Mitä on olemassa aina ja iankaikkisesti? Mutta mitä on olemassa ilman aikaakin? Millainen järjestely oli maailmankaikkeudessa olemassa, ennen planetaarisia ja tähtien liikkeitä, joiden avulla aikaa mitataan, tai ennen vuorokausien selkeää vaihtelua? Oliko se eräänlaista pelikirjausta, eli pistettiin vain "jumalien tms titaanien" pelisiirtoja muistiin, kun he pelasivat suurilla tai pienillä panoksilla keskenään? Titaanit olivat olemassa luotujen tietoisuudessa, ennen Jumalia, kuten oli Israelillakin "Tuomarien aika", ennen kuninkaan aikaa. Jumalahan tarkoittaa "Korkeinta"; siis eräänlaista Keisaria tai kuningasta, enkeleilleen, mutta sellaisia taivaitakin on, jossa ei ole Jumalaa, vaan kaikki ovat tasa-arvoisia, ja sellainenhan on poliittinen systeemimmekin teoriassa, jollei kapitalismi silti tekisi syviäkin luokkaeroja ihmisille silti. Pyhä Henki on siis Jumala joissakin taivaissakin(Eenokin mukaan mm. kuudennessa), ja joissakin Isä, mutta Poika-Jumaluus ei itse yleensä koe itseään "Jumalaksi".
Aika on toisaalta se suurin synti, koska tällöin ei hyväksytä kaaoksenkaan käsitettä, että mikä hyvänsä "jumala" voi syntyä tai "tulla ilmi" missä ajassa tahansa, tällöin ei tarkoiteta kuitenkaan ihmiskehossa olevaa ruummiin ilmentymää, vaan ajatuksissamme silti tapahtuvaa "evoluutiota", kehittää alkusynnyn teorialle uskottavia ja todistettavia päätelmiä. Edes itsellemme uskottavia, ihan sama se sille kuka muukin sen uskoisi tai tietäisi.
JOS oli joskus olemassa KAIKEN ALKU? Niin kauanko olemattomutta kesti? Jos se oli täysin puhtaasti olematonta, se ei ole ollut edes olemassa hetkeäkään? Tämän vuoksi normaali teologi vain nauraa koko ontologialleen ja ateismille, koska eihän olematonta jumalaakaan ole todellakaan koskaan ollut, eli miksi juurikaan olemattomuudesta kannattaisi koskaan edes puhua? No, matemaatikko hieman valistaa: FALSE eli VALHE on loogisesti aina se, joka kussakin tilanteessa ja olotilassa on olematonta, ja tietokoneenkin logiikalle juuri se aina, mitä EI suoriteta, mutta se, että olisiko se olematonta kaikkialla muualla, niin ei tietenkään, koska varsinkin TAIDE haluaa kaikkikin olemattomuuden etsintämme kivetää jollain tavalla nähtäväksi ja koettavaksi: MITÄ MAHDOTTOMAMMAN oivalluksen joku tekee, niin sitä enemmähän sellaista taiteen tuntijat arvostavat. Tämän vuoksi taiteessa on omituisia tyylisuuntia, missä saadaan olemattomuuden kaltaisia fiiliksiä, joistakin vauavankin rääpellyksiä surkeammista tekeleistä.
Mutta se, mikä ei katoa, ja mitä kunnioitetaan tätäkin hulluutta enemmän, on tavallisesti äly, järki, tieto, laskenta ja viisaus, vaikka seuraavaksi syntyy juurikin HULLUUS, koska sen jälkeen ei tarvitse olla tilivelvollinen enää kenellekään. Ja aikamme hulluteltuamme, LEVÄTKÄÄMME; että pääsisimme rakentamaan jotakin, ja sittenhän rasittuneena jokainen ihminen haluaa kuolla jo maan poveen, tai saada ravinnoillaan jatkoaikaa elämällleen?!
