Sanokaapas te jotka uskotte kuolemanne jälkeen elävänne ikuisesti taivaissa, että millaista te kuvittelette elämän siellä olevan? Onko siellä miehiä ja naisia, pikkulapsia, syödäänkö ja hengitetäänkö siellä?
Enkä siis kysy ilkeyttäni, uteliaisuuttani ennemminkin.
Enkä siis kysy ilkeyttäni, uteliaisuuttani ennemminkin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Siellä on taivaallista.
Onko taivaallinen olotila vakio kaikilla ja miten se mitataan eli määritetään.
Raamattu puhuu hyvin kauniisti taivaasta. Sielä ei ole itkua eikä murheita. Sielä susi ja lammas leikkivät yhdessä ja leijona syö ruohoa. Eiläimet eivät tapa toisiaan niinkuin täällä. Sielä jokaisella on oma koti eikä sielä ole sairauksia vaan kaikki ovat terveitä me myös kasvamme samoihin mittoihin kuin Aadam ja Eeva Aadam oli noin neljä metriä pitkä Eeva vähän pienempi. Se elämä ei lopu koskaan yhtä iloa ja riemua joka päivä. Miksi en haluaisi taivaaseen ??
Jos taivaassa lisäännytään, syödään, asutaan ja eletään kuta kuinkin samojen ehtojen alla kuin maassakin tällä hetkellä, olemme nopeasti monien suurten kysymysten edessä. Työ ja vapaa-aika esimerkiksi. Onko siellä sellaisia, ja jos on, niin mitä ne sisältävät?
Siellä on niin erilaista, että tuskin haluaisit elää niinkuin täällä maanpäällä eletään silloin kun olisit siellä.
Sinä tuskin sitä tietoa mihinkään tarvitset. Et nyt etkä vasta.
Kuka tietää? Sinäkö?
Uusi taivas ja uusi maa
Katso, minä luon uuden taivaan
ja uuden maan.
Menneitä ei enää muistella,
ne eivät nouse mieleen. Jes. 65: 17. Vanha testamentti
Uusi taivas ja uusi maa
Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." Joh. ilm. 21: 1. - 4.
Kristittynä puhumme kuoleman jälkeisestä jumalanlasten kodista yleensä taivaana, mutta ainakin itse ymmärrän, että se lopullinen asuinpaikkamme on uusi tai uudistettu maa, kun kaikki syntiinlankeemuksen kirous on poissa ja nykyinen aikakausien loppu ohi. Alussa Jumala tarkoitti Maan ihmisen ja luomakunnan asuinsijaksi ja silloin ei ollut kuolemaa missään muodossa. Varmaan ihmisellä on jokin tehtävä Jumalan työtoverina Universumissa ja todellisuudessa joka nyt kuolevaisen ruumin vankina on meiltä vielä salassa. Jumala saattaa kaiken siihen tilaan kuin se oli alussa, koska tutkiessaan luomistyötään Hän totesi kaiken hyväksi.
Silloin kaikki on täydellistä, ja ei ole enää kärsimystä ja miksi-kysymyksiä, ei tyhjyyttä ja elämällä on varmasti mielekkyys ja tarkoitus. Aika ei käy pitkäksi, kun ei ole enää aikaa tai sillä tavoin kun me nyt koemme. Elämä on silloin elämää, ei vain jotain kultakatujen sipsuttelua, laulua enkelkuorossa ja harppujen soittoa.
Monille Herra on suonut ikään kuin välähdyksiä tulevasta, esim. kuoleman rajatilakokemuksissa tai ilmestyksessä, mutta nämä ovat aina toissijaista tietoa ja ei voi pitää raamatullisena faktana, mutta Raamattu antaa yhden kuvauksen jossa annettaan ymmärtää, että kehosta irtaantuminen voi olla mahdollinen ja saa kurkata tulevaan.
Tunnen miehen, joka on Kristuksessa: neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen - oliko hän ruumiissaan, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää.
Ja minä tiedän, että tämä mies - oliko hän ruumiissaan vai poissa ruumiista, en tiedä, Jumala sen tietää -
temmattiin paratiisiin ja kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.
Tästä miehestä minä kerskaan, mutta itsestäni en kerskaa, paitsi heikkoudestani 2 Kor. 2. - 5.
Todennäköisesti tämä mies oli Paavali itse, ja liekö tämä tapahtunut silloin kun hänet kerran kivitettiin ja raahattiin kaupungin ulkopuolelle ja oletettiin jo kuolleeksi.
