Kuuluuko essealaisten opit ja judaismi adventismiin??
Essealaiset, judaismi
Peterpandor
28274
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Sapatti, kosher-ruoka ja Raamatun juhlakalenteri kuuluvat. Tosin vasta pieni osa viettää tällä hetkellä kaikkia Raamatun juhlakalenterin mukaisia juhlia, kuten lehtimajan juhlaa, hanukkaa jne. Adventistit uskovat Jeesukseen Kristukseen (Jeshua Messiaaseen).
Adventistit ja essealaiset: Adventisteja ja essealaisia yhdistää puhtauden tavittelu ja Tooran ja koko Raamatun tutkiminen. Essealaiset tutkivat Tooraa ja adventistit koko Raamattua, niin Vanhaa kuin Uutta testamenttia. Adventistit opettavat, että ihmisen ruumis on Pyhän Hengen temppeli ja ovat tarkkoja siitä mitä syövät. Adventistit vievät evankeliumia kaikelle kansalle ja menevät naimisiin. Sen sijaan essealaisten puhtaaseen elämään kuuluivat askeesi ja ainakin osittainen selibaatti.
Eroja on, mutta adventisteilla ja messiaanisilla juutalaisilla ei ole eroja juurikaan. Ehkä messiaaniset juutalaiset suorittavat ympäriliekkauksen juutalaisen käytännön mukaan, mitä adventistit eivät kristittyinä tee. Mutta kristillisistä kirkkokunnista adventistit ovat ylivoimaisesti lähinnä messiaanisia juutalaisia. Minä itse en näe eroja näissä kahdessa.
"Tosin vasta pieni osa viettää tällä hetkellä kaikkia Raamatun juhlakalenterin mukaisia juhlia"
Noiden vuosisapattien viettäminen on turhaa, koska ne päättyivät ristillä. Vain viikkosapatti on se, mitä tulee viettää.
Noin minäkin ajattelin aiemmin. Nyt olen muuttanut mieltäni, kun on selvinnyt, mitä nuo päivät tarkoittavat Jeesuksen elämään liittyen. Ne eivät päättyneet ristille, myös alkuseurakunta ja pakanakäännynnäiset pitivät noita juhlia.
Höpöhöpö.
Taas aivoton aloitus ja yksi_uskon vastauskaan kovin hääppöinen ole.
Omassa vastauksessani on toivomisen varaa, mutta aloitus on hyvä. Adventistien on syytä miettiä myös omia juuriaan, niin kuin muidenkin seurakuntien. Korvausteologia on todella syvässä, myös adventtiseurakunnassa. Valitettavasti. On syytä alkaa tiedostamaan, että myös me kristityt uskovaiset kuulumme tuohon Efraimiin eli olemme oksastettu oliivipuuhun. Me emme ole vieraita ja sen vuoksi juhlat kuuluvat myös meille. Emme ole siis ulkopuolisia.
Höpöhöpö.
Jos jollekin asia on epäselvää, niin suosittelen tutustumaan Kalle Venäläisen vetämään sarjaan Kaksi todistajaa. Erinomaisen hyvä sarja, suosittelen ehdottomasti.
http://www.tv7.fi/vod/series/569/
"Korvausteologia on todella syvässä, myös adventtiseurakunnassa. "
Niin, tuosta nyt voi olla kahta mieltä, riippuen siitä, mitä tarkoittaa korvausteologialla. Muistaakseni, Timppa-setä sanoi ettei adventismiin kuulu korvausteologia lainkaan.
Mutta jos ajattelee sitä asiaa, että itse olet juutalaisten juhlien puolestapuhuja, niin eikä se juuri puhu sen puolesta että kristityt korvaisivat sitä kansaa, jonka oli tarkoitus viettää noita juhlia ?
Minusta se on korvausteologiaa puhtaimmillaan !!! Ja se tosiaankin sucks.
Se, että juhlat kuuluvat myös kristityille tai jos kristityt pitävät Raamatullisia juhlia ei tarkoita sitä, että kristityt korvaisivat juutalaisia mitenkään. Kyllä juhlat ovat molemmille. Samoin Jeesus on molemmille. Nyt on aivan hassua, kun monet kristityt ja juutalaiset ajattelevat, että Jeesus on vain kristityille ja että Raamatun juhlat ovat vain juutalaisille. Eihän se näin ole. Juhlat kuvaavat Jeesuksen elämää ja kuuluvat molemmille samoin Jeesus kuuluu molemmille.
Korvausteologian yksi hedelmä on se, että näitä juhlia on pidetty vain juutalaisille kuuluvina ja ne on korvattu joko täysin eri päivillä (esim. joulu) tai väärällä ajalla (kuten pääsiäinen). Lisäksi molempiin on ympätty kaikenlaista hömppää, kuten pukkeja, tonttuja, kuusia, tipuja, pupuja, munia jne... Sitten on niitä, jotka hylkäävät nämä juhlapäivät kokonaan. Mutta se, että niitä ei hyväksytä meille kuuluviksi on korvausteologian hedelmiä. Jeesus, apostolit ja alkuseurakunta kun viettivät uskollisesti näitä juutalaisia juhlia.
