa varsin kummalliselta, että ihmisen intuitiivinen ajattelu määräisi luonnon(tieteellisistä) faktoista. Jotenkin se ei vaan mitenkään sovi minun ajatuksiini, että ihminen kuvittelee olevansa kaiken tietämyksen yläpuolella määrittelemässä, mikä mistäkin tieteellisesti todistetuista asioista on totta ja mikä ei - ja sitten vielä nämä intuitioonsa luottavat ihmiset kuvittelevat tietävänsä, miten tuo vääräksi tuomitsemansa tieteellinen asia "oikeasti" menee. Kaiken tämän hän "todistaa" vain sillä, että hänellä on sellainen tuntemus, että hänen uskonsa vaatisi jonkin tieteellisen asian selittämisen toisin uskonsa pitimiksi. Ihminen siis näköjään selittää itse itselleen intuitiivisesti vaikka minkä tasoisen tieteellisen faktan virheelliseksi, jos hänen intuitionsa uskostaan sitä vaatii. Jopa ihan suora havaintoaineisto voidaan hylätä, mikäli intuitio vaarantuisi.
Minä vaan näen asian juuri toisin päin: pyrin nimenomaan tunnistamaan asioita, jotka perustuvat omaan intuitioon, luuloon - ja sitten yritän korvata tällaiset seikat nimenomaan tiedolla. Itse asiassa tätä taidetaan kutsua älykkyydeksi, että hylkää omia uskomuksiaan ja pyrkii nojaamaan faktaan. Nimenomaan intuition vastaisuus on merkki oman luonnollisen kuvittelun hallitsemisesta eli käytännössä älyllisestä toiminnasta. Ei sillä, että ajattelisin olevani mikään erityisen älykäs siksi, että tajuan tämän älyllisyyden ja älyttömien intuitiivisten kuvitelmien eron, mutta kyllähän tuo näkyy esim. älykkyystutkimuksissa, joissa havaitaan, että fundamentalistisimmin uskovat (eli kaikkein eniten omaan intuitioonsa nojaavat ja todisteelliset faktat hylkäävät) saavat keskimäärin heikoimmat tulokset.
No, mitä konkreettisia esimerkkejä tällaisesta tulee mieleen, niin vähän aikaa sitten oli keskustelua maanjäristyksistä ja mannerliikunnoista. Siinä kreationisti väitti, että koko tietämys mannerlaattojen liikkumisesta ja maanjäristyksistä on virheellistä (sitä en tiedä, millä meriiteillä hän arvotti omaa tietämystään koko tiedeyhteisön tietämystä korkeammaksi "tietäessään" kaikkien alan asiantuntijoiden tehneen koko työuransa täysin väärässä olevaa työtä ilman, että ovat huomanneet mitään, mutta hän kyllä "heti huomaa"). Hän keksi jotain pseudoselityksiä mannerliikuntojen mittausten virheellisyydestä: GPS-satelliitit kuulemma vaihtavat jokusen sentin rataansa (tämä ei toki tee virhettä GPS-paikannukseen, mutta selityksenä se kävi hänelle itselleen). Kummallista oli, ettei edes suorat mittaustulokset esim. Japanin suuren järistyksen kaikista GPS-tolpista saanut häntä mitenkään epäröimään omaa intuitiotaan:
https://www.youtube.com/watch?v=1QCcVqZgNKw
Videossa on siis suorat mittaukset useammasta sadasta GPS-pisteestä, jotka kyllä näyttävät aivan mielettömän hyvin, miten maan liikunto etenee. Sitä en tiedä, miten ko. kreationisti asian selitti itselleen. Onko hänen mielestään satelliitti (tai itse asiassan neljä satelliittia eri puolilla) juuri tuossa kohdassa tehnyt mutkan tms., mutta siis edes suora havaintomateriaali ei muuta intuitiivista päähänpinttymää. Sitten tulee se mielenkiintoinen pointti: hän kuitenkin piti täysin selvänä ja aivan varmana (ja todistettuna), että mantereet pomppivat kilometrejä ylös-alas-suunnassa hyvin lyhyessä ajassa (kenties vuoden aikana tms.). Tästä ei tietenkään edes voi olla hänen omien kriteeriensä mukaista todistusaineistoa (eikä tuollainen tietysti ole teoreettisestikaan mahdollista), jos kerran GPS:kin on virheellinen. Ja tosiaan, mistä tämä koko väite tulee, niin Raamatussahan tällaista ei ole eli ei voida syyttää edes mitään uskonnollista kirjaa ja sen sokeaa seuraamista vaan kyse on hänen omasta intuitiostaan, jonka mukaan tällaiset korkkina pomppivat mantereet jotenkin kummallisesti selittäisivät eläinten päässeen hänen uskonsa mukaisesta Nooan arkista omille sijoilleen esim. Australiaan. [Minä en kyllä ymmärrä, miten välillä merenpinnan yläpuolisesta mantereesta olisi kovasti apua asiassa, jos se uppoaisi yht'äkkiä (haudaten eliöt) ja viereinen manner pompahtaisi ylös. Mutta mutta, tämä ei nyt ole pointti.]
