Yhteiskunta luokittelee kuolemankin

Aika erikoista, että yhteiskunta määrittelee kuoleman järkyttävyyden ja surettavuuden sen mukaan miten kuolema on tapahtunut.
Kuolema on aina surullinen, järkyttävä peruuttamaton tapahtuma ja asia.
Jos vaikka iäkäs vanhempasi kuolee vakavaan sairauteen tai vanhuuteen, niin yhteiskunta pitää sitä luonnollisena ja normaalina asiana, josta ei tarvitse järkyttyä, eikä surru, kuin korkeintaan yhden päivän ja sen jälkeen unohtaa koko asia, kuin kuolemaa vähäteltäisiin, eikä omien vanhempien kuolemaa olisi normaalia surra, ainakaan yhteiskunnan mielestä.
Eikä yhteiskunta anna omaisille minkäänlaista tukea surussa, jos läheinen kuolee vakavaan sairauteen tai vanhuuteen.

Suhtautuminen kuolemaan ja sureviin läheisiin muuttuu aivan toisenlaiseksi myös yhteiskunnan suunnalta, jos kuoleman on aiheuttanut terroristi.
Silloin yheiskunta ja yhetiskunnan päättäjät ovat surevien tukena ja luokittelevat surun koko kansaa koskettavaksi, vaikka eihän se kosketa niitä, joiden omainen ei ole terroristin surmaama.
Jos kuolema olisi saman arvoinen, niin silloin jokainen kuolemantapaus pitäisi olla koko kansaa koskettava, koska terroristin aiheuttamat kuolemat ovat.