1. Kuulutko kirkkoon ja uskotko todella?
a) jos kuulut, haluaisitko erota?
b) jos et, mihin kirkkoon liittyisit?
2. Jos saisit valaistuksen ja päättäisit perustaa oman uskonnon, minkä niminen uskontosi olisi ja minkälainen? (esim. etiikka, uskomukset, rituaalit ym.)
3. Mitä muuttaisit uskonnostasi ja miksi?
Liitä ikäsi mukaan. Kiitos...
a) jos kuulut, haluaisitko erota?
b) jos et, mihin kirkkoon liittyisit?
2. Jos saisit valaistuksen ja päättäisit perustaa oman uskonnon, minkä niminen uskontosi olisi ja minkälainen? (esim. etiikka, uskomukset, rituaalit ym.)
3. Mitä muuttaisit uskonnostasi ja miksi?
Liitä ikäsi mukaan. Kiitos...
Vastaukset 14
Vanhimmat
kuulun helluntaiherätysläsiiin, olen vahva uskossani. en haluaisi erota ikinä... JOOS(!) perustaisin uuden uskonnon siihen mahdollisesti liittyisi kahden ihmisen välinen romantiikka ja ihmisen seksuaalisuus... Heluuntailaisuudesta en muuttaisi muuta kuin lisää henkilökohtaisia ihmisyhteyksiä ...
oli ilo palvella.
1. Kuulun ortodoksiseen kirkkoon. Uskon ja epäilen, uskon ja epäilen... Erota en halua!
2. Uusi uskonto? Ei kai sille ole enää tarvetta.
3. Muuttaisin kirkkoni ihmiset vähän enemmän huumorintajuisemmiksi, rakastaviksi ja armeliaiksi.
1. Kuulun kirkkoon, se on varmasti parasta elämässäni. Saa antaa, ja antaessa saa! En todellakaan eroaisi, mistään hinnasta. Paitsi avioliiton seurauksena voisin harkita vappista ja hellareita..
2. Se olisi varmasti joku kristinuskon lahko..mut sitä en kyllä tekisi, valaistuksesta voi nauttia omassa seurakunnassa..
3. Ehkäpä vain sen lievän suvaitsemattomuuden, mikä tulee ihmisistä itsestään, ei Jumalasta.
Tulin uskoon ja erosin sen tähden kirkosta.
En myöskään ole sen jälkeen liittynyt muihin uskontoihin.
Olen mukana Jumalan seurakunnassa, johon
uskoon tulossani "synnyin".
Kirkko ja Jumalan seurakunta ovat kaksi eri asiaa. Suomen luterilainen kirkko mm. on roomalaiskatolisen kirkon lahko. Luther, katolinen munkki perusti luterilaisen kirkon 1500 -luvulla. Tuo saksalaisuskonto on Suomessa toimivista lahkoista pahimpia.
Weijo,sinulla on juuri samat ajatukset kuin minulla,olen aina miettinyt sitä,miten suurin osa Suomen kansasta voi kuulua jonkun saksalaisen perustamaan lahkoon.
Luterilaisuushan on todellakin yksi pahimpia lahkoja.Luther kuuulema puhdisti uskonnon mutta minulle ei ole vieläkään selvinnyt mistä hän puhdisti sen.
olen helluntalainen uskova. uskon Jeesukseen ja seurakunta on rakas, en vaihtaisi. Raamattu ja rukous, uskovien yhteys ja ehtoollinen kaikki tärkeitä.
Kyllä Luther oli uskonpuhdistaja.
Hän puhdisti seuraajiensa elämästä pois kaiken
raamatullisen uskon.
.
Kuulun kirkkoon, uskon kolmiyhteiseen Jumalaan. En ainakaan toistaiseksi halua erota. Jos löytyisi "parempi" kristillinen yhteisö voisin vaihtaa seurakuntaa, toistaiseksi olen ev.lut.
Jos perustaisin uuden uskonnon se olisi suvaitsevaisuuden rauhan ja rakkausen tyyssija.