"Jeesus, apostolit ja alkuseurakunta kun viettivät uskollisesti näitä juutalaisia juhlia."
Ei pidä paikkaansa ristin jälkeen.
Kallen väärät käsitykset eivät kiinnosta.
Mitenkä se on niin vaikeaa erottaa juutalaiset kristityt ja pakanakristityt?
Juutalaiskristityt viettivät edelleen juutalaisia juhlia, mutta pakanakristityt eivät.
Siitähän kerrotaan raamatun sivuilla ja siitä että asiasta tuli kiistaa. Esim. apt.15 luku.
Pakanakirsityille ei sälytetty edes sapattia.
Epäjumalan palvelus, haureus ja liha josta veri ei ole laskettu ja veri olivat sääntöjä jotka annettiin pakanakristityille. Niitä piti karttaa.
Missä sapatti?Sapatti oli selviö juutalaisille kristityille, mutta ei pakanakristityille.
Lässyttävät adventistit mitä haluavat mutta he ovat väärän profeetan uhreja.
Risti ei näitä juhlia suinkaan lopettanut. Uhraaminen kylläkin loppui mutta juhlat eivät.
Kalle on täydellisesti oikeassa.
<<Mitenkä se on niin vaikeaa erottaa juutalaiset kristityt ja pakanakristityt?>>
Ei ole vaikeaa erottaa. Juutalaiskristityille kuului ympärileikkaus, mikä ei enää kuulunut pakanakristityille. Sen sijaan sapatti ja Raamatulliset juhlat kuuluivat kummallekin. Uhraamien loppui kummaltakin.
Lainaan Bacchiocchin kirjasta sapatti ja sunnuntai kohdan
"Toinen raamatunkohta, joka on tutkimuksemme kannalta keskeinen, on Luukkaan ensi käden raportti (”me-kertomus” – Apt 20:4-15) kokoontumisesta Trooaassa, mikä tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä. Kirjoittaja, joka liittyi Paavalin matkaseurueeseen Filipissä (Apt 20:6), kertoo nyt monikon ensimmäisessä persoonassa ja huomattavan yksityiskohtaisesti kokouksesta, joka pidettiin Trooaassa Paavalin lähdön aattona. Hän kirjoittaa:
”Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä [mia tón sabbatón] olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä (té epaurion) alkoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssaan ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla. Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena. Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi; ”Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki”. Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssaan, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle. Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.”
Tätä raamatunkohtaa pidetään perustavan tärkeänä, koska se sisältää ainoan yksiselitteisen Uuden testamentin viittauksen kristittyjen kokoontumiseen ”viikon ensimmäisenä päivänä - - murtamaan leipää” (Apt 20:7)…
Nämä ehdottoman tuntuiset johtopäätökset perustuvat pääosin sille olettamukselle, että jakeessa 7 esiintyy ”kiinteä kaava”, joka kuvaa alkukristillisen jumalanpalveluksen tavanomaista aikaa (”viikon ensimmäisenä päivänä”) ja luonnetta (”murtamaan leipää”). Koska tämä kokous kuitenkin pidettiin illalla ja leivän murtaminen tapahtui keskiyön jälkeen (jakeet 7,11) ja Paavali lähti matkaan aamunkoitteessa, useita kysymyksiä on syytä harkita ennen kuin tehdään mitään lopullista johtopäätöstä. Oliko Trooaan kokoontuminen ajankohdaltaan ja luonteeltaan tavanomainen vai poikkeuksellinen, kenties apostolin lähdön aiheuttama? Koska kysymyksessä oli iltakokous, tarkoittaako ilmaus ”viikon ensimmäisenä päivänä” – mia tón sabbatón – lauantai-iltaa vaiko sunnuntai-iltaa? Toisin sanoen: laskeeko Luukas kertomuksessaan päivät illasta iltaan juutalaisen tavan mukaan vaiko keskiyöstä keskiyöhön roomalaisen tavan mukaan? (Edellisen käytännön mukaan sunnuntaita edeltävän illan katsottiin kuuluvan viikon ensimmäiseen päivään, kun taas jälkimmäisen käytännön mukaan sunnuntaita seuraava ilta oli viikon ensimmäisen päivän ilta.) Käytettiinkö sanontaa ”murtamaan leipää” jo yksinomaisena ilmauksena tarkoittamaan eukaristian eli ehtoollisen viettoa? Tapahtuiko leivän murtamista ainoastaan viikon ensimmäisenä päivänä? Oliko Paavalin Trooaassa suorittama leivän murtaminen tekstiyhteyden valossa tarkasteltuna osa tavaksi tullutta sunnuntaisin tapahtuvaa Herran ehtoollisen viettoa? Vai oliko se kenties yhteysateria (agapé), joka oli järjestetty jäähyväisiksi Paavalille? Vai oliko kysymyksessä näiden liittyminen toisiinsa? Yrittäessä vastata näihin perustavaa laatua oleviin kysymyksiin on kiinnitettävä huomiota useaan eri näkökohtaan."
