Kappaleiden ääneen lukeminen koulussa

Hei
Pelkosi on ihan ymmärrettävä ja monet muutkin jännittävät ääneenlukemista. Muistan itsekin ettei se tuntunut kivalta luokiolaisena. Usein kylläkin itse kuvittelee, että kaikki muut huomaavat jännityksen ja punastelut ja äänen värinät. Todellisuudessa harvoin kukaan kiinnittää muihin huomiota kun se huomio tuppaa kaikilla olemaan omassa itsessä.

Wilma-viesti kuulostaa hyvältä idealta, jollet sitten tunnin jälkeen jää juttelemaan kyseisen opettajan kanssa. Olen melko varma, että hän suhtautuu ymmärtäen asiaan ja saat vapautuksen ääneen lukemisesta. Et luullakseni tarvitse lääkkeitä ja muutenkin ongelmasi ei ole mikään harvinainen. Uskon sen olevan ohimenevää kunhan nyt saat ymmärtävää kohtelua opettajien taholta.

Onnea ja jaksamista lukiolaisena olemiseen!
Pappi Elisabet

Muistan tuon jännityksen, minullakin oli yläasteella ja lukiossa jännitystä ja pelkoa mm. sekoamisen pelko ja sosiaalisten tilanteiden pelko-häiriö tuossa iässä.

Koulun terkkari voisi tehdä asialle jotain ennen kun tuo ongelma parantuu iän myötä. Voisit harjoitella ääneen lukemista koulun terveydenhoitajan vastaanotolla. Toistoja toistojen perään kait. Niin minä tein ja altistin itseäni jännitykselleni ja peloilleni sosiaalisissa kanssakäymisissä. Totesin monesti itsekseni jälkeenpäin että hyvin tämä meni, kun olin lukenut ääneen tai pitänyt esitelmää.

Se tosiaan vähenee iän myötä se jännittäminen esiintymistilanteissa. Sitä parantumista voit kuitenkin nopeuttaa keskustelemalla jännityksestä ja pelosta lukion terveydenhoitajalla.

Pyydä lääkäriltä propralia, beetasalpaaja joka tehoaa nopeasti ja estää sydämen hulluna hakkaamisen. Vaikka ei ääneenlukua tulisikaan (mikä hiton tarkoitus koko hommalla ylipäätään?), ei ainakaan tarvitse hermoilla ennen tuntia. Voi kun olisin tiennyt t'stä aikoinani. Minulla oli myös esitelmät täyttä hvettiä.

sinun olisi parempi pyytää neuvoja omalta koulukuraattoriltasi, eikä kirjoitella aikuisten nettipalstoille vielä moneen vuoteen, koska ei sitä kukaan tsekkaa, minkälaisia neuvoja täällä jaetaan, saati että vastaanottaja on käsittänyt ne sitten oikein

Minäkin sain kammon ala-asteella ääneen lukemisesta. Olin hyvin arka silloin. En ole kokonaan päässyt vieläkään siitä eroon. Ihan järjetöntä oli se pelko, sydän hakkasi, korvissa suhisi, ajatus takkusi, näkö hämärtyi ja kieli tietenkin oli ihan solmussa. Hengissä kuitenkin selvisin. Samainen pelko on ollut vaikuttamassa moniin elämässä tehtyihin valintoihin, mikä on kyllä surku, näin jälkikäteen ajatellen.
Opettajien pitäisi olla paremmin kartalla, eikä tarkoituksella tehdä ikipelkääjiä ujoista ja aroista oppilaistaan.

Ääneen lukemista perustellaan sillä, että se parantaa luetun ymmärtämistä. Minun mielestäni se on yksilöllistä. Itselleni nimenomaan äänetön lukeminen on ymmärrettävintä lukemista. Olen kai siltä osin poikkeus.

Olen jo eläkemummo, mutta tutulta kuulostaa. Hanki asiaan apua mahdollisimman varhain, niin ettei tilanne jää päälle. Lyhytterapia auttaa, jos kotikonstein et selviä.

Pidä huolta hyvästä nestetasapainosta ja yritä hengitellä rauhallisesti ja syvään ennen esiintymistilanteita. Pukeudu mukavasti ja rentouta ylävartalosi. Tärkeää on puhua pelosta luotettavalle aikuiselle.

Monet aikuisetkin pelkäävät esiintymistä, mutta harjoittelu auttaa. Voisit hyötyä jostain harrastuksesta, jossa esiinnytään esim pienessä ryhmässä.

Tilapäisesti käyttöön voi ottaa myös lääkkeitä, esim. beettasalpaajaa, mutta sitä varten on hankittava resepti lääkäriltä.

Kun ikää tulee lisää, vaiva helpottaa, sen lupaan.

Sama homma mullakin olen 7.lk poika ja äänen lukeminen pelottaa iha helvetisti.en olla yhtään ujo ja nössykkä muuten paitti toi lukeminen pelottaa. Voiko joku kertoa hyviä vinkkejä ja omia tærinoita asiasta.