Näin siis ihminen on kuvitellut intuitiiviselle uskomukselleen täysin kaiken (jopa hänen oman) tiedon vastaisen sepitelmän, jolla ei ole edes hänen oman uskontonsa perustassa (Raamatussa) minkäänlaista pohjaa. Silti vaan hän ilmeisesti yhä tänä päivänäkin kuvittelee olevansa täysin oikeassa ja kirjoittavansa todisteellisia asioita vaikka kyse on ihan yhtä idioottimaisesta hölynpölystä kuin Jyrkin kuuluisassa "enkelit kantoi kengurut Australiaan" -idiotismissa.
Miten tuollaisen ihmisen ajatuksenjuoksua voisi ylipäätään arvostaa ?
Satuin lukemaan myös jotain toista ketjua, missä kreationisti epäili painovoimaa (ilmeisesti oma usko on, että Maa on paikallaan oleva littana). Kyseli vaan, että onko tuollaiselle painovoimalle jotain todisteita.
Niin no, jokainen heitetty kivi noudattaa painovoimateoriaa, sillä lasketaan myös esim. tykin ammusten lentorata - kuten myös vaikkapa satelliittien lentoradat. Että ainakin helvetinmoinen tuuri on, että kaikki menevät täsmälleen oikein, jos kerran teoria on täysin tuulesta temmattu harhautusyritys. Tietysti painovoimateorialla lasketaan myös mm. Kuunpimennykset, Jupiterin kuiden pyörimisajat jne jne, että kyllä siitä "jonkin verran" on tosiaan todistusainestoa, mutta myöntääkö intuitiivisesti näitä todisteita vastustava ihminen ko. todisteet ? Niin, eipä tietenkään. Hän vaan kuvittelee olevansa rajattoman kyvykäs kun hän "tietää", ettei moista painovoimaa vaan ole. "Typeriä humputuksia tuollaiset fyysikoiden keksimät höpinät", "Maa muka pallo, pöh, väärennettyjä kuvia kaikki" - vaikka siis näemme, että kaikki muut isot taivaankappaleet ovat pyöriviä palloja.