jatkuu...
jatkoa...(lainausta Bacchiocchin kirjasta sapatti ja sunnuntai)
"Meillä on aihetta uskoa, että Luukas käyttää kertomuksessaan johdonmukaisesti juutalaista ajanlaskutapaa. Sen mukaan viikon ensimmäinen päivä alkoi lauantai-iltana auringon laskiessa, jolloin sunnuntain yöosa edelsi päiväosaa. Ensimmäisen päivän ilta, jolloin kokous pidettiin, vastasi näin meidän lauantai-iltaamme. Tätä näkemystä tukee se, että Luukas, vaikka onkin pakana, käyttää juutalaista tapaa kertoessaan evankeliumissaan Kristuksen hautaamisesta: ”Ja silloin oli valmistuspäivä [perjantai], ja sapatti oli alkamaisillaan” (Luuk 23:54). Myös kirjassaan Apostolien teot hän toistuvasti osoittaa kunnioitustaan juutalaista kalenteria ja uskonnollisia tapoja kohtaan. Hän mainitsee esimerkiksi, että Herodes vangitsi Pietarin happamattoman leivän päivien aikana ja että hän aikoi asettaa hänet kansan eteen pääsiäisen jälkeen (12:3,4). Hän kertoo, että hän itsekin lähti Filippistä Paavalin kanssa ”happamattoman leivän juhlan jälkeen” (20:6 vrt. Luuk 22:1,7). Hän ei epäröi toistuvasti osoittaa, miten Paavali kunnioitti juutalaisia tapoja (Apt. 16:1-3; 18:18; 20:16; 21:24). Hän esim. sanoo, että Paavali ”kiiruhti joutuakseen, jos suinkin mahdollista, helluntaiksi Jerusalemiin” (20:16). Myöhemmin hän kertoo, miten apostoli kaupungissa painostuksen kohteeksi jouduttuaan puhdistautui ja ”ilmoitti, milloin heidän puhdistautumispäivänsä tulisivat päättymään” (20;26). Näihin voitaisiin lisätä Luukkaan useat viittaukset sapattikokouksiin, joissa Paavali oli läsnä sekä juutalaisten että kreikkalaisten kanssa (Apt. 18:4; vrt 17:2; 16;13; 15;21; 13:14, 42,44). Näiden esimerkkien valossa näyttäisi siltä, että Luukas kunnioitti juutalaista liturgista kalenteria ja käytti sitä melko johdonmukaisesti ajankohtia määritellessään.
Tällaisen järjestelmän mukaan Trooaassa viikon ensimmäisenä päivänä pidetty kokous oli nykyisen laskutavan mukaan lauantai-iltana. Jotkut ovatkin huomauttaneet, että tämä ajankohta sapatin päättymisen jälkeen oli sopiva kristittyjen kokoontumiselle. Sapattia koskevat rajoitukset eivät enää olleet voimassa, ja sekä juutalaiset (kuten Paavali ja Timoteus) että pakanakristityt saattoivat vapaasti osallistua sosiaalisiin ja hengellisiin toimiin. Tällaisten näkökohtien heikkoutena on se, että ne edellyttävät kristityiltä rabbiinisten rajoittavien käsitysten mukaista sapatin viettoa. Tällainen näkemys tuskin on sopusoinnussa sen myönteisen ja hengellisen sapattikäsityksen kanssa, jonka löydämme evankeliumeista.
Jos Trooaan kokoontuminen tapahtui lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, on tuskin todennäköistä, että se oli mikään virallinen tai tavanomainen sunnuntaijumalanpalvelus. Paavalihan olisi viettänyt uskovaisten kanssa vain sunnuntain vastaisen yön ja matkustanut sunnuntaipäivän aikana. Kuten tiedämme, tällaista matkustamista ei sallittu sapattina, eikä se olisi ollut paras esimerkki myöskään sunnuntain pitämisestä. Tämä raamatunkohta näyttääkin antavan tukea sille käsitykselle, että ”Paavali ja hänen ystävänsä eivät voineet hyvinä juutalaisina aloittaa matkaansa sapattina; he tekivät sen niin pian kuin se oli mahdollista, nimittäin päivän koittaessa viikon ensimmäisenä päivänä – kun sapatti oli päättynyt auringon laskiessa”. Kun pidämme mielessä myös sen, että Paavali ”tapansa mukaan” kolmen viikon ajan Tessalonikassa (Apt. 17:2,3), kahdeksantoista kuukauden ajan Korintossa (Apt. 18:43,11) ja lyhyemmän ajan muissa paikoissa selitti sapattina kirjoituksia juutalaisille ja kreikkalaisille sekä synagoogassa että ulkosalla (Apt. 16:13; 13:44, 42, 14), näyttäisi järkevältä otaksua, että hän myös Trooaassa oli sapattina yhdessä uskovaisten kanssa. On vaikeata uskoa, että Paavali vietti Trooaassa seitsemän päivää kohtaamatta uskovaisia ennen kuin juuri lähtönsä aattona. Ensimmäisen päivän illan kokousta on näin pidettävä viimeisenä jäähyväiskokoontumisena, joka oli järjestetty ”leivän murtamiseksi” Paavalin kanssa.
