Saksan ase- ja ammustuotanto 1942-44?

Kun huomioi sen että vuonna 1942 aivan paria viimeistä kuukautta lukuunottamatta vain 4% Saksan sotatuotannosta oli taistelupanssareita ja saman verran moottoriajoneuvoja sekä panssaroituja kuljetusajoneuvoja (joista osa meni lisäksi Luftwaffen ja Kriegsmarinen käyttöön tai kotialueen ilmatorjunnalle) niin armeijan osuus hyökkäysvaiheessa on saattanut jäädä jopa 25%:iin sotatuotannosta. Tähän viittaa sekin että esim pelkästään lentokonetuotantoon vuoden 1942 alussa Saksa käytti peräti 47% ja jolloin pelkästään laivaston alusten rakentaminen muodosti jopa 12% sotatuotannosta.

Vuodelta 1944 on olemassa sellainen tieto jonka mukaan Saksa valmisti 108 miljoonaa 75 mm tai suurempaa ammusta sekä 5.28 miljardia piemikaliberisten aseiden patruunaa. Ruudin osuus kyseisen vuoden heinäkuussa (tuotannon kaikkien aikojen huippukuukausi) oli 2.1% ja ammusten 24.0%, yht siis 26.1%. Samoin samalta vuodelta olisi tieto ammustuotannon painomäärästä: 7 miljoonaa tonnia. Kokonaisammusmääräksi on ilmoitettu 281.1 miljoonaa joista raskaita 108 miljoonaa mutta ne olisivat olleet vain maavoimien ammuksia.

105 mm:n haupitsin ammuksen (high explosive) hinnaksi mainittu 32 dollaria vuonna 1944 (?) eli Saksan rahassa siis peräti 80 Valtakunnanmarkkaa. Ammus painoi noin 15 kiloa jolloin tonnin painosta noita ammuksia (67 kpl) hinta on ollut 5 360 markkaa. Itse saksalaisen haupitsin hinnaksi esitetty 16 400 markkaa ja (matka)paino ollut 3.5 tonnia.

Tuo haupitsiammuksen hinta saattaa itseasiassa olla kyllä amerikkalainen koska siinä kerrotaan itse haupitsin (M 101) hinnaksi lähes 12 000 dollaria. Luultavammin saksalaisen vastaavankokoisen haupitsin ammuksen hinta on ollut edullisempi kuin 80 markkaa.

Hyökkäysvaiheessa Luftwaffe (ei sisällä ilmatorjuntaa) vei jopa yli 25% ammuksista mutta sodan viimeisenä täytenö vuotena sen osuus putosivat:

1/1944: 14%
2/1944: 12%
3/1944: 10%
4/1944: 7%

Sen sijaan aseiden osuuksissa Luftwaffe kasvatti siivuaan jonkin verran. Vuonna 1942 keskimäärin 7%, vuonna 1944 lähes 10%. Saksan ilmavoimat muuttuivat vuoteen 1944 tullessa hävittäjä ja maataistelukonevoimaksi. Jopa taktinen pommitus menetti painoarvostaan 2/3.

Vuoden 1942 ensimmäisellä neljänneksellä armeijan osuus varustelusta ei ollut hääppöinen kun ammuksistakin reilu neljännes ja aseista alle puolet meni sille. Kun panssarituotanto oli 4% ja ajoneuvot samoin niin ei tuo armeijan potti ole ollut kuin 20%. Siitä se kohosi myöhemmin 30-33%:iin. Mutta suurelta osin armeijan osuuden kasvua selittää Saksan lentokonetuotannon hetkittäiset ongelmat kuten 30% volyymin pudotus syksyllä 1943 sekä sukellusvenesodan tappio keväällä 1943 ja pakollinen U-veneiden tuotannon (vaan ei suunnitteluprosessin) alasajo. Vuoden 1944 viimeisellä neljänneksellä sukellusvenetuotanto lähti selvään kasvuun ja meni heittämällä taistelupanssarituotannon ohi.