Aika on toisaalta se suurin synti, koska tällöin ei hyväksytä kaaoksenkaan käsitettä, että mikä hyvänsä "jumala" voi syntyä tai "tulla ilmi" missä ajassa tahansa, tällöin ei tarkoiteta kuitenkaan ihmiskehossa olevaa ruummiin ilmentymää, vaan ajatuksissamme silti tapahtuvaa "evoluutiota", kehittää alkusynnyn teorialle uskottavia ja todistettavia päätelmiä. Edes itsellemme uskottavia, ihan sama se sille kuka muukin sen uskoisi tai tietäisi.
JOS oli joskus olemassa KAIKEN ALKU? Niin kauanko olemattomutta kesti? Jos se oli täysin puhtaasti olematonta, se ei ole ollut edes olemassa hetkeäkään? Tämän vuoksi normaali teologi vain nauraa koko ontologialleen ja ateismille, koska eihän olematonta jumalaakaan ole todellakaan koskaan ollut, eli miksi juurikaan olemattomuudesta kannattaisi koskaan edes puhua? No, matemaatikko hieman valistaa: FALSE eli VALHE on loogisesti aina se, joka kussakin tilanteessa ja olotilassa on olematonta, ja tietokoneenkin logiikalle juuri se aina, mitä EI suoriteta, mutta se, että olisiko se olematonta kaikkialla muualla, niin ei tietenkään, koska varsinkin TAIDE haluaa kaikkikin olemattomuuden etsintämme kivetää jollain tavalla nähtäväksi ja koettavaksi: MITÄ MAHDOTTOMAMMAN oivalluksen joku tekee, niin sitä enemmähän sellaista taiteen tuntijat arvostavat. Tämän vuoksi taiteessa on omituisia tyylisuuntia, missä saadaan olemattomuuden kaltaisia fiiliksiä, joistakin vauavankin rääpellyksiä surkeammista tekeleistä.
Mutta se, mikä ei katoa, ja mitä kunnioitetaan tätäkin hulluutta enemmän, on tavallisesti äly, järki, tieto, laskenta ja viisaus, vaikka seuraavaksi syntyy juurikin HULLUUS, koska sen jälkeen ei tarvitse olla tilivelvollinen enää kenellekään. Ja aikamme hulluteltuamme, LEVÄTKÄÄMME; että pääsisimme rakentamaan jotakin, ja sittenhän rasittuneena jokainen ihminen haluaa kuolla jo maan poveen, tai saada ravinnoillaan jatkoaikaa elämällleen?!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tieteen nykyisen käsityksen mukaan ei taida olla ikuista mikään.
1#JOS oli joskus olemassa KAIKEN ALKU?
Pitäisi tietää, mistä puhutaan, kun puhutaan "kaikesta". En itse ainakaan osaa määritellä tuollaista kaikkea, mitä se voisi reaalitodellisuudessa olla. Kysymys ei voi olla esim. kaikesta mitä havaitaan tai on tähän saakka havaittu. Nimittäin havaittavan maailmankaikkeuden ulkopuolellakin voi olla jotakin; emme näe edes nykyistä universumia kokonaan, valo ei ole ehtinyt joka paikasta tänne. Ja multi-universumiteoriassa voi olla useita universumeja. Niiden kaikkien alustako puhumme "kaiken alussa"? - Ei tule mitään.
2# Niin kauanko olemattomutta kesti?
Jos aikaakaan ei ollut olemattomuudessa, tuollaista kysymystä ei voi tehdä. Ajaton olemattomuus ei kestä minkään pituista ajanjaksoa. Sillä ei ole aikaa (ajan suuretta).
3# Jos se oli täysin puhtaasti olematonta, se ei ole ollut edes olemassa hetkeäkään?
Totta sikäli, että ajan avulla ei voi mitata "täysin puhtaasti olematonta". Ei voi kuitenkaan sanoa, että se ei ole ollut olemassa hetkeäkään, koska "hetki" on ajan suure. Olematon on myös ajallisesti olematonta, eikä siihen voi liittää ajan kulumista koskevia suureita.