Voitaisiin tietysti väittää, että sunnuntain viettoa koskevan kysymyksen kannalta on suhteellisen vähämerkityksistä, käyttikö Luukas juutalaista vai roomalaista ajanlaskutapaa, koska hän selvästi sanoo, että he olivat kokoontuneet ”viikon ensimmäisenä – murtamaan leipää”. Olipa sitten kysymys sunnuntaita edeltävästä illasta (juutalainen laskutapa) tai sunnuntaipäivää seuranneesta illasta (roomalainen laskutapa), kokoontuminen tapahtui joka tapauksessa viikon ensimmäisenä päivänä.
jatkuu...
jatkoa... (lainausta Bacchiocchin kirjasta sapatti ja sunnuntai)
Tämä on kiistaton tosiasia. On kuitenkin otettava huomioon, että ”leivän murtaminen” tapahtui keskiyön jälkeen (Apt. 20:7,11). Tällainen epätavallinen ajankohta antaa aihetta olettaa kysymyksessä olleen pikemminkin tavallisuudesta poikkeava tilanne kuin tavanomainen käytäntö. Jos kokoontumisen tarkoituksena oli viettää Herran ehtoollista, kuten useat tutkijat katsovat, miksi sitten Paavali nyt lykkäsi sen viettoa keskiyöhön saakka, kun monet Eutykuksen tavoin jo torkkuivat, ja vielä jatkoi puhettaan päivänkoittoon saakka? Jos ehtoollisen vietto olisi todellakin ollut kokouksen varsinainen tarkoitus, olisi ollut johdonmukaisempaa, että sitä olisi vietetty joko kokoontumisen alussa tai juuri ennen Paavalin lähtöä ilmauksena yhteydestä Kristuksessa. Se että ”leivän murtaminen” sitä vastoin tapahtui useita tunteja pitkittyneen puheen aikana, jolloin uskovaiset olivat tuskin valveilla, viittaa voimakkaasti siihen suuntaan, että kysymyksessä oli pikemminkin sosiaalinen kuin kultillinen toimitus. Itse asiassa Luukas käyttääkin äärimmäisen harvoja sanoja kuvaillakseen sitä, mikä katsotaan olleen kokouksen keskeisin sisältö. Ei myöskään esitetä mitään suoranaisia viittauksia siihen, että seurakunta olisi osallistunut ehtoolliseen: ”Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle” (jae 11). Käytetyt verbimuodot ovat kaikki yksikössä. Näyttää siltä, että ensi kädessä Paavali, kunniavieras, puhuu, murtaa leipää, syö ja puhuu jälleen aina lähtöönsä asti,kun taas uskovaiset, joita kenties oli liian monia, jotta heistä olisi voitu pitää huolta katselivat ja tyytyivät saamaan hengellistä ravintoa. On vaikea välttää sitä johtopäätöstä, minkä historioitsija Augustus Neander ilmaisee sanoessaan, että
”apostolin odotettavissa oleva lähtö saattoi koota pienen seurakunnan yhteen veljelliselle lähtiäisaterialle, mikä johdosta apostoli piti viimeisen puheensa, vaikkakaan kysymyksessä ei ollut varsinainen sunnuntain vietto”.
Käytetty sanonta ”murtaa leipää” (klasai arton) ansaitsee tarkempaa huomiota. Mitä se todellisuudessa merkitsee tekstiyhteydessään? Oliko kysymyksessä, kuten Henry J. Cadbury ja Kirsopp Lake kysyvät, ”illallisen nauttiminen vaiko eukaristian vietto”? Heidän mielestään ”edellinen näyttää luultavammalta”. J. Behm selittää erikoisartikkelissaan, että
”leivän murtaminen on yksinkertaisesti tavanmukainen ja välttämätön osa yhteiseen ateriointiin valmistautumiselle. Se aloittaa pääruokalajin jakamisen jokaisella aterialla. - - Tavallista ateriaa kuvaillaan käyttämällä nimitystä leivän murtaminen, jolla ateria aloitetaan. Niinpä siis sanontaa käytetään siitä tavallisesta ateriayhteydestä, joka alkuseurakunnan jäsenillä oli päivittäin kodeissaan (Apt. 2:42, 46) sanoin kuin pakanakristillisten yhteisöjen tavallisista aterioista (Apt. 20:7; vrt 1Kor. 10:16).”
