Kävin tuossa iltapesulla ennen nukkumaan menoa. Sytyttelin valoja mennessäni, jotta en iskisi varpaitani mihinkään ja näkisin mennä vielä makkariinkin kolhiintumatta.
Siinä sitten mietin, että jos joku seuraisi valojen sytyttelyäni, hän voisi päätellä, missä kuljen milloinkin. Sitten siitä taas nousi mieleen ajatus, että eikö olisi hienoa, jos Jumalan rakkaus loistaisi meissä niin, että se sytyttäisi valon aina sinne, missä kuljemmekin. Ja että se valo jäisi sinne vielä sieltä lähdettyämmekin.
Siinä sitten mietin, että jos joku seuraisi valojen sytyttelyäni, hän voisi päätellä, missä kuljen milloinkin. Sitten siitä taas nousi mieleen ajatus, että eikö olisi hienoa, jos Jumalan rakkaus loistaisi meissä niin, että se sytyttäisi valon aina sinne, missä kuljemmekin. Ja että se valo jäisi sinne vielä sieltä lähdettyämmekin.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Niin, eikö meidän uskovien käsketty ollakin valona maailmassa. Olemmeko sitä, vai sammutammeko valon maailmasta.
Tuli mieeen se sanonta, että kun joku ihminen tullee huoneeseen hän sytyttää valon kun taas toinen sammuttaa sen.
Voisiko minussa olla sellaista kristillisyyttä, että se sytyttää valon, vai onko sisimmässäni oleva valo pimeyttä. Kuinka pimeää pimeys onkaan jos ei se valoa loista.
Kyllä siellä valosta puhutaan. Ainakin Ef. 5: 8 Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina!
Sitä kohti on hyvä mennä.
Kiitos näistä rakentavista kommenteista.
Ja loistaisi koko ajan yhä useammassa paikassa:)
Samantapainen kokemus itsellänikin eilen, mutta tiedostin sen vasta, kun luin aloituksesi. Ymmärrän myös, että olen itse vastuussa siitä, annanko sen valon loistaa. On lupa antaa.
Se olisi kyllä hienoa.
Tie valmis on, voin löytää sen, keskellä kysymyksien...
Hyvin sanottu. Ihan kuin pieni runo.
Mutt viimenen sammuttaa valon enstökseen.
Kukahan se viimeinen mahtaa olla?
Siinä sitä oli aamusaarnaa. Hienosti oivallettu käytännön esimerkin avulla se mikä on valon merkitys ja Kristuksen valon merkitys erityisesti.
Kristuksen valo meissä ....on sellainen hengellinen laulu, jossa sanotaan:
Isän rakkaus ain loistaa niin kuin tuike majakan.
Mutta pienten lamppujemme Hän myös toivoo palavan.
Synnin yö on vaarallinen, vihan tyrskyt raivoaa.
Moni silloin toivon katsein rannan tulta tähystää.
Kauas ylle ulapoiden nosta lamppus loistamaan.
Ehkä jonkun merimiehen autat rantaan suojaisaan.
Oman lamppus tulta hoida, ruoki Herran Sanalla.
Purtes pieni kerran saapuu taivaan rantaan riemulla.
--Sanat P.P. Bliss 1838-1876, sävel Josef Haydn = Leivolle--
Tässä on hiukan toisenlainen versio tuosta laulusta .
https://www.youtube.com/watch?v=We9XziBT71c
Tämä on yksi lempilaulujani.
Hienot sanat ja kaunis laulu.
"eikö olisi hienoa, jos Jumalan rakkaus loistaisi meissä niin, että se sytyttäisi valon aina sinne, missä kuljemmekin"
No onhan näitä liikkestä syttyviä kulkuvaloja olemassa. Hopihopi sähköliikkeeseen.
Kristusvaloon ei tarvita sähköliikettä :)
Totta. Ne auttaisivat kulkemista huoneissa ilman katkaisijoiden hapuilemista pimeässä ja säästyisi myös sammuttamisen vaivalta. Mutta tosiaan, sitä Jumalan valoa ei taida sähköliikkeestä saada.
Niinpä.
Sulla on jutut kesken
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14956050/kerros-mummomuori-mita-tarkoitat
älä siis täällä tyhjääs jässytä!
Postaat tätä joka ketjuun. Miksi? Kyllä niihin vastaillaan aikanaan.