Joten käsitys taivaasta kuolemanjälkeisenä olinsijana on symbolinen.
Kristinuskon tarkoitus ja tavoite on mahdollistaa ikuinen elämä taivaan iloissa. Mutta tästä päämäärästä ja elämästä siellä ei kuitenkaan käytännössä tiedetä yhtään mitään. Omituista.
Jos uskomme Raamattuun niin tiedämme mitä on tulossa.
Jumala antaa meidän valita, ei ole pakko uskoa jokainen itse päättää mihin uskoo.
Koska taivaassa on kaikki asiat niin hyvin kuin olla voi, siellä ei voi ikinä tapahtua yhtään mitään. Jokainen tapahtuminen eli muutos voisi nääs viedä asioida vain huonompaan suuntaan, eikä se sitten enää olisi taivas. Sama kääntäen helvetille. Mahtavaa, eiks totta!
Ihmisellä on tunnetusti viisi perustarvetta. Nämä viisi perustarvetta kun on kohdallaan, on ihminen onnellinen. Jos taivaassa tai mikä se ikuisuuden paikka sitten onkin, ei näitä tarpeita tunnisteta, niin ihminen ei siinä vaiheessa olekaan enään ihminen.
Mikä tämä uusi olomuoto sitten lieneekään, mutta kovin vieraalta ja epäinhimilliseltä se vaikuttaa. Yksilöitä emme ainakaan voi enää siinä vaiheessa olla, jokin kloonattu ja vailla osaa tahtoa oleva alieni tulee lähinnä mieleen.
"sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa
Pyhässä Hengessä."
Room. 14:17
Jokaisen sielunvoimat kasvavat ja jokaisen kyvyt lisääntyvät. Tiedon hankkiminen ei väsytä mieltä eikä uuvuta voimia. Sielä voidaan viedä perille mitä suurenmoisia yrityksiä, sielä toteutuvat ylevimmät toiveet ja sielä onistuvat korkeimmatkin pyrkimykset, ja yhä kohoaa uusia korkeuksia saavutettaviksi, uusia ihmeitä ihailtaviksi, ei tule tylsiä hetkiä.
Ikuisesti jatkuva kasvu tai yhtään mikään muukaan ikuinen ei ole mahdollista. Ääretön on käsitteenä yhtä kuin mahdoton.
Yhteisöjä joissa "tanssitaan yhden pillin tahdissa" kutsutaan diktatuureiksi. Kaikilla samat mielipiteet, kukaan ei ole toista parempi tai huonompi, ei yksilöllisyyttä ei inhimillisiä ominaisuuksia. Ei ilmeisesti myöskään aikaa, ei massaa, ei ainetta eikä näin ollen nykyisen kaltaisia aisteja.
Se mitä jää jäljelle on yksiselitteisesti mahdottomuus. Kaukana siitä onnellisuudesta mitä kristinusko lupaa jäsenilleen.
Uskovaisten seurassa taivaan täytyy olla yhtä helvettiä.
tv7 ja sieltä etsi arkisto, Isännän pöydässä Jannen haastatelu hän sai näkyjä taivaasta.
Kopio tekstistä "Onko taivaassa avioliittoa":
https://www.gotquestions.org/Suomi/avioliitto-taivas.html
Mielenkiintoista tekstiä. Taivaasta ja siellä olemisesta ei näytä kuitenkaan "tiedettävän" muuta kuin se, että siellä palvotaan ja ylistetään Jumalaa taukoamatta.
Heikot on vaihtoehdot. Ikuinen kärsimys tai ikuinen ylistys. Kaukana niistä nautinnoista mihin ihmisenä ollessamme olemme tottuneet.
Taivaaseen pääsyn motiivi olisikin näin ollen välttää vieläkin huonompi vaihtoehto.
Vaikea kysymys. Ensinnäkään vastausta ei ole, ja jos olisikin, se ei olisi millään tapaa houkutteleva. Ihmisten tasapäistäminen absoluuttisen tasa-arvoisiksi ja samanmieliseksi tuhoaa ihmisyyden. Tähän kun lisätään 24/ääretön ylistys, niin vilkkainkaan mielikuvitus ei saa siitä mielekästä "elämää".
Sama pätee Helvettiin. Ikuinen kärventyminen liekkimeressä ei voi olla kuin sairaan mielikuvituksen tuotosta. Ja joku vieläpä uskoo moisiin tarinoihin!
ELDORADO eli kuvitelma, jota ei ole.