Kirjoittaja huomauttaa kuitenkin, että myöhemmin sanonta ”leivän murtaminen” tuli merkitsemään nimenomaan ehtoollista. Vaikka onkin myönnettävä, että tällainen käytäntö esiintyy apostolien ajan jälkeisessä kirjallisuudessa, se tuskin on sen yksinomainen merkitys tai käytäntö Uudessa testamentissa. Itse asiassa verbi ”murtaa” (klaó), jota seuraa substantiivi ”leipä” (artos) esiintyy viisitoista kertaa Uudessa testamentissa. Yhdeksän kertaa kysymyksessä on Kristuksen toiminta, kun hän murtaa leipää ruokkiessaan kansanjoukkoja, osallistuessaan viimeiseen ehtoolliseen ja syödessään opetuslastensa kanssa ylösnousemuksensa jälkeen, kaksi kertaa näillä sanoilla kuvataan Paavalin osallistumista ateriaan, kaksi kertaa on kysymys varsinaisesta Herran ehtoollisen leivän murtamisesta, ja kaksi kertaa sanontaa käytetään yleisenä viittauksena opetuslasten eli uskovien keskinäiseen leivän murtamiseen. On syytä huomata, että yhdessäkään näistä tapauksista ei Herran ehtoollista nimenomaisesti nimitetä ”leivän murtamiseksi”. Kahdessa viimeksi mainitussa tekstikohdassa (Apt. 2:46, 27) on yritetty nähdä viittaus Herran ehtoolliseen. Kuitenkin Apt. 2:46:ssa esiintyvä maininta ”mursivat kodeissa leipää” ilmeisesti viittaa varhaisten kristittyjen jokapäiväiseen ateriayhteyteen, sillä tekstin mukaan he ”joka päivä - - nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa” (jakeet 4, 47). Tällaista jokapäiväistä ateriayhteyttä, vaikkakin siihen on voinut sisältyä Herran ehtoollisen vietto, tuskin voidaan pitää yksinomaan Herran ehtoollisen liturgisena viettona. Tässä tarkastelunkohteena olevan tekstin maininnan – ”olimme kokoontuneet murtamaan leipää” (Apt. 20:7) – ei myöskään tarvitse tarkoittaa muuta kuin että ”olimme kokoontuneet aterioimaan yhdessä”. C.W.Dugmore toteaakin aiheellisesti, että tekstissä ei mainita mitään maljasta eikä myöskään mistään rukouksista tai lauluista”.
jatkoa...
jatkoa (lainausta Bacchiocchin kirjasta sapatti ja sunnuntai)
On myös muistettava, että Paavali yksin mursi leipää ja söi. Teksti ei sisällä mitään viittausta siihen, että hän olisi siunannut leivän tai viinin tai että hän olisi jakanut sitä uskoville.
Edelleen on todettava, että tekstissä puhutaan nimenomaan Paavalin syömisestä: ”Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi” (jae 11). Luukas käyttää samaa verbiä kolmessa muussa yhteydessä (Apt. 10:10; 23:14; Luuk. 14:24), ja tällöin kysymys on nimenomaan nälän tyydyttämisestä. Epäilemättä Paavali oli pitkäksi venyneen puheensa jälkeen nälkäinen ja tarvitsi ravintoa, ennen kuin hän saattoi jatkaa kehotuspuhettaan ja lähteä matkalle. Jos Paavali olisi osallistunut Herran ehtoolliseen tavanomaisen aterian yhteydessä, hän olisi toiminut vastoin korinttolaisille antamaansa neuvoa, jossa hän oli voimakkaasti kehottanut heitä tyydyttämään nälkänsä syömällä kotonaan ennen kuin kokoontuivat viettämään Herran ehtoollista (1Kor. 11:1,22,34). Väite, jonka mukaan Paavali Trooaassa toimi päinvastaisessa järjestyksessä eli osallistui Herran ehtoolliseen ennen yhteistä ateriointia voidakseen oikaista vallitsevan epäjärjestyksen (1Kor. 11:18-22), lepää hyvin heikolla perustuksella. Ensinnäkin apostoli oli selvästi neuvonut seurakunnan jäseniä tyydyttämään nälkänsä kotonaan eikä Herran ehtoollisen vieton aikana (1Kor. 11:27,34). Aterian lykkääminen ehtoollisjumalanpalveusen jälkeen tapahtuvaksi tuskin olisi torjunut väärinkäytöksiä tai lisännyt ehtoollisjumalanpalveluksen arvoa. Toiseksi on todettava, että sanonta ”mursi leipää ja söi” (jae 11) ei välttämättä kuvaa kahta erillistä toimitusta vaan pikemminkin samaa toimintaa. Kun muistamme, ettei mainita mitään ennen keskiyötä tapahtuneesta syömisestä, leivän murtaminen näyttää tarkoittaneen tavanomaista valmistautumista yhteiselle aterialle. Tästä voidaan päätellä, että Paavali siis osallistui yhteiseen jäähyväisateriaan, johon tietysti liittyi voimakkaasti hengellisiä sävyjä mutta joka ei tarkkaan ottaen ollut sitä mitä hän itse nimittää ”Herran ateriaksi” (1Kor 11:20).