Uskonnostani muuttaisin, jos mulla valtaa ois siihen,kaikki pääsisivät taivaaseen eikä helvettiä olisi. Olen 18 v.
1. En kuulu enkä usko, ei ole mitään kirkkoa mihin liittyisin, sillä ne eivät vastaa elämänkatsomustani.
2. Näin ei koskaan tule tapahtumaan, sori.
3. Koska en ole uskovainen, en kommentoi
Olen 20 vuotta
Minä olen aikuinen (naisilta ei kysytä ikää) ja en ole koskaan kuulunut kirkkoon enkä näillä näkymillä tule kuulumaankaan mihinkään kirkkoon tai lahkoon tai mihin muuhunkaan klikkiin, joka johdattelisi ihmisen ikiomia ajatuksia ajasta, ikuisuudesta ja Jumalasta.
Minä tuskin tulen saamaan tämän kummempa valaistusta kuin mitä minulla nyt on, eli että ihminen on pienen pieni universumin osanen:syntyy-elää-ja kuihtuu pois.
Eihän se kovin lohdulliselta kuullosta, mutta todennäköisintä se kuitenkin on - ilman paratiisia ilman helvettiä ilman sen kummenpia uudestisyntymisiä ja pelastumisia, kuin se, että ruhosi jatkaa elämää toisen olion ravintona ja sitten kenties vaikkapa horsmana.
Uskontoa en perustaisi, mutta vahvasti haluaisin painottaa maapallon ainutkertaisuutta, ja pyytää vaalimaan sen luontoa. Tämä pallo on kohta kaatopaikka.
Kuitenkin jotenkin haluaisin uskoa Jumalaan, koska silloin olisi niin helppoa jättää kaikki ns Jumalan huomaan ja perustella maailmalla tapahtuvat vääryydet Jumalan tahdolla ja ihmiseltä salatulla tarkoituksella tai varoituksella.
Tarkoitukseni ei ole loukata kenenkään vakaumusta.
Olen elänyt ensimmäiset seitsemän elinvuottani uskonnoltaan hyvin ristiriitaisessa perheessä johon kuuluivat ateistiset vanhemmat ja isoäiti, joka kuului milloin mihinkin herätysliikkeeseen ja lahkoon ja yritti hyvän hyvyyttään pelastaa sieluni taivaan karkeloihin pelottelulla ja ainaisella synnintaakalla.
Siitä ei kuitenkaan seuranut muuta kuin murrosikään asti kestävät painajaiset ja pimeän pelko ja näin aikuisenakin epävarmuus ja epäily uskontoja kohtaan - ja toisaalta kiinnostus uskontoja kohtaan.
Nyt en kyllä lisää enää tähän mitään. Viestini näyttää kyllä jo tällaisenaankin kyllin skitsolta.
1. Olen 34-v. Uskon todella Jumalaan. En kuulu mihinkään uskonnolliseen yhteisöön
Voisin liittyä unitaariuniversalisteihin
tai kveekareihin, jos siellä on riittävän liberaalia porukkaa
2. Jumalan valtakunta-uskovaiset. Mm. Jeesuksen ja Gandhin etiikat käytössä. Usko ei olisi kiinni missään muinaisessa tapahtumassa. Raamattu ym. pyhät kirjat saisivat olla historiallisesti satukirjoja, vaikka niissä onkin mukana Jumalan inspiroimaa sanaa. Kaikki ihmiset olisi määritelty osaksi Jumalaa.
3. Unitaariuniversalisteissa, joihin siisen vielä kuulu, ei ole pahemmin muuta muutettavaa kuin kannattajamäärä. Kveekarit ovat ehkä vielä aavistuksen pikkuisen liikaa kristinuskoon kallellaan. Pitäisi varautua siihen, että voi tulla aika, jolloin ei ole enää hindua, muslimia, buudhalaista tai kristittyä, vaan voi olla enää
vain Yksi usko Jumalaan.