Tervetuloa elämään.
Koulussa on vielä helppoa ja turvallista.
Totuttele ajatukseen.
Ota itse vastuu itsestäsi ja elämästäsi. Älä syyttele muita.
Ei aina ole helppoa, mutta ei se vitisemällä helpotu.

kirjoitain tän tosi myöhäs mut ihan sama
Oon 8 luokalla ja mulla on ihan sama juttu
en tiiä miten pääsen tästa eroon . Mä aina jännitän niitä tunteja jolloi pitää lukee ääneen luokalle ja kerran terveystiedon tunnilla kun tuli mun vuoro lukee monta lausetta ääneen niin sydän tykytti ihan sairaan lujaa ja kun rupesin lukeemaan niin sain luettua vaan yhden lauseen kunnolla ja sitte rupes ääni tärisee, mun piti pitää hengitys taukoja ja huomasin et mulla on viel miljoona lausetta lukematta nii sanoon et mä en pysty. mun kaveri kysy vierestä että etkö sä nää nii mä sanoin et en koska mulla on mikreeni vaikka oikeesti mul ei ollu. Se ope on onneksi todella mukava ja ymmärtäväinen ja tuli mun luo ja kysy et onko kaikki hyvin ja tarttetko sä apua.
Sen jälkeen terveystiedolla kaikki on saanu lukee niin paljon ku haluu
kerran historian tunnilla meidän piti lukee, aattelin et kyllä mä nyt pystyn lukee varmaan ihan hyvin mutta sitten kun tuli mun vuoro nii mä en vaan pystyny. Sanoin sille opettajalle et onko pakko lukee. Kaikki pojat rupes nauraan :( se opettaja sano vaa et hyvin se menee lue vaa rauhas. Rupesin lukemaan mut ääni tärisi tosi paljon, sydän hakkas ja pidin hengitys taukoja

toivottavasti mäki pääsen tästä eroon

Miksi ihmeessä kouluissa ei anneta esiintymiskoulutusta? Suullinen ulosanti on todella tärkeää aikuisena, ja sen opetus pitäisi aloittaa jo ala-koulussa! Samasta syystä tuli kärsittyä pakollisista esiintymisistä koulu- ja opiskeluaikoina ja nämä kokemukset jättivät traumoja, jotka ohjasivat myöhemmin todella paljon tulevia uravalintoja.

Mutta aloittajalle lohdutukseksi kuten moni muukin on jo todennut, aikuisiällä nämä pelot yleensä häviävät ja vähenevät, jo senkin takia että ihminen valitsee paremmin paikat ja tapahtumat eikä mene tällaisiin idioottimaisiin pakollisiiin esiintymisiin joita vetää kokemattomat kouluttajat pilaten nuoret tulevaisuudenkyvyt.

Jos saisi valita koulutuksensa uudelleen, niin yksityiskoulu tai yksityisopetus olisi hyvä valinta. Siellä ei ole tuollaisia pakotettuja ison joukon kanssa esiintymisiä ja opetus tapahtuu yksityisesti. Paljon helpompaa.

Tuo oli tosi tuttua minulle ylä-asteella, alkaen 7-luokalta. Historian ja uskonnon tunnilla jännitin ihan hirveästi ja jopa rukoilin etten joutuisi lukemaan. Se ahdisti kun mentiin järjestyksessä eteenpäin ja sekin ahdisti jos opettaja arpoi lukijoita. Muistan kuinka kuumotti ihan hirveästi. Esiintymiskurssi jännittäjille olisi auttanut silloin. Pakenin ja pelkäsin noita jännitysoireita vuosia. Totuus on että voitte ihan jokainen ihan itse voittaa tuon ongelman. Nyt tiedät jo että tämä on monille tuttua, eli et ole erikoinen sen suhteen, koska monet muutkin kokevat samoin :)

Tiedän että esim. korkeakouluissa kuten ammattikorkeakoulu ja yliopisto, järjestetään jännittäjille tarkoitettuja kursseja: "jännittäjäkursseja". Siellä kokoontuu sitten säännöllisesti vertaistukiryhmä muita jännittäjiä. Se helpottaa paljon. Se on psykologin vetämä ja johtama ja siihen on opasvihkonenkin olemassa joka sisältää kaiken tiedon ja harjoitukset mitä ryhmässä tehdään. Se löytyy netistä ilmaiseksi jos hakukoneella etsit: "jännittäminen osana elämää – opiskelijaopas - YTHS".

Tämä auttaa todistetusti! Ennaltaehkäisevä työ, joka pitää tehdä itse tai psykologin kanssa, on se joka toimii. Jotkut ihmiset eivät ymmärrä jännittämistä, mutta monet meistä ymmärtävät. Sen haluaisi piilottaa usein jopa itseltään... Ei kannata missään nimessä jättää esim. opiskelematta haluamalleen alalle tai haluamassaan opistossa tällaisen pienen ongelman vuoksi!