Uusi testamentti ei esitä mitään viitteitä siihen, että Herran ehtoollista olisi vietetty määrättynä päivänä. Niinpä Apt 2:42-46 esim. kuvailee Jerusalemin uskovien ateriayhteyttä, missä he mursivat leipää ”joka päivä” (kath hémeran). Samoin toteamme, että vaikka Paavali suosittelee Korinton uskoville tiettyä päivää henkilökohtaisten uhrilahjojensa talteen panemiseen, Herran ehtoollisen viettoa koskevassa asiassa hän toistuvasti sanoo samassa kirjeessä ja samoille henkilöille: ”Kun kokoonnutte” (1Kor. 11:18,2,33,34), mikä sisältää ajatuksen siitä, että kokoontumisen ajankohtaa ei ole täsmälleen määrätty. Se että tässä tarkastelun kohteena olevassa tekstissä mainitaan nimenomaisesti viikon ensimmäinen päivä, saattoi johtua tuon kokoontumisen ja sen yhteydessä sattuneen tapahtuman poikkeuksellisuudesta eikä suinkaan tavasta kokoontua juuri tuona päivänä. On huomattava, että tämä Eutykuksen tapaus on tärkein Paavalin seitsenpäiväiseltä Trooaan vierailulta kerrottu tapahtuma ja siihen käytetään suurin osa kertomuksesta (jakeet 9,10,12). Siihen verrattuna kuvaus ”leivän murtamisesta” on hyvin lyhyt (jae 11). On sen vuoksi mahdollista, että Eutykuksen herättäminen kuolleista, mikä tapahtui juuri samana päivänä, kun seurakunta oli kokoontunut Paavalin kunniaksi järjestetylle jäähyväisaterialle, antoi Luukkaalle aiheen mainita päivän, jolloin tämä kaikki tapahtui. Tällainen epätavallinen tilanne epäilemättä jäi pysyvästi uskovien mieleen.
Toisena syynä siihen, että Luukas kertoi leivän murtamisen tapahtuneen viikon ensimmäisenä päivänä, saattoi kenties olla hänen pyrkimyksensä tarjota lukijalle riittävästi kronologisia tietoja, jotta Paavalin matkaohjelman seuraaminen olisi helpompaa. Luvuissa 20 ja 21 Luukas kirjoittaa silminnäkijänä monikon ensimmäisessä persoonassa (”me-jakso” -20:4-15; 21:1-18) ja antaa kokonaista kolmetoista aikatietoa kertoessaan Paavalin matkan eri vaiheista. On sen vuoksi luultavaa, että maininta kokoontumisesta viikon ensimmäisenä päivänä on yksi näistä tätä matkaa koskevista kronologisista tiedoista sen sijaan, että kysymyksessä olisi viittaus tavanmukaiseen sunnuntain viettoon.
Näiden toteamusten valossa näyttää hyvin vaikealta käyttää tätä tekstiä (Apt. 20:7-12) tukemaan käsitystä säännöllisestä sunnuntain vietosta. Itse tapahtuma, sen aika ja kokoontumisen tapa viittaavat kaikki siihen, että kysymyksessä oli erityinen kokoontuminen eikä mikään säännöllinen sunnuntaijumalanpalveluskäytäntö.
Yksinkertaisin tapa tämän tekstin selittämiseen on sen toteaminen, että Luukas mainitsee kokouspäivän,
1) koska Paavali oli aikeissa matkusta pois seuraavana päivänä (20:7),
2) koska tuolloin tapahtui Eutykuksen ihmeellinen kokemus ja
3) koska ajan mainitseminen tarjoaa merkittävää kronologista tietoa Paavalin matkoja koskevan kuvauksen kannalta."
<<Mitenkä se on niin vaikeaa erottaa juutalaiset kristityt ja pakanakristityt?>>
Vieläkö pitää ylläpitää tällaista keinotekoista eroa! Jeshua (=Jeesus) oli juutalainen. Tajuatko, että juuri juutalaiset juuret kannattavat kristittyjäkin! Onko vaikea tajuta, että tämä vuosituhansien "hajurako" juutalaisiin on saatanan työtä ja siitä on päästävä eroon.
Nyt on sopiva aika sopia ja alkaa puhaltamaan yhdessä pasuunaan, varsinkin kun pasuunansoiton juhla on lähestymässä. Kristityt katukaa ja hyväksykää juutalaiset ja ymmärtäkää, että juuri juutalaisuudessa on kristinuskon juuri.
Helluntai oli alkuseurakunnalle tärkeä päivä esimerkiksi Paavalille oli erittäin tärkeää päästä juuri joka helluntaiksi Jerusalemiin joka 60-luvun alussa kostui Paavalin kohtaloksi ja Paavali pidätettiin juhlilla. Samoin keerotaan että alkuseurakunta kävi alati eli jatkuvasti rukoilemassa temppelissä. Apostolien teoissa ja Paavalin krjeissä myös mainitaan paastoaminen, hanukka, pääsiäinen, suuri sovituspäivä ja lehtimajajuhla.