Jos Saksan ylin johto olisi ollut tilanteen herra ja määritellyt mitä se haluaa tuottaa enemmän olisi se panostanut ilma- ja merisotaan vielä enemmän kuin mitä se myös oikeasti teki. Esim 50% pelkkään lentokoneiden valmistukseen ja 15% ellei enemmän laivoihin.

Ilmatorjunnan suuri osuus sotatuotannossa on myös kiinnostava. Vuonna 1942 ilmatorjunta vei aseiden valmistuksesta 27%, 1943 28% ja vielä 1944 26%. Vastaavat lukemat ammustutannosta olivat 20%, 18% ja 18%. Keskimäärin osuus 7.5%. Vastaavasti taistelupanssarien osuus sotatuotannosta (ilman aseita ja ammuksia) noina vuosina vajaat 7% ja koko sodan ajalta runsaat 6.5%.

Ilmatorjunta vei siis suurinpiirtein yhtä suuren osuuden kuin taistelupanssarit. Tietysti noilla yli miljoonalla sotilaalla ilmatorjunnassa piti olla oma moottoriajoneuvokalustonsa. Se että esim itärintama sai vain 1/8 ilmatorjunnasta syksystä 1943 lähtien osoittaa miten vähän itärintaman maasotaa priorisoitiin. Tässäkin mielessä se oli sivunäyttämö.

USA:n sotatuotannosta vuonna 1944 aseet muodostivat 6.45% ja ammukset 12.7%. Todennäköisemmin USA:n armeija ja maasota sai aseista ja ammuksista paljon pienemmän osuuden kuin Saksa. Tuosta n.19%:sti on voinut laivastolle ja ilmavoimille mennä 2/3. Moottoriajoneuvot, ml panssarit ja panssarikuljetusvaunut veivät lähes tarkalleen 10% tuotannosta. Saksan heinäkuun 1944 tilasto näyttää osuudeksi näille 11.8%. Moottoriajoneuvoista (muut kuin panssarit) läheskään kaikki ei mennyt armeijalle. USA:n tapauksessa tuo osuus ilmavoimille ja laivastolle on ollut vielä paljon suurempi kuin Saksan.

Oman vaikeammin eri aselajeille jaettavan osuuden muodostaa kommunikaatio- js elektroniset laitteet: 8.2% sotatuotannosta. Ottaen huomioon Usan laivaston ja ilmavoimien koon ja teknologisen tason tuosta leijonanosa meni armeijan ulkopuolelle. Tietysti on huomioita lend lease kun USA:n piti pönkittää pystyssä takapajuista Neuvostoliittoa. Brutaali diktatuuri kiitti ja selittää nyt jälkipolville voittaneensa sodan "lähes yksin".

Pitäneeköhän tieto paikkaansa että Saksan ammustuotanto vuosina 1943-44 olisi ollut tuntuvasti suurempi kuin sekä USA:n ja Neuvostoliiton? Eräässä amerikkalaisessa kirjoituksessa näet väitettiin Saksan tuottaneen vuonna 1943 217.7 miljoonaa ammusta ja vuonna 1944 peräti 281.3 miljoonaa.

1943:
Saksa- 217.7 milj ammusta
USA- 156.9 milj
Neuvostoliitto - 85.8 milj

1944:
Saksa - 281.1 milj
US A- 227.3 milj
Neuvostoliitto - 94.8 milj

Samassa kirjoituksessa esitetään myös maavoimille Saksan tuottaneen 1944 raskaita ammuksia 108 miljoonaa (missä kulkee raja raskaiden ja keveiden ammusten välillä?). USA:n esitetään tuottaneen "vain" 85 miljoonaa raskasta ammusta maavoimille. Tämän suhdeluvun ymmärtää paremmin.

