Tänään on päivälleen 4vuotta ystäväni kuolemasta. Hän oli paras ystävä, mitä minulla on koskaan ollut. uniin hän tulee ja olen iloinen niistä unista, saan olla vielä hänen seurassan, joskin vain unissa. Tämä elokuu on muutenkin surujen kuukausi. Toinen ystäväni teki itsemurhan vuosi sitten ja molemmat vanhempani ovat kuolleet myös elokuussa. Kuolema on pyörinyt paljon mielessä, niin poisnukkuneiden kuin tuleva omanikin. Viikko sitten olin niin tuskainen, että loppu oli todella lähellä, mutta tässä sitä vielä ollaan. voimia kaikille surullisille ja masentuneille. Päivä kerrallaan, ei tässä muu auta. Peruin varaamani lääkäriajankin, en vaan saa aikaiseksi mennä lääkäriin.
Synkkä elokuu
surunmurtama
13267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hei Surunmurtama
Kirjoituksesi on riipaisevaa luettavaa. Olet joutunut kohtaamaan monia menetyksiä ja syystäkin juuri elokuu on sinulle kuukausista vaikein. Kerrot, että kuolema on pyörinyt mielessä paljon ja olet myös ajatellut omaa kuolemaasi. Tuntematta sinua tarkemmin rohkaisisin sinua nyt varaamaan uuden lääkäriajan. Tarvitset apua jotta pääsisit synkkyydestä ja surusta eteenpäin.
Se on totta, että päivä kerrallaan on hyvä mennä eikä sitä oikein muuta voikaan. Mutta koettaisitko jaksaa mennä lääkäriin, se voisi olla hyvä päätös.
Voimia ja siunausta sinulle.
Pappi Elisabet
Aloittaja ei kertonut, mikä lääkäri aika oli kyseessä, päälääkäri, astmalääkäri, silmälääkäri, gyne vai mikä. Et voi sanoa että lääkäri auttaa pääsemään surusta.
No järkeäkin voi käyttää. Minä ymmärrän ihan selvästi että terveyskeskuksen yleislääkäriä Elisabet tarkoittaa ja hän voi antaa sitten osoituksen psykologille tai muuhun jatkohoitoon. Kuhan haluat vain nälväistä.
En varaa lääkäriin uutta aikaa. Se, että menee kertomaan omia asioita kasvotusten vieraalle ihmiselle, vaatii rohkeutta. Välttämättä lääkäri ei olisi sellainen, jolle voisi puhua, sitä ei tiedä. Elän hetken kerrallaan ja katson miten asiat sujuu. Olen päässyt huomaamattani liian huonoon kuntoon kaikin tavoin ja voimia vie ihan arkielämän perusasiatkin. En vaan jaksa, pysty menemään lääkäriin, liian myöhäistä jo.
Ymmärryksestä ei ole kyse, sillä sinä et ymmärrä että sielunhoidon perusasioita on, ettei tulkita toisen sanomisia.
Voimia ja siunausta elämääsi!
Lämmöllä,
pappi Elisabet
Kiitos. Nyt sain sellaisenuutisen äsken, että rukoileminen loppui nyt. Meni usko Jumalaan ja kaikkeen muuhunkin. Hyvästi.
Mitä sinulle tapahtui?
Syyskuussa jo helpottaa ,voimia vaan
Isäni kuoli 2015 keväällä, mutta vieläkin tulee surullisia hetkiä, varsinkin näin syksyllä, kun syksyllä isäni sairaus alkoi merkittävästi vaikuttamaan isän elämään.
Varsikin ne muistot isän viimeisistä viikoista ja viimeisistä päivistä pyörivät välillä mielessä ja silloin tulee kyllä tosi surullinen olo.
Oikeastaan vasta nyt on tullut sellainen tyhjyyden tunne paljon voimakkaammin elämään.
Haudalla olen viikottain käynyt, on vaan sellainen tunne, että on haudalla päästävä käymään.
Kesällä en pitänyt lyhdyssä kynttilää, kun oli valoisaa, mutta nyt syksyn tullen käyn viikottain laittamassa uuden kynttilän palamaan, kun edellinen sammuu.
Onneksi haudalle ei ole pitkä matka, joten voin käydä siellä muutaman kerran viikossa.
Tuntuu vaan epätodelliselta nähdä läheisen nimi hautakivessä ja yrittää mietää, että tuolla maan alla rakas läheinen lepää, eikä häntä enää tässä elämässä tule näkemään, mutta kuitenkin täytyisi elää ja luottaa jälleen näkemisen toivoon, mutta se tuntuu niin kaukaiselta, vaikkei lopulta ole niin kaukainen asia.
Hei
Otan osaa suruusi.
Oletko ajatellut seurakuntien järjestämiä sururyhmiä eräänä vaihtoehtona surun käsittelyyn? Vai oletko kenties jo osallistunut sellaiseen? Sellaisesta voisi olla sinulle apua koska siellä tapaa ihmisiä, jotka käyvät ihan samoja asioita läpi.
Onhan se ihan kauhean raskas asia ettei enää voi nähdä, jutella, halata rakkaan ihmisen kanssa. Vaikka kuinka uskomme jälleennäkemiseen sitten joskus, ei se vie pois sitä tosiasiaa, että tässä elämässä ei enää voida tavata.
On kuitenkin lohdullista edes voida ajatella, että sitten joskus vielä kohtaamme rakkaat läheisemme. Toteat ettei se lopulta ehkä olekaan niin kaukainen asia. Niinpä, emmehän edes voi tietää lähtömme hetkeä. Mutta ajan myötä surusi helpottuu, niin ovat monet kokeneet, itse myöskin voisin sen allekirjoittaa. Silti muistot eivät unohdu eikä rakkaus kuole koskaan.
Voimia ja lämpöä!
Pappi Elisabet
Et voi tietää, ketkä tapaavat ja ketkä eivät. Usko Jeesukseen ratkaisee. Vaikka olet pappi, jälleennäkemiset eivät ole sinun ratkaistavissa.
Ei pappi ei lukkari, ei talonpoika kuppari, voi tuomita tai armahtaa. Poislähtenyt on vain jätettävä Jumalan huomaan.