Ei näitä juhlia kenenkään ole pakkojuhlia, mutta itse pidän erityisen paljon juhlista ja siksi haluisin juhlia mahdollisimman paljon juhlia, niin kristillisiä (mm pääsiäinen, joulu, helluntai), juutalaisia (mm sovituspäivä, lehtimaja juhla, hanukka), pakanallisia (mm yule, kekri, syntymäpäivät) kuin moderneja (mm rapujuhla, itsenäisyyspäivä, uusivuosi) juhlia. Näiden päälle olisi kiva myös tietää vielä millaisia juhlia muslimit viettävät, ihan vain siksi että juhliminen ja yhdessä olo on niin kivaa :)
Yksi_usko - Alkuseurakunnan ja vielä sen jälkeisenä aikana agape ateria kuului kiinteästi eukaristianiin eikä niitä erotettu erilleen kuten Paavali ensimmäisessä Korinttilaiskirjeessä kertoo. Tätä voidaan päätellä myös Paavalin antamien asetussanojen muodoista jossa nime omaan kerrotaan että eukaristianin malja nautittiin ennen ateriaa (agape), kun taas leivän murtaminen tapahtui vasta ayerian (agape) jälkeen. Korinttin ongelma oli että tälle aterialle osallistuneet eivät jakaneet ruokia keskenään, vaan kukin söi ja joi niin että toiset olivat juovuksissa ja toiset nälissään Herran ehtoollisen jälkeen.
Raamatullisten juhlien pitäminen on uskomattoman vaikea pala näköjään myös adventisteille. Sapatti kyllä ymmärretään, mutta ei tajuta, että yhtä lailla Raamatun juhlat koskevat kristittyjä. Miten onkaan vaikea ottaa uutta valoa vastaan Raamatusta! Käykö niin, että adventistit jäävät sapattiin ja siinä se. Eikö adventistien mielestä Raamatusta voi löytyä enää uutta valoa Whiten kirjoitusten jälkeen? Eikö olekin niin, että Raamattu kirkastuu kirkastumistaan Jeesuksen tuloon asti. Adventistit ovat kuten muutkin kirkkokunnat, täysin jämähtäneet perinteiseen adventistiseen opetukseen. Uutta totuutta ei pystytä enää ottamaan vastaan. Adventistit ovat jääneet korostamaan sapattia ja kolmen enkelin sanomaa, helluntailaiset ovat jääneet korostamaan henkeä, luterilaiset ovat jääneet korostamaan armoa jne... Eikö nämä korostamiset ole juuri seurausta korvausteologiasta? Se, että pidetään kynsin hampain kiinni jo opitussa eikä olla valmiita avaamaan silmiä uusille asioille.
Tajuatteko, että eletään aivan uudessa ajassa, jolloin sapatti ja Raamatun juhlat ovat auenneet. Sapatti, joka monille kirkkokunnille on uusi asia, on adventisteille tuttu juttu. Mutta adventisteille Raamatun juhlat ovat uusi asia. Pitääkö taas muodostua uusia ryhmiä, kun vanhat kalkkikset, jotka pönkittävät seurakunnan vanhoja perinteitä eivät pääse mukaan? Onko niin vaikea hyväksyä juutalaisia kanssakulkijoiksi ja sitä, että yhdessä juutalaisten kanssa julistettaisiin iankaikkista evankeliumia Jeshua Messiaasta (=Jeesuksesta Kristuksesta). Olisi surullista jos näin olisi. Olin ilman muuta olettanut, että kaikki adventistit jos ketkä, olisivat tajunneet nämä Raamatun juhlat, niiden merkityksen meille kristityille. Sen, että ne juuri kertovat Jeesuksen elämästä. Sen, että ne juuri kuuluvat meille! Mistä johtuu tällainen välinpitämättömyys adventtiseurakunnassa? Missä viipyy lehtimajanjuhlat adventtiseurakunnassa? Miksi adventistit eivät kerro totuutta näistä juhlista? Herätkää, papit ja saarnaajat! Teidän kuuluu kertoa näistä seurakunnissanne!
Sapatti olisi ihan OK juttu, mikäli adventistit viettäisivät sitä ilman että pönkittävät sillä omaa egoaan pitäen itseään muita parempina. Nyt vain on käynyt niin, että juuri adventistit ovat tehneet siitäkin aivan vastenmielistä pakkopullaa.
Ja niin kuin se ei riittäisi, niin nyt Sinä sitten olet tullut tänne palstalle luennoimaan ja tuputtamaan vielä lisää noita raamatullisia juhlia. Mitä kauemmin jatkat noita yksinpuheluitasi tällä palstalla, sen tympeemmäksi nuokin juhlat käyvät!
Jos sinulla ei ole osoittaa selvästi, että niitä v a a d i t a a n vietettäväksi, niin millä oikeudella sinä yrität syyllistää ihmisiä niiden viettämättä jättämisestä?
Ensin oli sapatti, sitten seurasi 28 opinkohtaa ja nyt sitten vielä lisää kaikenmaailman pakkojuhlia...mitähän seuraavaksi...?
Pystytä sinä vaan teltta olohuoneesi lattialle ja leiki siellä lastesi kanssa, mutta lopeta tuo tympeä tuputtaminen!
Tämä on k e s k u s t e l u palsta ja Suomessa on uskonnonvapaus!
kerettiläinen on viime aikoina jotenkin jämäköitynyt.
Tämä on myönteinen muutos.
