Äitini kuoli alle vuosi sitten. Äiti oli tosi rakas ja ihana ihminen kaikkein läheisin. Olo tuntuu niin tyhjältä ja surulliselta vieläkin. Kaipaan häntä joka päivä ja itken. Kaikki on menettänyt merkityksen, tyhjyys vain on ja niin kauheen ikävä. Miksi juuri minun äiti kuoli ja niin aikaisin? En tiedä miten selviän kun tää elämä harmaata on. Töiden jälkeen vaan kotiin makaamaan tuun. Avomies ei haluu tehdä mun kans mitään kivaa. En tiedä miten tätä tilannetta sais paremmaks. Ei ole ketään ystävää ei ketään ei ketään. Olen niin yksinäinen ja surullinen. Joskus ajattelen että haluaisin äidin luo täältä pois..
Tyhjyys tuli kun äiti kuoli
Ka1paus
7284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Otan osaa. Tyhjyys jää meille aina, kun joku rakkaistamme poistuu luotamme lopullisesti. Ja mitä vanhemmaksi itse saamme elää, sen suuremmaksi tyhjyys ympärillä muuttuu. Toiset sanovat, että nyt on tilaa hengittää, kun ovat viimeisenkin sukulaisensa haduanneet. Itseäni ovat lohduttaneet jotkut laulujen sanat, samoin Raamatun sanat. Ehkä löydät niitä sanoja, jotka lohduttavat surussasi ja joiden avulla jaksat elämääsi elää. Pidä itsestäsi hyvää huolta, enkeleitä sinulle
Suru se on kun rakkaimmat ydinperheen jäsenet kuolevat, mutta ainakin omalla kohdalla vuodet ovat vaimentaneet surun murskaavimmat sävelet. Kaipauksella ja kaiholla sitä muistelee vanhempia mutta iän myötä olen oppinut hyväksymään ajallisen elämän rajallisuutta.
Minä en kyllä koe elämää tyhjänä, vaikka olen perheetön ja vanhemmat ovat kuolleet kauna sitten.
Minua auttaa usko Jumalaan ja iankaikkiseen elämään.
Osanottoni suuressa surussa.
Hei.
Otan osaa suruusi äidin kuoleman johdosta. On selvää, että tärkeän läheisen ihmisen kuoltua on tyhjä ja surullinen olo pitkän aikaa. Sanotaan, että ensimmäinen vuosi, koko kalenterivuosi kuolemasta, on pahin. Voi olla hyvin raskasta pitempäänkin, varsinkin jos ei saa asiaa mitenkään purettua mielestään. Rohkaisen sinua kysymään seurakunnasta sururyhmää, josta saa usein lähes parasta apua, kun saman kokeneet yhdessä ohjaajan kanssa käyvät suruun liittyviä asioita läpi. Huolehdi itsestäsi. Luota siihen, että tulee parempi ja valoisampi vaihe, kun pääset pahimman yli. On toki mahdollista, että surusta seuraa masennus, jota kannattaa hoitaa eli mennä käymään lääkärin luona. Ole itsesi puolella.
Lämpimin ajatuksin,
Pirkko-pappi
Asiaton masennuksen manailu. Kurkkaappa Pirkko vielä sielunhoidon kurssin muistiinpanoja.
Olen käynyt samoja tunteita läpi ja rankimman kautta. Äitin menehtymisestä on jo aikaa minulla. Nyt menetin rakkaan lemmikkini ja suru on valtava. Silloin tosiaan tuntuu ettei voimaa saa mistään eikä kukaan ymmärrä. Etenkään kun on pettynyt ihmisiin eikä oikein ole ystäviä siten...Voisiko sinulle kirjoitella spostia johonkin ?
Se oma äiti, niin ainutlaatuinen, herkkä asia. Hänestä ei saa puhua mitään pahaa. Vain aika parantaa, mutta ei tietenkään koskaan unohda.
Ei tuo nyt ihan sääntö ole. Tiedän useita naisia joille oma isä on läheisempi kuin äiti.