USSBS:n tilastojen mukaan neljännesvuosittain Saksan ammustuotannon armeijalle menevä osuus...
1943: 67%, 67%, 64%,63%
1944: 66%, 68%, 68%, 69%

Ilmatorjunnan osuus...
1943: 14%, 14%, 20%, 19%
1944: 17%,16%, 18%,20%

Ammustuotannon paino 1943:

Saksa: 2.8 miljoonaa tonnia
USA: 0.8 miljoonaa tonnia (vain maavoimat)

1944:

Saksa: 3.35 miljoonaa tonnia ( maavoimille noin 2 miljoonaa)
USA: 1.45 milj tonnia (vain maavoimille)

USSB:n mukaan kuitenkin vuonna 1944 lähes 68% ammustuotannosta olisi mennyt armeijakäyttöön mutta se tilasto on tehty tuotannon arvon mukaan jaoteltuna. Luftwaffen osuuden lasku viittaa siihen että yhä pienempi osa ammuksista oli tuossa vaiheessa pommeja.

Tiettävästi RAF ja USAAF pudottivat vuosina 1940-45 Eurooppaan 2.7 miljoonaa tonnia pommeja joten nuo pommimäärät vastaavat ammuksien 13.5 kilon keskiarvoa käyttäen noin 200 miljoonaa tykin ammusta.

Suomalainen kenttäarmeija, ilmatorjunta ja merivoimat kuluttivat jatkosodassa

-1 093 135 kpl 20 mm it-kranaattia
- 515 356 kpl 37-40 mm it-kranaattia
- 122 398 kpl 75-76 mm it-kranaattia
- 20 036 kpl 88 mm it-kranaattia

Ilmavoimat pudottivat 2 690 tonnia pommeja jatkodosassa ja 365 tonnia Lapin sodassa.

Tässä on saksalaisista dokumenteista kerätty tieto:

1940
Kiväärikaliberiset.....................................................2 981 920 000
Kevyet ilmatorjunta panssariaseistus............ puuttuu
>75 mm
pst/ps-tykit..........................1 738 000
it-ammukset....................... 3 664 000
tykistö.................................. 20 290 000
rakentinheitin................... 1 308 000
yhteensä määrä Q........... 865

1941
Kiväärikaliberiset.....................................................1 363 440 000
Kevyet ilmatorjunta panssariaseistus............ 77 366 000
>75 mm
pst/ps-tykit.......................... 875 000
it-ammukset.......................15 400 000
tykistö.................................. 9 400 000
rakentinheitin................... 1 400 000
yhteensä määrä Q........... 540

1942
Kiväärikaliberiset.....................................................1 380 310 000
Kevyet ilmatorjunta panssariaseistus............ 129 767 000
>75 mm
pst/ps-tykit.......................... 5 250 000
it-ammukset.......................16 700 000
tykistö.................................. 32 500 000
rakentinheitin................... 2 350 000
yhteensä määrä Q........... 1 270

1943
Kiväärikaliberiset.....................................................3 293 240 000
Kevyet ilmatorjunta panssariaseistus............ 196 332 000
>75 mm
pst/ps-tykit.......................... 18 000 000
it-ammukset....................... 16 600 000
tykistö.................................. 56 000 000
rakentinheitin................... 2 350 000
yhteensä määrä Q........... 2 558

1944
Kiväärikaliberiset.....................................................5 556 123 000
Kevyet ilmatorjunta panssariaseistus............ 263 257 000
>75 mm
pst/ps-tykit..........................19 400 000
it-ammukset....................... 18 400 000
tykistö.................................. 67 600 000
rakentinheitin................... 2 500 000
yhteensä määrä Q........... 3 350


Itse tuotannon kokonaismäärän oleellinen lukema, olkoot se suhdelukemana ymmärrettävä:

1940: 865
1941: 540
1942: 1 270
1943: 2 558
1944: 3 350

Mielenkiintoisaa on se että Operaatio Barbarossan alkamisvuotena ammustuotannon (ei ilmeisesti kata pommeja ja torpedoja, vai kattaako?) määrä putosi vuoteen 1940 verrattuna 37,5%:lla. Vuonna 1942 tuotanto oli taas jo 46,8% suurempi kuin vuonna 1940. Vuonna 1943 tuotantomäärä oli 101,4% suurempi kuin vuonna 1942. Todennäköisesti juuri vuonna 1943 oli ammustuotannon osuus Saksan sotatuotannossa kaikkein suurimmillaan. Vuonna 1944 ammustuotanto nousi 30,9% mutta muu tuotanto nousi vielä nopeammin.