Tämä on uskonnollinen keskustelupalsta ja minulla on oikeus sanoa oma mielipiteeni.
Minulla on Olavi Rouheen kirjanen: Adventtiliike, jossa mainitaan 27 opinkohdasta, jotka ovat puhtaasti Raamatusta, ei siis mitään omaa. Nämä ovat selviä Raamatun perusteella, ei niissä ole sen kummempaa opettelemista. Joka lukee Raamattua ja uskoo Raamattuun, niin opinkohdissa ei ole sen kummempaa. Turhaan vouhkaat opinkohdilla. Raamatussa ei ole mitään opinkohtaluetteloa eikä kenenkään tarvitse sitä viettää. Siinä on vain kerrottu pääpiirteittäin olennainen, mitä adventistit uskovat, jos se jotain kiinnostaa. Sen sijaan sapatti ja Herran juhla-ajat ovat niitä, joita meidän tulee Raamatun mukaan viettää. Näitä juhlia ei ole niin paljon, ettei niitä jaksaisi viettää, vain seitsemän vuodessa ja viikoittainen sapatti. Tämän lisäksi olisi hyvä miettiä uudenkuun juhlaa. Tämä on jäänyt aika vähälle huomiolle.
Sapatti on Luojan lahja meille, Hänen itsensä siunaama ja pyhittämä lepopäivä ja Raamatun juhlat ovat Herramme ja Luojamme juhla-aikoja, joita myös meidän tulee viettää. Raamatussa tosiaan puhutaan Herran juhla-ajoita ei Israelin juhla-ajoista. Monet näistä juhlista ovat jo ennestään tuttuja kristityille, esim. pääsiäinen ja helluntai. Jeesuksen syntymää kristityt ovat juhlineet jouluna, myös adventistit. Monissa seurakunnissa on joulukuusi ja lauletaan joululauluja. Nyt kun on selvinnyt, että Jeesus syntyikin lehtimajanjuhlana, niin miksi sitä ei voisi viettää? Onhan ennenkin vietetty joulua Kristuksen syntymän juhlana? Miksi nyt ei voisi kirkossa juhlia Jeesuksen syntymää lehtimajanjuhlana, joka on oikea Jeesuksen syntymä-aika.
Olisi oikeus ja kohtuus (ja myös velvollisuus) Jeesusta Kristusta kohtaan juhlia lehtimajanjuhlana Hänen syntymäpäiväänsä eikä pakanallisena jouluna. Minun puolesta lehtimajanjuhlana voitaisiin ihan hyvin lukea jouluevankeliumia ja laulaa joululauluja, jotka kertovat Jeesuksen syntymästä. Minä olen laulanut lehtimajan juhlana joululauluja ja korvannut laulujen joulu-sanan juhla-sanalla. (Toki vietän myös lehtimajanjuhlaa perinteiseen juutalaiseen tapaan, koska näihin perinteisiinkin liittyy niin paljon symboliikkaa Jeshuaan liittyen.) Onko oikein, että välinpitämättömästi vain ohitetaan vuoden tärkein juhla, lehtimajanjuhla, joka on Jeesuksen syntymäjuhla, ja jopa vietetään sitä aikana joka on kauhistus Herrallemme eli pakanallisena auringon syntymäpäivänä, jouluna?
Raamatun juhlilla (7 juhla-aikaa) on selkeä merkitys meille kristityille. Niistä on oma aloitus, joten ei niistä tässä sen enempää.
Laitan tähän mielestäni parhaan ja selkeimmän videon näistä juhlista, jossa kerrotaan myös miten ne koskevat meitä kristittyjä
https://www.youtube.com/watch?v=BJ_oGL33OKc
Adventistien on vain nöyrryttävä sen tosiasian edessä, että tämä totuus ei tullutkaan omasta porukasta vaan juutalaisilta. Toisaalta juutalaiset jumalan valittuna kansana, tietenkin tuovat sen lopullisen totuuden. :) Koetellaanko adventistien ylpeyttä?
>> Tämä on uskonnollinen keskustelupalsta ja minulla on oikeus sanoa oma mielipiteeni. <<
Nimenomaan keskustelupalsta ja oikeus sanoa mielipiteesi, mutta huom. >> ei luennoida tai opettaa, aivan kuten tämä torpan kurpan sepänpoikakin tekee kysymättä edes, että kiinnostaako ketään.
Jos jotain asia kiinnostaa enemmänkin, niin laitat vaan linkin ja hän voi mennä itse tutkimaan asiaa, ilman, että yrität pakkosyöttää noita juttujasi kaikille.
Sitä voi aivan vastaavasti verrata siihen, että kun lapselle on pienenä syötetty pakolla jotain ruokaa, mitä hän ei ole halunnut syödä, niin vielä aikuisenakin sellainen ruoka inhottaa riippumatta siitä kuinka hyvää ja terveellistä se olisi.
>> Turhaan vouhkaat opinkohdilla. <<
Mainitsin ne vain, en vouhkannut. Sinä sen sijaan vouhkaat noista juhlista.