Olen uskossa ja vastustan eutanasiaa ja ylipäätään itsemurhaa. Se on syntiä.
Katsoin pari vuotta sitten dokumentin belgialaisesta perheenisästä, joka haki itselleen eutanasiaa voimakasta pääkipua aiheuttavan taudin takia (Hortonin oireyhtymä, jota myös "itsemurhapäänsäryksi" kutsutaan). Suhtauduin empaattisesti, mutta paheksuin miehen valintaa ja ajattelin, että tämän täytyisi tehdä parannus synnistä.
Muutama viikko sitten kärsin itse erittäin kovaa kipua. Lääkäri sanoi myöhemmin, että kyseinen kipu on yksi pahimmista lääketieteen tuntemista kivuista.
Kivun aikana tapahtui jotain hämmentävää. Mieleeni tuli nimittäin kysymys eutanasiasta: hyväksynkö sen vai en? Murruin kivun kourissa ja ajattelin, että eutanasia on kai sittenkin ihan ok vaihtoehto ääritilanteessa. Kyllä Jumala ymmärtää ja antaa anteeksi jne., vaikka joku kuolisikin itsemurhaan riistäen siten itseltään mahdollisuuden parannuksen tekoon.
Kivun poistuttua ajattelin, että olin kivun aikana aivan poissa tolaltani, ja etten tietenkään hyväksy eutanasiaa! En ikinä.
Minua silti mietityttää, että rajun kivun aikana ajatteluni muuttui tilapäisesti. Mielikuvitusleikkinä: jos ajatellaan, että olisin kivun aikana tehnyt pikaistuksissa itsemurhan ja kuollut, olisikohan Jumala antanut minulle anteeksi?
Katsoin pari vuotta sitten dokumentin belgialaisesta perheenisästä, joka haki itselleen eutanasiaa voimakasta pääkipua aiheuttavan taudin takia (Hortonin oireyhtymä, jota myös "itsemurhapäänsäryksi" kutsutaan). Suhtauduin empaattisesti, mutta paheksuin miehen valintaa ja ajattelin, että tämän täytyisi tehdä parannus synnistä.
Muutama viikko sitten kärsin itse erittäin kovaa kipua. Lääkäri sanoi myöhemmin, että kyseinen kipu on yksi pahimmista lääketieteen tuntemista kivuista.
Kivun aikana tapahtui jotain hämmentävää. Mieleeni tuli nimittäin kysymys eutanasiasta: hyväksynkö sen vai en? Murruin kivun kourissa ja ajattelin, että eutanasia on kai sittenkin ihan ok vaihtoehto ääritilanteessa. Kyllä Jumala ymmärtää ja antaa anteeksi jne., vaikka joku kuolisikin itsemurhaan riistäen siten itseltään mahdollisuuden parannuksen tekoon.
Kivun poistuttua ajattelin, että olin kivun aikana aivan poissa tolaltani, ja etten tietenkään hyväksy eutanasiaa! En ikinä.
Minua silti mietityttää, että rajun kivun aikana ajatteluni muuttui tilapäisesti. Mielikuvitusleikkinä: jos ajatellaan, että olisin kivun aikana tehnyt pikaistuksissa itsemurhan ja kuollut, olisikohan Jumala antanut minulle anteeksi?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Eutanasia voi olla ok mut tietää et kun eduskunta tekee lait ja asetukset
Niin lopputulos on se et meet ja haet buranaa ja lääkäri täyttää kiireissään eutanasia kaavakkeen ja loppu on sitten historiaa? Nykyisinkin kuolee hoitovirheisiin 750- 1500 joka vuos ja ne siis koittaa pyrkii siihen et kukaan ei kuolis?
No voit olla huoleti jopa nykyään kun voi tehdä hoitotestamentin niin ensinäkään sitä ei tehdä pahimmalla hetkellä ja jos ihan tarkkoja ollaan niin ei sido lakitse lääkäriä yhtää mihinkään,
Toisaalta jos ajattelee asiaa kliinisesti, ihminen kuolee ja on pois. Asetelma ei muutu vaikka olisi kyseessä umpi ateisti omainen tai syvästi uskova. Jos eutanasia laki menee läpi, se ei suinkaan tarkoita, etä kaikki sitten "eutanasioidaan" joka haluaa kärsiä ihan tappiin asti niin ei se minulta pois ole ;)
Ajattelin, että jos eutanasialaki tulee Suomeen, niin sen myötä voisi tulla jokaisen kansalaisen allekirjoitettavaksi asiakirja, jossa joko kieltää itseltään mahdollisuuden eutanasiaan tai hyväksyy, että mahdollisuus on hänelle olemassa, ja valintaa ei voisi enää myöhemmin peruuttaa, esim. kivun tullen. Tällöin jokaisen täysi-ikäisen kansalaisen olisi valittava puolensa silloin, kun ei vielä ole kivun murtama, mielisairas tai muulla tavoin poikkeavassa tahtotilassa.