Mutta mutta, minkälaisen kuvan tuollaisesta oikeassa olemisen kuvittelemisesta saa. Kyllä se vaikuttaa enemmänkin typeryydeltä kuin miltään muulta. Miten ylipäätään ihminen voi kuvitella, että hänen omat ajatuksensa olisivat juuri se täsmälleen oikea TIETO ja muut väitteet on täyttä huuhaata (vaikka olisi suorat todisteet) ? Kertokaa kreationistit, mitä ajattelette siinä vaiheessa kun väitätte jonkun yleisesti hyväksytyn tieteellisen faktan olevan virheellinen ! Haluaisin todella tietää, miten ajatuksenne kulku oikein menee tällaisessa tapauksessa. En nimittäin osaa itse edes kuvitella, miten ihminen voisi katsoa itseään peiliin tuollaisen megalomaanisen itsensä korottamisen jälkeen. Toki ymmärrän, että minulla ehkä on hivenen enemmän käsitystä siitä, mitä tieteellinen tieto on ja miten sitä tehdään, mutta eiköhän sentään ihan jokaisella nyt jonkinlainen kuva pitäisi olla, millaisella tasolla liikutaan kun väitetään, että ammattilaiset eivät tiedä hevonvittua koko ammattialastaan, mutta sitten joku maallikko tietää koko homman aivan selkeästi. Olen joskus verrannut tilannetta siihen, että ihminen menee suti kädessä maalariliikkeeseen, että "menkääs te nyt huitsin hittuun tästä kun ette kerran tajua maalaamisesta yhtään mitään" (ja tosiaan, tilanne on tieteen osalta vielä tuota vulgaarimpi). Miten te kreationistit näette tämän asian ? Mistä tulee se kompetenssi, millä pystytte sanomaan tuhansien ja taas tuhansien ihmisten ammattinaan tekemän työn täydelliseksi paskaksi ? Miten ihminen voi olla noin itseriittoinen ? Tai paremminkin: miten tuollaisen itseriittoisuuden pystyy perustelemaan itselleen ?
Toki tieteellinen tieto saattaa olla väärässä joissakin asioissa. Pienemmissä yksityiskohdissa todennäköisemmin kuin suurissa teorioissa - vaikka voihan olla, että suurempiakin teorioita vielä tulevaisuudessa täydennetään, mutta mutta: miten ihmeessä ihminen voi kuvitella, että juuri hän tietäisi juuri tietyn kohdan olevan virheellinen vaikka kukaan ihminen ei voi millään rationaalisella perusteella edes aavistaa, että ko. kohta olisi virheellinen ? Eikö tuollaisen kuvittelu ole vain isopäisyyttä ilman mitään älyllisyyttä/rationaalisuutta ?
Eikö tuollainen ajattelutapa omasta mielestänne ole nimenomaan yksinkertaisen ihmisen höperehtimistä ? Vai pystyttekö edes sympatiseeraamaan, miksi minä näen asian näin ? Vai tuntuuko tämä ihan oudolta tavalta ajatella asiaa ?
Usko on ihmisellä hyvin voimakas henkilökohtainen suhde johonkin minkä hän kokee itseään suurempana. Mitä enemmän hän muodostaa erilaisia kokemuksia tähän liittyen sitä vakuuttuneemmaksi hän tulee suuremman voiman olemassaolosta. Askel kerrallaan hänen ajatusmaailmansa muodostaa vakuuttuneisuuden siitä että hän tietää jotain mitä muut varsinkin ateistit ei. Aikaa myöten hän on muodostanut oman todellisuuden eikä kykene näkemään enää muuta. Kreationismi hyvänä esimerkkinä kuinka omaa ajattelumaailmaa tyrkytetään muille välittämättä siitä mikä on todellisuus. Kun hän on vakuuttunut omasta oikeassa olemassaolosta hän ei enää ymmärrä kyseenalaistaa sitä vaan käyttää keinoja kuin keinoja ettei tämä todellisuus menetä pohjaa usein alitajuisesti.
Pelkällä uskolla voidaan todistaa/ymmärtää miten ihmismieli toimii. Kukaan ei synny uskomaan jumalaan vaan ihmiset kasvatetaan siihen. Ihmiset jotka ei kasvateta uskomaan jumalaan toimii yhä samassa todellisuudessa uskovien kanssa. Uskovan usko ei todista mitään yliluonnollisesta luojasta tai luomisesta. Raamattua voidaan muuttaa jolloin myös uskovan uskon pitäisi muuttua. Voimme kirjoittaa luomiskertomuksen vaikka nurinpäin ilman että todellisuus jossa uskova on muuttuisi. Hän vain ajattelisi eri tavalla.
Uskolla voi todistaa luomisen (ja muitakin asioita) itselleen ja ehkä toisille samoin uskoville. Ei tieteelle eikä ihmisille yleisesti.