Olemme juuri eronneet tyttöystäväni kanssa, mutta
joudumme kesään asti asumaan taloudellisista syistä
yhdessä. Nyt exäni inttää että miksi en voi jäädä
asumaan saman katon alle. Vaati kunnon perusteluja
miten elämäni muuttuu jos muutan pois. Olen antanut
perusteluja mutta mikään ei tunnu auttavan.
Siis mitä hyvää ja erilaista siinä on?
APUA, VINKKEJÄ...
joudumme kesään asti asumaan taloudellisista syistä
yhdessä. Nyt exäni inttää että miksi en voi jäädä
asumaan saman katon alle. Vaati kunnon perusteluja
miten elämäni muuttuu jos muutan pois. Olen antanut
perusteluja mutta mikään ei tunnu auttavan.
Siis mitä hyvää ja erilaista siinä on?
APUA, VINKKEJÄ...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yksinasumisen hyviä puoli, hmmm... Ei tule riitaa siitä kuka siivoaa tai tiskaa, ellei satu olemaan jakomielitautinen, heh heh.
Sinkku kun olen, asun yksin. Ja ainakin itse pidän siitä täydellisestä itsenäisyydestä joka ulottuu omaan kotiin asti.
Tuntuu kyllä hieman omituiselta että exäsi vaatii sinulta kunnon perusteluja, vanha suola janottaa? Uskaltaisin väittää että kerjäätte vain vaikeuksia jos jäätte saman katon alle asumaan vaikka olette eronneet.
tulet pian huomaamaan, miten mukavaa yksin asuminen on. Totta kyllä, välillä kaipaa siihen rinnalleen jonkun jonka kanssa vois vähän nahistella ja rakastella.
Neuvon annan, älä missään tapauksessa jää siihen asumaan, vaan muuta omaan asuntoon, ellet sitten halua jatkaa yhdessäoloa.
joo jos teillä ei ole mitään muuta yhteistä kun asuminen niin sinuna lähtisin äkkiä pois .sillä toverisi ei osaa olla vielä itse yksin ja haluu pitää sua talutus narussa väärällä tavalla riippuvainen ihminen.tukehdut pitemmän päälle sellaisessa ja sairastut vielä itsekkin läheisriippuvuuteen niin kun on toverisi, olen itse kokenut saman ja läksin vapauteen toivon sulle samaa semppiä
No omasta kokemuksesta tiedän ett`junnaaminen suhteessa on aivan kamalaa ja ei suositeltavaa! Ja se on henkisesti rasittavaa molemmille jos on ns. on/of suhde jatkuvasti päällä. Eikä sillä pääse pitkälle, sitä vaan masentuu ja ahdistuu. Pääsin just vast vähän aikaa sitten eroamaan kunnolla exästäni ja oon muuttamassa yksin asumaan... en tiedä vielä sen hyvistä ja huonoista puolista, mutta on se silti parempi kuin ett` oltais viel jatkettu yhteiseloo, mikä ei toiminu...ja nyt huomaan jo olevani innostunut asiasta yksinoleminen, sen vuoksi ehkä myös koska en oo koskaa asunu yksin. Me muutettii suoraan yhteen asumaan joten tietty vähän "pelottaa", mut ehdottomasti tämä jännitys on vaan positiivista!!! Ja hakekaa vaikka molemmat uutta kämppää ni ei kummankaa tarvi jäädä niihin muistoihin...sekin auttaa jo paljon tekemään sen suuren askeleen eteenpäin! Jos ootte kuitenkin (ilmeisesti) väleissä, ni auta häntä muutossa ja rohkaise ni samalla pääset itse "orjuudesta".
hei, mutta tuohan kuulostaa tutulta. meillä vaan toisin päin, mies kinuaa että jäisin asumaan vielä pitemmäksi aikaa hänen kanssaan, ihan vaan kaverina...nyt alkaa rassaamaan niin paljon, että olen ollut karkuteillä jo viikon, ja kun se kesäkään ei tule, ei vaikka kuinka oottelis...aivan kamalaa...
olen asunut ennen yksin, ja hyviä puolia on enemmän kuin huonoja...