Hyvä idea. Olen joskus itsekin miettinyt, että jos eutanasia hyväksyttäisiin, toimittaisin terveydenhuoltoon asiakirjan, jossa ilmoitan, että minulle sitä ei saa koskaan tarjota. Kyseisenlainen asiakirja pitäisi standardoida.
Tai yksi vaihtoehto olisi, että vain kielteinen kanta pitäisi ilmoittaa. Jos ei ole ilmoittanut kantaansa, joutuu automaattisesti niiden joukkoon, joille tarjotaan eutanasiaa tarpeen tullen.
Jumalan puolesta on vaikea sanoa, mutta Raamattu antaa aika vahvan todistuksen siitä, että mikään ei voi eroittaa Jumalan rakkaudesta. Sairaus ei minun ymmärtääkseni voi erottaa Jumalan rakkaudesta.
"Sairaus ei minun ymmärtääkseni voi erottaa Jumalan rakkaudesta. "
Eihän tässä sairaudesta puhuta, vaan itsemurhasta. Kaipa jokainen sen tietää, ettei sairaus voi erottaa Jumalan rakkaudesta.
Itsemurhaa ei useinkaan tee terve ihminen.
Pidät itsemurhaa sairauden oireena niissä tapauksissa, joissa henkilö on normaalitilassa itsemurhaa vastaan? Muussa tapauksessa itsemurha ei ole sairauden oire, vaan synti?
Jospa sinä kerrot omia ajatuksiasi ja minä kerron omiani.
?? Aivan niin. Esitin sinulle kaksi kysymystä. Toki sinulla on oikeus kieltäytyä vastaamasta, ei siinä mitään...
Sinun kysymyksesi olivat aika vaikeaselkoisia. Minusta ihminen, joka harkitsee itsemurhaa ei useinkaan ole terve kuten jo sanoinkin.
Kova kipu muuttaa ihan tutkitusti aivotoimintaa. Ei ole lainkaan erikoista, että aloittajan ajattelu vääristyi kovan kivun aikana. Kova kipu saattaa esim. aiheuttaa kuuloharhojakin.
Aloituksen juttu ei taida olla kirjoittajan omien kokemusten osalta totta. Syystä että se muistuttaa kovasti määrätyn uskonlahkon tapaa kertoa opettavaisia tarinoita.
Mutta aloittaja tekee tietenkin itse omat päätöksensä, turvautuipa sitten kipunsa kanssa ysimillin buranaan tai asperiiniin, laki kun ei kriminalisoi kumpaakaan.
>> Ajattelin, että jos eutanasialaki tulee Suomeen, niin sen myötä voisi tulla jokaisen kansalaisen allekirjoitettavaksi asiakirja, jossa joko kieltää itseltään mahdollisuuden eutanasiaan tai hyväksyy, että mahdollisuus on hänelle olemassa, ja valintaa ei voisi enää myöhemmin peruuttaa, esim. kivun tullen. <<
Eipä taida laki tulla vielä vuosikausiin tai jopa vuosikymmeniin. Mutta ihan mielenkiintoinen ajatusmalli, toki toteuttamiskelvoton ja varmaankin perustuslain vastainen, mutta mielenkiintoinen. Se kertoo lähinnä keksijänsä ajattelutavasta jotain.
>>Olen joskus itsekin miettinyt, että jos eutanasia hyväksyttäisiin, toimittaisin terveydenhuoltoon asiakirjan, jossa ilmoitan, että minulle sitä ei saa koskaan tarjota. <<
Sitä kansalaisaloitteessa mainittua eutanasiaa ja eutanasiaa ylipäätään ei tarjota kenellekään, vaan sitä pitää pyytää ja silloinkin vaaditaan kahden lääkärin lupa.
Ihan kuin olisit ottanut Päivi Räsäsen propagandistiset aivopierut vakavissaan.
Palsta on tehnyt näköjään tehtävänsä qwertyilijalle, koska hän ilmentää paranoiaa :) Itse en täällä juuri käy.
Aloitus on suora ja väärentelemätön kuvaus omasta kokemuksestani.
T. ketjun aloittaja
Et juuri käy, mutta tunnistit kuitenkin minut. Taidat asua täällä.