1) En kuulu kirkkoon koska mielestäni kirkko on järjestelmä joka on menettemässä täysin otteensa sekä omasta asiastaan että ihmisistä. Kirkoissa käydään keskustelua mutta ne taitavat enemmänkin repiä sitä sitältäpäin kuin tuoda uusia "asiakkaita".
1a) Kyllä, ao. syistä. Jumala, jos on olemassa - tuskin tarkkailee kuinka usein käyt kirkossa, monta lanttia laitat kolehtiin tai kuinka hymyillen keskustelet muiden tekopyhien kanssa. Uskoa voi ilman järjestelmää, jos todella osaa yhdistellä lankoja ja lukea asioita oikealta kantilta.
1b)En mihinkään.
2)En ole kokenut valaistumista joten en tiedä miten se vaikuttaisi minääni. Ties kuinka hulluja asioita ihmiset tekevät tuollaisen jälkeen, "jeesustelevat" lähinnä. Harva uskovainen ketä olen tavannut, omaa avoimen mielen eikä tuomitse ei-uskovaisia eikä katso heitä säälivästi. Lisäksi uskovaiset tuntuvat korostetusti huutavan omaa kirkkoaan/lahkoaan ainoaksi oikeaksi. Rituaalit ovat kosmetiikkaa, ne voisi jättää varsin pintapuolisiksi rituaaleiksi, sitähän nimikin tarkoittaa. Rituaalit vaikuttavat lähinnä suggestoivasti ihmisiin, voivat helpottaa oloa/vahvistaa kokemuksia. Mitään tekemistä Jumalan kanssa niillä ei voi olla, en usko.
3)Kirkosta yleensä - en tiedä mitä sieltä voisi muuttaa, laitos vaikuttaa kuin joltain suurelta konsulttiyritykseltä. Uskovatkohan kaikki papitkaan mitä suustaan päästävät?
29v
1. En kuulu (kristilliseen) kirkkoon.
b) Jos pitäisi liittyä kirkkoon, niin tämä universitarian unimikähemmettilie, joka periaatteessa hyväksyy kaikki mahdolliset uskonnot ja opit olisi ehkä ok.
2. Hm. Uskonnollani ei olisi nimeä, tai sitten se olisi jotain epämääräistä kuin "oppi vapautumisesta" tai vaikka Tie (kuulostaa tietysti buddhalaiselta tai taolaiselta?)
Pääpointtina olisi tämä klassinen että "tee mitä haluat kunhan et oikeasti satuta eläviä olentoja" ja pitäisiköhän vielä lisätä "turhaan", koska pakkohan minun on lihansyöjänä hyväksyä eläinten tappaminen... Erityisesti valaistumiseen eli elämiensä kierron lopettamiseen tähtäävät yksilöt voisivat vapaaehtoisesti halutessaan käydä intensiivikursseja, joilla oikein "kilvoiteltaisiin" itsekukin oman itsensä kanssa... Jeesuksen Vuorisaarna, Buddhan opetukset ja taolaiset ajatukset lähinnä tulisivat kyseeseen hyvinä esimerkkeinä siitä mitä ajaisin takaa tässä intensiivikurssittautumisessa.
Rituaaleilla ei olisi niin väliä, paitsi että voisihan niitä duunata jos niistä saisi jotain muuttuneita ja laajentuneita tietoisuudentiloja aikaiseksi. Uskoa voisi mihinkäs tykkää, paitsi tietysti kun se olisi minun uskontoni, niin siihen kuuluisi reinkarnaatio ja yleinen kehittyminen etc. yms. Etiikkana(?) olisi se että kaikilla pitää olla mahdollisimman hyvät edellytykset kehittyä vapaasti omana itsenään kohti omaa jumalaista Itseään, joten kukaan ei saisi painostaa, alistaa, määräillä, ahdistella etc. toista!
3. Omasta uskonnostani (tällä hetkellä) olisi tietysti viekoittavaa muuttaa käsitys karmasta, sillä pänniihän se että joutuu kärsimään omien tekojensa vuoksi, mutta minkäs teet. Kestettävä vaan on. :)
Ikäni on semmoista 30 - 40 v välin sortimenttia.